Hersyvää naurua ja tarinoita tuotteiden takaa

Päivä Suomen kädentaitojen messuilla 2019

Suomen kädentaitojen messut kokontuvat Tampereella aina marraskuussa kooten yhteen käsityöalan moninaiset osaajat ainoana tapahtumana näin suurella mittakaavalla. Näytteilleasettajilla on toinen toistaan hätkähdyttävämpiä tuotteita taidonnäytteinään, joista suorastaan huokuu rakkaus käsityöalaa kohtaan. Messujen ajankohta on myös oivallinen hankkia täytettä pukinkonttiin läheisiä ilahduttamaan.

Omaksi retkipäiväkseni valikoitui messujen toinen päivä, lauantai 16. marraskuuta. Kyseinen aamu alkoi jännityksen ja innostuksen sekaisin tuntein – onko kaikki tarpeellinen pakattu reppuun, entä jos laitoinkin liian lämmintä vaatetta päälle? Messuille sain seurakseni rakkaan ystäväni, jonka kanssa olimme sopineet tärskyt samaan bussiin, jossa lopulta kohtasimmekin pienten mutkien kautta.

Ennakoimme tulevaa ihmisryntäystä TKL:n busseihin, joten vaihdoimme bussilinjaamme jo laitakaupungin puolella, jolloin  nyssen kyytiin mahtuikin vielä ihan istumapaikoille. Tämä oli päivänkulun kannalta erittäin hyvä valinta. Matkamme jatkui keskustan halki sillit purkissa- fiiliksellä, sillä bussin kyydissä ei tällöin enää jäänyt liiemmin tilaa liikkua. Siellä sitä tönötettiin.

Ei aikaakaan, kun Messukeskus jo häämötti edessämme ja näimme pääovien suuntaan valuvaa ihmismassaa, sillä ”ihan muutamat muutkin” olivat sinne suuntaamassa. Ei muuta kuin lippujonoa kohti.

Varsinainen päivä saattoi alkaa, kun pääsimme sisäänpääsy puomin sisälle, jossa alkoikin heti toimintasuunnitelman teko.  Päädyimme lähtemään kohti C-hallia, joka sijaitsikin heti vieressä. Varmoin askelin lähestyimme kohti käsityö harrastajien taivasta.

Kiertelyn lomassa ilahduin siitä, että paikalla oli itselleni viime vuoden messuilta tuttuja kojuja yrittäjineen ja tuotteineen. Seuralaiseni kanssa perehdyimmekin varsin intensiivisesti eri juttuihin ja saimmepa paljon tietoa alan koulutus vaihtoehdoistakin.

Jo ensimmäisestä hallista bongasin tuotteita, jotka sopivat kuin pipo päähän joulua varten. Itselleni tärkein tehtävä olikin nimenomaan joululahjojen ostaminen. Päätin kuitenkin tehdä ostokset vasta, kun kaikki hallit olisi kierretty.

Ja siihen messutarjonnan seassa haahuiluun mahtui aivan mahtavia hetkiä. On uskomatonta, kuinka yhteinen harrastus ja mielenkiinnonkohde voivat yhdistää toisilleen tuiki tuntemattomia ihmisiä. Sain kokea ystäväni kera unohtumattomia keskusteluja yrittäjien kanssa sekä  kuulla tarinoita erilaisten tekniikoiden syntymisestä tai tuotteista ylipäätänsä. Kaikista inspiroivinta oli kuitenkin kuulla elämäntarinoita siitä, kuinka tähän pisteeseen on päästy; että saa työkseen tehdä jotain sellaista, mistä nauttii. Tunteihin mahtui paljon iloisia kohtaamisia, hersyvää naurua ja monia haaveita, niin toisten kuin omiakin.

Päivän mittaan messut imivät meistä kummastakin mehut useampaan kertaan, ja noina hetkinä oli vain pakko myöntää tappionsa ja mennä hetkeksi istumaan ja lepuuttamaan jalkojaan. Näin jälkikäteen todeten, vettä olisi kannattanut hörpätä tasaisin väliajoin lepotaukojen lomassa ja kenkävalintaakin olisi voinut miettiä kahdesti.

Päivän ollessa jo pitkällä, sillä olimmehan olleet perillä jo aamulla klo 10 jälkeen, oli aika tehdä suunnitelmaa loppupäivän kulusta. Päätimme vielä tehdä viimeiset kiertelyt, ja samalla lompakkonikin keveni hieman ja tontuille löytyi paketoitavaa.

Ennen ulos poistumista oli kuitenkin syötävä pientä evästä, sillä takaraivossa jyskytti mieletön päänsärky tuloksena siitä, ettei kesken messutohinaa ollut välittänyt syödä tai hörppiä vettä. Tätä en voi suositella kenellekään.

Messukansaa jonottamassa Keskustorille kulkevaan bussiin.

Ulkona meitä odottikin oletetusti käärmeen lailla kiemurteleva jono bussipysäkille, jonka hännille toki jouduimme. Kylmä tuuli jo hieman tuiversi ja monet jonottajista värisivät kylmissään. Useamman bussin saapuminen sai aikaan onnen hihkaisua, joita en hetkeen ollut kuullut. Moni messuvieras taisi olla tässä vaiheessa iltapäivää jo melko väsynyt ja mielissään kotimatkan alkamisesta. Ja kyllä olimme mekin.

Illan pimentyessä saavuin kotiin väsyneinä, jalat kipeytyneinä, ja äärimmäisen onnellisina unohtumattomasta päivästä, pohtien, josko ostaisin liput jo ensi vuoden messuille valmiiksi. Näitä messuja ei kannata jättää väliin, mikäli sydämessään tunteen vähänkään käsitöiden pistoa.

Teksti ja kuvat: Jenni Salonen

 

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Vastaa