Olin työmatkalla ja vietin yhden yön hotellissa. Hotelli oli remontoitu, mutta selvästi vanha. Ystäväni oli yöpynyt siellä aikaisemmin ja varoitti minua, että monet ihmiset ovat saaneet surmansa siellä, tulipalossa. Jotkut vieraat olivat puhuneet omituisista tapahtumista. Ennen paloa hotelli oli ollut mielisairaala. En oikein välittänyt näistä asioista, koska en aikonut yöpyä kauaa. En edes usko yliluonnolliseen.
Sinä yönä autoin nukahtamistani hieman vodkalla. Työssä ei ollut sujunut hyvin ja seuraavan päivän konferenssi stressasi minua. Heräsin, kun kuulin kovan pamauksen ovella. En tiennyt mitä tapahtui. Luulin, että juomisella oli ollut osuutta asiaan, mutta ääni vain jatkui.
Pam! Pam! Pam! Pam! Pam!
”Yritän nukkua! Mitä luulet, että kello on?”
”Auta mut pois täältä! Päästä mut pois!”
Luulin, että joku oli humalassa, joten en välittänyt siitä, kuka oven takana oli. Se kuulosti kännissä olevalta vanhalta mieheltä. Kohta en enää uskonut niin. Huutaminen muuttui. Se ei kuulostanut humalaisen höpinöiltä. Useampi ääni alkoi huutaa yhä kovemmin.
”Päästä meidät pois täältä! Miksi et auta minua? En halua kuolla näin!”
Ihmiset kuulostivat vihaisilta, mutta samalla anoivat armoa. Minua ei ollut koskaan pelottanut näin paljon. Piilouduin peiton alle ja toivoin, että äänet lakkaisivat.
Seuraavana aamuna kerroin ystävälleni, mitä oli tapahtunut. Samalle ystävälle, joka oli varoittanut minua vierailusta. Kun kerroin hänelle tarinani, katsoimme toisiamme ikävästi. Olimme molemmat kokeneet saman eri aikoina. Olimme kuulleet ja tunteneet niiden ihmisten pelon ja tuskan, jotka olivat kuolleet tulipalossa.
”Olen vain iloinen siitä, että olin oven toisella puolella. Jos ne vihaiset aaveet olisivat olleet huoneessa kanssani, kuka tietää mitä ne olisivat tehneet?”
Ystäväni nyökkäsi, mutta pysähtyi miettimään hetkeksi.
”Mutta jos aaveet sanoivat, päästä minut pois, eikö se tarkoita, että ne olivat samassa huoneessa kuin sinä?”
– Inna
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?