Lähdin juhlimasta ylennystäni. Oli myöhä kun pääsin kotiin. Katsoin kelloa ja se oli melkein kaksi. Kun saavuin perille, painoin hissin painiketta, jotta se tulisi ensimmäiseen kerrokseen. Parin minuutin odottelun jälkeen hissi saapui.
Hissi oli lähes täynnä. Hetkinen. Kello oli kaksi yöllä. Olipa erikoista.
Hississä oli kaikenikäisiä ihmisiä; lapsia ja eläkeläisiä, nuoria aikuisia ja keski-ikäisiä. Olin hämmentynyt.
Edessä oleva tyttö puhui ja ikään kuin herätti minut oudosta tuntemuksesta.
”Menemme alaspäin.”
”Alaspäin?”
”Joo, astutko sisälle vai et?”
”Öö… Se näyttää vähän ruuhkaiselta. Taidan odottaa seuraavaa.”
Hissin ovet sulkeutuivat hitaasti. Kuului kolahdus ja se alkoi liikkua alas.
Tärisin pelosta vielä vähän aikaa hissin lähdön jälkeen. Rakennuksessa ei ollut alempaa kerrosta.
– Inna
