Pohtinemme tässä hieman tuota tulen maagista tanssia, isoa roihua, viipyileviä kipinöitä. Tulessa on jotain vangitsevaa ja samalla rauhoittavaa, oli kyse sitten nuotiosta, takasta, saunanpesästä tai kaikkien tulien äidistä sekä isoisästä eli kokosta.
Kokoo koko kokko kokoon, koko kokkoko, koko kokko
Edellinen otsikko jo ilmaisee kuinka monipuolinen ja hämmentävän jännittävä on tuo iso loimuava kasa risuja ja vanhoja lautoja. Mutta kaiken tämän keskellä herää mieleen kysymys, että miksi? Perustuuko tulen rauhoittava vaikutus siihen, että selkäytimeemme on koodattu uskomus, että kokkojen tarkoitus on karkoittaa pahoja henkiä, lähteekö siinä oikeasti korkeammat voimat liikkeelle kun puu alkaa puhista ja poksua. Luulisi vanhan vihtahousun nauttivan punaisena hehkuvista kekäleistä, vaan liekö hän pelästyy kipunoita, noita sinkoilevia, arvaamattomia pieniä hitusia, jotka vallattomana valtaavat taivaan kun koko kokko kootaan ja tuikataan tuleen.
Joku juju tulessa on, ei siitä muuten olisi tehty kokopitkää elokuvaa, jota katsoessa saamme nauttia takkatulen loimusta ja puiden paukkeesta sekä pihkan pihinästä ruutujemme äärellä tuntikaupalla. Pääosan esittäjä ja roolihahmot sekä ohjaajat ja meikkaajat saati sitten käsikirjoittajatkaan eivät vie kovin paljoa turhaa aikaa elokuvan lopputeksteistä, pääosassa kun on muutama halko ja tuli itse. On sitä turhemmistakin asioista elokuva väännetty.
Yleiskokko, huvikokko, kokko
Kokkoja on monenlaisia, mm. hyötykokkoja, voisi sanoa jopa yleiskokkoja, joista itse saan nauttia säännöllisen epäsäännöllisesti kesäisin erään kesämökin rannalla, jolla on tälle vihitty paikka niemen kärjessä (ei, sitä kokkoa ei kannata sytyttää pallogrilliin terassilla). Kokkoon rahdataan lähinnä rikkinäiset huonekalut ja risut koko suvulta ja tuttavilta, joten poltettavaa piisaa useampaan kertaan kesän aikana. Liekö siksi tämä paikka niin rauhaisa, ei ole rähinähenkiä tai paholaisia näkynyt. Pääasiallinen tarkoitus näillä kokoilla tosin on kyllä puhtaasti huvi ja hyöty. Huvikokokoista onkin liuta materiaalia kertynyt vuosien varsilta ja yritän muutaman räpsäyksen jakaa teidän iloksenne.
Pääsiäiskokko
Pääsiäiskokot taasen ovat pohojammaalaasten hömpötyksiä. Pääsiäiskokkoa poltetaan yleensä pääsiäislauantaina, jolloin Jumalan suojeluksen uskotaan olevan pienimmillään Jeesuksen ollessa kuolleena vielä. Kokon on hyvä olla myös mahdollisimman korkea ja runsaasti savuttava ja kipunoiva, jotta pahojen henkien ja noitien matka katkeaa heti alkuunsa.
Suvijuhlan kokko
Juhannuskokot sen sijaan taitavat olla ihan koko suomen kansan hömpötyksiä (paitsi, että Wikipedia kertoo, että suuressa osassa Pohjanmaata juhannuskokko ei vieläkään ole yleinen, vaan siellä poltetaan pääsiäiskokkoja!). Juhannuskokkoja poltetaan myös Itämeren alueella runsaasti ja jopa Irlannissa asti. Juhannuskokkojen koko kirjon tajuaa vasta kun risteilee juhannuksena esimerkiksi Turusta Tukholmaan ja seuraa laivan kannelta Ahvenanmaan ja/tai Tukholman saaristoa. Alun perin näidenkin kokokokkojen tarkoitus on ollut myös pahojen henkien karkoitus, mutta oletan, että nykyään tapa on hyvinkin pakanallinen keino juhlia keskikesän juhlaa saunoineen ja juhlajuomineen.
Teksti: Matti R
Kuvat: Matti R, ellei toisin mainita
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?