Olen viime aikoina ajautunut ajattelemaan kauhun taiteellista kuvaamista. Pelko on tila, joka on lähes alati kanssamme jossain muodossa, joten se on yksi luonnollisimpia aiheita taiteellisessa toteutuksessa.
Mitä siis pelkäämme? Monien pelkojen alkulähteenä ovat evoluution luomat primitiiviset vaistot. Petoeläimet ja muut realistiset vaaratilanteet muodostavat jo reilusti materiaalia kauheuksien kuvaamiseen. Tosin ihmiset eivät pelkää vain mitä he näkevät ja tietävät. Kaikki tuntematon on pelottavaa myös. On helppoa pelätä kuolemaa. Mitä kuoleman jälkeen tulee, jos edes tulee yhtään mitään.
Yliluonnolliset hirviöt ovat kiusanneet ihmisten mielen sopukoita aina. Vaikka todennäköisesti nämä olennot eivät ikinä ole konkreettisesti koskeneet kehenkään, ne kuitenkin usein symboloivat jotain hyvinkin todellista uhkaa.
Itseäni kiinnostaa eniten psykologinen kauhu, jossa paneudutaan jonkin tietyn ihmisen henkilökohtaisiin pelkoihin. Kaikki pelot ja fobiat eivät ole loogisia, eivätkä kaikki pelkää samoja asioita samalla tavalla. Psykologisessa kauhussa voidaan syventyä traumoihin, jotka saattavat peilata omia tuntemuksiasi, tai eivät ollenkaan. Joka tapauksessa, kokemus voi olla katarttisen vaikuttava.
Kauhun kautta voi oppia kohtaamaan omia pelkoja ja henkisiä blokkeja, jotka estävät meitä elämästä. Tai voit oppia ymmärtämään toisen ihmisen ongelmia paremmin. Me kaikki kamppailemme jonkin asian kanssa ja me olemme erityisen taitavia piilottamaan sisäiset taistelumme. Täten tarvitsemme enemmän lempeyttä itseämme ja kanssaihmisiämme kohtaan.
Kauhu peilaa meidän pahimpia ja heikoimpia puoliamme ja niiden turvallinen tutkiskelu voi olla todella hyödyllistä meille. Katsokaa kauhua, tunnustelkaa aivojanne, ja jos löydätte sieltä epätavallisia möykkyjä, niin käykää ne tarkistuttamassa.
Hauskaa Halloweenia!
Janne Karjalainen
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?