Suomeen kantautunut Halloween-päivän juhlinta alkoi Pohjoismaissa 1990-luvun alussa. Yhdysvaltoihin kauhuteemainen juhlintapäivä ajautui muinaisten kelttiläisten tai irlantilaisten siirtolaisten mukana. Kyseessä oli tapa käydä esittämässä temppuja ja kuvaelmia.
Alunperin Halloweenia juhlittiin kelttien talven alkamisen päivänä, ja sitä kutsuttin nimellä Samhain. Kelteillä viitataan kansalliseen, kielelliseen ja kulttuurilliseen eurooppalaiseen ryhmään, joka asusteli nykyisessä Länsi -ja Keski-Euroopassa.
Pyhäinpäivä on erheellisesti sekoitettu Halloween-juhlaan. Pyhäinpäivä on kristillinen juhla, halloween pakanallinen. Alunperin ”All Hallow’s Eve” oli katolisen keskiajan 1. marraskuuta edeltävä päivä. Vuonna 1774 päivää siirrettin Ruotsissa, ja siitä tuli vainajien muistopäivä.
”Karkki vai kepponen” -perinne on ainoa kristillinen piirre, joka on säilynyt tähän päivään. Alunperin keppostelu juontaa juurensa vuoteen 998, jolloin sitä alettiin juhlia 2. marraskuuta. Silloin oli kyseessä ”Kaikkien sielujen päivä”, jolloin kirkko armeliaasti antoi oikein luvan kanssa kerjäläisten anoa ”sielunkakkuja”. Melko reilua! Jo esi-Sipilät ovat osanneet köyhien kyykyttämisen jalon taidon.
1880-luvulle tultaessa irlantilaiset toivat perinteen Yhdysvaltoihin, jossa oli tapana pukeutua pelottaviin asuihin. Naamiaiset olivat myös keino rikkoa yleisiä normeja aikana, jona valtio oli jakautunut jyrkkiin yhteiskuntaluokkiin.
Maan tasa-arvoistuessa Halloween-asut yleistyivät lapsilla. 1990-luvulle tultaessa pohjoismainen Halloween onkin muodostunut pääasiassa lastenjuhlaksi.
Teksti: Arto Toikkanen
Kuvat: Pixabay
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?