Näinä kehityksen ja elektroniikan kulta-aikoina lähes jokaisesta taloudesta löytyy jokin laite, niin viihdekäyttöön kuin elämää helpottamaan. Rahaa laitetaan helposti kiinni hieman kalliimpaankin laitteeseen pidemmän käyttöiän toivossa. Näin saattaa joskus ollakin – yleensä kyseessä on sama paska, eri paketti. Monesti merkki maksaa, vaikka halvemmalla saattaisi saada yhtä laadukkaan tuotteen.
Ihmettelyä ovat aiheuttaneet laitteiden takuuajat, jotka yleensä ja yllättäen menevät umpeen samoihin aikoihin, kun laite sanoo työsopimuksensa irti. SATTUMAA? Nou fuckin way! Omiin ja muiden kokemuksiin perustuen, EI voi olla pelkkää sattumaa, että yleensä elektroniikkalaitteet ”räjähtävät” takuuajan umpeutumisen lähestyttyä.
Kanadalainen vapaatutkija Giles Slade on kirjoittanut asian tiimoilta kirjan Made to Break (Tehty hajoamaan). Samoilla linjoilla on myös suomalainen tietokoneasiantuntija sekä tietokirjailija Petteri Järvinen, joka on kiteyttänyt Taloussanomissa 2006: ”Kodintekniikan käyttöikä on lyhentynyt, koska koneita ja laitteita vanhennetaan tekniikan avulla keinotekoisesti.”
Voi vain kuvitella sitä änkytysten, valheiden ja koottujen selitysten määrää, jos isojen elektroniikkajättien edustajilta asiaa enemmän udeltaisiin. Takuuvarmaa on, että kusetus jatkuu, eikä sen päivämäärä umpeudu koskaan.
Ennen laitteet tehtiin kestämään, jottei heti tarvitsisi olla uutta hankkimassa. Näinä päivinä voi laittaa ristin seinään, jos laite kestää yli takuuajan. Yhtiöiden edustajat hierovat likaisia käsiään… luonnon kustannuksella. Kapitalisti kiittää aina, kun pitää hankkia uusi laite, koska vanhan korjaaminen tulisi todennäköisesti kalliimmaksi.
Mitäs tapahtuu rikkinäiselle vermeelle? Tekee enemmän roskaa ja jätettä, joka ei maadu. Ja taas luonto itkee… niin minäkin!
Teksti: Arto Toikkanen
Lähteet: Tiede
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?