Elämän käsi

Elämä kuin korttipeli

Pitää vain pelata niillä korteilla, jotka on sattunut saamaan.

Olet varmaankin kuullut joskus näin sanottavan. Elämän vertaaminen korttipeliin on yleinen, kulunut ja ehkä jopa kliseinen analogia. Se on kuitenkin suosittu aivan syystä: se on erittäin osuva.

Korttipelissä jokaiselle pelaajalle jaetaan tietty määrä kortteja, joilla pelaajan täytyy pelata tiettyjen sääntöjen puitteissa. Kortteja ei voi itse valita, vaan kyse on puhtaasti tuurista. Olivatpa kortit sitten hyvät tai huonot on pelaajan yritettävä pelata niillä niin hyvin kuin mahdollista.

Korttipeleissä pelaajan taidot tulevat esiin, kun pelataan riittävän useita käsiä. Pitkässä juoksussa kaikki pelaajat saavat yhtä paljon eri tasoisia käsiä. Hyvä pelaaja dominoi hyvillä korteilla ja pärjää mukavasti myös huonommilla. Huono pelaaja pärjää mukavasti, kun kortit ovat huiput. Huonommilla korteilla huono pelaaja on pulassa.

Jos pelataan vain yksi käsi, menestys on kiinni enemmän korteista kuin pelitaidoista. Ikävä kyllä elämänpelissä jaetaan vain yksi käsi.

Mitä kortteja elämänpelissä jaetaan? Elämänpelin kortit ovat asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa, mutta ne vaikuttavat merkittävästi elämän sujuvuuteen. Niitä voivat olla esimerkiksi synnyinmaa, sukupuoli, seksuaalisuus, etnisyys, vanhemmat ja sukulaiset. Kortteja on oikeastaan loputtomasti, mutta jotkut niistä ovat muita merkityksellisempiä.

Elämä myös poikkeaa monin tavoin korttipeleistä. Tai ainakin se on pelinä melko poikkeuksellinen. Korttipeleissä yleensä kaikki pelaajat aloittavat yhtä aikaa. Jossain vaiheessa peli päättyy ja julistetaan voittaja. Elämänpeliin pelaaja liittyy, kun sattuu syntymään. Peli taas loppuu pelaajakohtaisesti silloin kun loppuu. Peli vain jatkuu, ja pelaajia tulee ja menee. Jotkut julistautuvat voittajiksi, ja jotkut leimataan häviäjiksi. Käynnissä on myös loputon debatti siitä, mikä pelin tarkoitus ylipäätään on.

Elämänpelissä erityistä onkin juuri se, että jokainen saa itse määritellä tavoitteensa. Tosin monet tuntuvat uskovan, että itselleen asettamat tavoitteet ovat myös pelin yleisiä tavoitteita. He arvostelevat muita pelaajia omasta näkökulmastaan, vaikkeivat tiedä heidän omista tavoitteistaan. Menestymisen elämänpelissä voi kuitenkin todella arvioida vain pelaaja itse.

Korttipeleissä pelataan aina muita vastaan. Elämässäkin monet keskittyvät kilpailemaan. Mutta koska elämänpelissä kaikilla on oikeus valita omat päämääränsä, on varsin turha mitata pelaajan menestystä vertaamalla sitä toisten pelaajien menestykseen. Olisikin ehkä hyvä oivaltaa, että elämänpelissä ei ole niinkään kilpailijoita kuin kanssapelaajia.

Jos, kuten elämässä, jaetaan pelissä vain yhdet kortit, on menestys kiinni taidon lisäksi tuurista. Koska pelaaja ei voi valita korttejaan, täytyy ne vain hyväksyä olivat ne kuinka hyvät tai huonot hyvänsä. On turhaa ylpeillä hyvillä korteilla tai hävetä umpisurkeaa kättä. Pitää myös ymmärtää, etteivät kortit kerro pelaajasta mitään. Se miten pelaa, on merkityksellistä.

Onkin varsin omituista arvostella toisia pelaajia heidän korttiensa perusteella. Suomeen syntymistä on usein verrattu lottovoittoon. Toisaalta voidaan ajatella, että Suomi on synnyinmaakortti elämänpelissä. Kenellä ikinä se on kädessään on onnekas. Parempaa ihmistä se ei kuitenkaan tee kenestäkään. Sukupuolikorttina mies on perinteisesti parempi kuin nainen. Tosin synnyinmaakortti vaikuttaa siihen, kuinka paljon. Jos sukupuolikorttina sattuu olemaan muu, onkin elämä paljon haastavampaa. Myös lukuisat muut kortit vaikuttavat huomattavasti, minkälaiset lähtökohtaiset mahdollisuudet ihmisellä on toteuttaa tavoitteitaan. Mutta miksi näin on?

Ovatko valtioiden ja yhteiskuntien kirjaamat lait yhtä kuin elämänpelin säännöt? Toisaalta ne ovat, mutta elämään tuntuu vaikuttavan vielä enemmän lukuisat kirjoittamattomat säännöt. Ne ovat muodostuneet eri kulttureissa sukupolvien ajan. Noudatamme usein niitä, vaikkei meidän tarvitsisi eikä niissä aina olisi mitään järkeä.

Voisimmeko me pelaajina yhdessä määrittää elämänpelin säännöt uusiksi? Jos vain päättäisimme, että kaikki kortit ovatkin saman arvoisia, voisimme kaikki aloittaa pelin samalta tasolta. Voisimme itse määritellä omat tavoitteemme ja lähteä tavoittelemaan niitä tasaveroisista lähtökohdista tasaveroisten kanssaihmisten seurassa.

Teksti: Lasse Leviäkangas
Artikkelikuva: Pixabay

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Vastaa