Hajatuksia

Myöhästyin bussista erinäisten syiden ja sattumusten sekä unohduksien siivittämänä, ei toivoa ehtiä ihmisten aikoihin enää seuraavalla. Oma auto alle ja 2h kiekkopaikkojen armoille, ajatus miten-se-menikään. Riittääkö kun kääntää eturenkaita, peruuttaa 10 cm, vaihtaa jopa paikkaa, kiepauttaa pelkkää kiekkoa että saa taas uudet 2h aikaa? No kokemukset kasvattavat. Sitäpaitsi todella rentouttavaa oli ajaa omalla autolla töihin pitkästä aikaa, radiota ja/tai hiljaisuutta kuunnellen. Ei ollut pärskijöitä, niiskuttajia, viime hetken äkkijarrutuksia pysäkille, äärirajoilla meneviä kurveja, jolloin täytyy keskittää kaikki voimansa pysyäkseen penkissä. Ei ollut turhia kierroksia ja kaarroksia eri nurkkakuntien kautta, vaan selkeä reitti pisteestä A pisteeseen B.

Toimistolla pitkästä aikaa, ensimmäisen kerran noin 3 viikkoon. Päässä humisee, ilmastointi puhisee. Elokuussa valmiiksi luvattu hissiremontti siirtyi aluksi syyskuulle ja nyttemmin näemmä lokakuulle, lokakuussa ehkä marraskuulle, ja marraskuussa ehkä joulukuulle. Joulukuussa sitten kenties tammikuulle ja uudelle vuosiluvulle, hyvää lie ilo odottaa? (Tilannepäivitys 13.10, hissiremontin valmistuminen on siirtynyt marraskuun loppuun, badabumm.)

Puheensorinaa, yrität pitää aivosi ja ajatuksesi kasassa. Poimit sanan sieltä, toisen tuolta. Kakofoniaa, sekavia viestejä keskittyneisyyden usvaverhon takaa. Päässä jyskyttää, alitajunta käskee vilkuilla kelloa hetken välein..ei kai se 2 tuntia niin nopeasti kulu. Paitsi jos uppoudut työhösi, siinä saattaa aika-avaruus vääristyä.

Joku puhuu että halloween tulee, ai kamala. Niin se taitaa olla tulossa. Itselle se oli pyhäinmiestenpäivä, haudat kynttilöille ja vähän parempaa pastaa pöytään jonkun makean ja punaisen kera, siis ennen lapsia. Päiväkoti taisi opettaa lapset halloweeniin, oli pukeutumista. Hätä keinot keksii, IKEAsta halvimmat valkoiset lakanat, sakset ja mustaa tussia; kummitus oli valmis ja reilu 10 vuotta myöhemmin on edelleen, mietipä moniko tusinakaupasta ostettu pirunpuku olisi vielä ehjänä?

Punainen lanka juolahti mieleeni, jostain syystä. Tästä jutusta sitä on turha etsiä, ei ole, ei tule. Hajatus on kuin ajatus, mutta ilman päätä ja häntää niinkuin entisellä Mustilla.

Toimiston paras kone vietiin tauon aikana käytöstäni, kuvankäsittelijä muka tarvitsee isoruutuisen Macin, sallikaa minun nauraa, nyt kirjoitan onnettomalla Dellillä, Hello I think it’s Adele.

Kolinaa, koputtelua, jyrinää, hyrinää, puheensorinaa, ilmastointi alkanut kolista, kohta kaikki leviää, hajatuksia kasaantuu liikaa. Kana sanoo kot-kot-kot. Sohvalla, ei orrella. Nyt loppui keskittymiskyky. Hoidetaan homma maaliin sano Juti ku Värisilmään eksy.

Teksti: Matti R
Kuvat: Pixabay