Hellevetti, hiki-inferno ja muita kuumia kummajaisia

Kesän celsiuslukemat ja uutisointi

Vielä on kesää jäljellä, ja niin edespäin... (Kuva Pixabaysta)

Viikko 30 (22. – 28.7.) vietettiin suomalaisittain tavallista korkeampien celsiusastemäärien parissa.
Lämmintä löytyi sijainnista riippumatta: 20 asteesta ylöspäin aina päälle 35 asteeseen asti. Suomalaiseksi kesäksi kieltämättä hieman yläkanttiin, varsinkin kun vielä verrataan pari viikkoa aiemmin heinäkuun alussa koettuihin viileämpiin, keskimäärin 10-15 asteen, lämpöihin. Hien virtaamiselta kellon ympäri ei voinut välttyä, säätähän kun ei itse pääse päättämään. Vaikka sinänsä kyseessä olikin aivan tervetullut lämpöaalto, ei tälläkään kertaa voinut välttyä yli äyräiden tulvivalta valitukselta ja jeesustelulta. Lievän ketutuksen innoittamana lähdetäänkin nyt tätä vyyhtiä purkamaan.

Aloitetaan yleisestä ilmapiiristä.

Kuten aiemmin jo tuli todettua, oli tämä lämpöaalto jokseenkin epätavallinen. Tästä huolimatta ei sen olisi kuitenkaan pitänyt tulla kenellekkään suurena yllätyksenä. Planeetan lämpötilat ovat olleet tasaisen hiljaisessa, mutta silti selvästi huomattavissa olevassa kasvussa. 2000-luvun talvet ovat olleet selvästi leudompia ja kesät tasaisesti lämpimämpiä. Tämäkään fakta ei tietenkään estä planeetan itsevaltiaita valittamasta, vaikka kohonneisiin lämpötiloihin ollaankin osittain itse syyllisiä. Ymmärrettävästi etenkin vanhemmalle väestölle lämpö saattaa tuottaa ongelmia, ja toivonkin voimia heille, mutta ei se lämpö silti mihinkään valittamalla katoa. Tavallista korkeampaa lämpöä kesti kuitenkin vain viikon. VIIKON. Ei kahta viikkoa, ei kuukautta, eikä koko kesää… vaikkakin tosin voi vitsaillen todeta, että Suomen kesä on vuoden paras päivä, ei viikon mittainen lämpönnousu ole mikään maailmanloppu.

Seuraavaksi voidaankin nostaa esiin median rooli.

Tälläkin kertaa media toi sirkuksensa kaupunkiin, ja show oli odotusten mukainen: päivittäisiä, samaa saarnaa toistavia pätkäartikkeleita ja toinen toistaan käsittämättömämpiä sanavalintoja. Vaikkei tämä helle kaikille rakas lapsi ollutkaan, oli sille siunattu monta nimeä: listasta löytyy muun muassa hiki-inferno, käristyskupoli, hellevetti, ja hirviöhelteet. Luovuuden puutteesta ei näitä journalismin edustajia voi syyttää, mutta täytyy kyllä valehtelematta todeta, että näitä artikkeleita lukiessa on välillä hymy herkässä. Mediassakin on kuitenkin pohjimmiltaan kyse bisneksestä, joten luonnollisesti otsikoiden ja artikkeleiden tulee olla mahdollisimman raflaavia ja omanlaisiaan. Näille artikkeleille (ja sääartikkeleille yleensä) vaikuttaisi kuitenkin olevan kysyntää, eihän niitä muuten näin säännöllisesti ihmisten ilmoille ilmaantuisi heti, kun lukemat vähänkin pomppaavat. Allekirjoittanut ei näitä journalismin helmiä klikkaile auki periaatteestakaan.

Jollakin tasolla käy myös sääliksi niitä toimittajia, jotka päätyvät näitä artikkelintynkiä rustaamaan. Onhan se toki näinkin, ettei aina pääse tekemään haluamiaan hommia; toimittajakin voi joutua palkkansa eteen kirjoittamaan aiheista, jotka eivät hänelle merkitse pätkän vertaa ja/tai eivät tarjoa mielenkiintoa tai inspiraatiota. Henkilökohtaisesti en tosin alentuisi käyttämään aikaani tehdäkseni klikkiotsikkoa ja -artikkelia siitä, kuinka kesällä on kuuma; sen tietää naapurin Pekkakin.

Tänne loppuun selvinneille vielä nopea kertauskooste:

Lämpö kuuluu kesään, parin päivän helteestä ei ole varaa meillä valittaa, ja media on tästäkin aiheesta tehnyt itselleen säännöllisen lypsylehmän.

Kiitos mielenkiinnostanne. Jatkakaa!

 

Teksti: Nico Kallio
Kuva: Pixabay

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Vastaa