Kari (nimi muutettu) on ollut ongelmakäyttäjä koko aikuisikänsä. Hänen kotonaan on käytetty aina. Tosin vanhemmat eivät koskaan käyttäneet samanlaisia määriä mitä heidän poikansa tänä päivänä. Vanhemmat katsoivat Karin käyttöä läpi sormien, ensimmäisten kokeilujen alettua yläasteella. Ammattikoulun aikana satunnaisesta käytöstä tuli säännöllistä, mutta käyttömäärät olivat vielä suhteellisen pieniä.
Nykyään Karin päivä alkaa vähintään kahdella annoksella. Ilman tätä Kari ei saa raahattua itseänsä edes töihin. Karin työ on fyysisesti raskasta ja päivät venähtävät usein pitkiksi. Töissä moni muukin käyttää. Oikeastaan käyttö jopa yhdistää ja siitä heitetään vitsiäkin. “Onkos annos jäänyt välistä, kun olet noin kärttyisä? Otapas tästä vähän, niin piristyt!” Esimiehiä käyttö ei haittaa, kunhan työt vain tulevat tehdyksi.
Illalla töiden jälkeen Kari ottaa vielä muutaman annoksen. Kari kyllä tietää, että iltaa vasten ei olisi hyvä käyttää. Iltakäytön seurauksia ovat mm. heikentynyt unenlaatu. Mutta Kari kokee, että ilmankaan ei pärjää, mistään ei muuten tunnu tulevan mitään. Jatkuvalla käytöllä saa pidettyä yllä normaalin suoritustason, jota arjen pyörittäminen vaatii.
Viime vuosina Kari on yrittänyt muutaman kerran lopettaa tai vähentää käyttöä. Mutta ilman ainetta Karista tulee ärtyisä ja väsynyt, puhti on kokonaan poissa ja päätäkin alkaa monesti särkemään. Karin yrittäessä lopettaa, hän alkaa usein riidellä muiden ihmisten kanssa. Toisinaan tavarat lentelevät seinille, jos säännöllinen annos jää jostain syystä väliin. Vaarallisin välikohtaus sattui kotona, kun aine oli päässyt loppumaan. Kari ärtyisänä huusi vaimollensa ja kohotti kätensä läimäyttääkseen tätä, mutta laski kätensä nopeasti itsekin säikähtäneenä.
Mitä jos tämä Karin käyttämä aine onkin kahvi? Voisiko Kari olla todellinen henkilö?
-E
