Elämää laudan päällä

Ilman käsiä

Rullalautailu, eli tutummin skeittaus, on alun perin lähtöisin 1950 -luvulta Kaliforniasta Yhdysvalloista. Paikalliset lainelautailijat keksivät lajin päästäkseen lautailemaan tuulen ollessa liian tyyni, jotta se voisi synnyttää aallokkoja surffailuun. Kaupalliset laudat tulivat markkinoille 1959 Roller Derby Skateboard -yrityksen johdosta. Ensimmäinen kilpailu järjestettiin 1963 Kaliforniassa. Ja koska kaikki kiva aina kielletään, useat kaupungit kielsivät lajin vaarallisuutensa vuoksi. Tämän johdosta useimmat rullalautojen valmistajafirmat menivät konkurssiin.

Toinen skeittiaalto koitti 1970. 1976 rakennettiin ensimmäinen sisähalli Floridaan. Skeittipaikkojen vakuutusmaksut kohosivat sen suuruisiin summiin, että laji koki jälleen konkurssin. Suomeen laji rantautui 1975-tienoilla jenkkiläisten vaihto-opiskelijoiden kautta. Suomen ensimmäinen halli oli nimeltään Stalli, jonka rakensi Suomen ensimmäinen rullalautojen valmistaja Statum. Kahdeksankymmentäluvun loppuun mennessä laji oli vahvasti  rantautunut maahan, ja 2000 -luvulle tultaessa se oli saavuttanut huippunsa – hiipuakseen jälleen.

Näinä päivinä skeittailun elämäntapaharrastajia löytyy silti, ja Tampereelle Kuivaamon tiloihin Hiedanrantaan on rakennettu Suomen suurin skeittipooli. Asian tiimoilta sain haastateltavakseni lajin hard-harrastajia, joista tässä tuon esille noin nelikymppisen Tommi ”Turmis” Matalamäen ajatuksia rakkaan elämäntapaharrastuksensa saloista.

Tommin kohdalla kaikki lähti siitä, kun kaverin isoveli oli hankkinut rullalaudan. Tämän kuultuaan miehen piti mennä katsomaan, mistä on kysymys. Kohtaamispaikalle saavuttuaan talon katolta kuului huutoa, että täällä ollaan. Kyseessä oli isoveljen kaveri, joka hyppäsi rullalaudalla talon katolta auton katolle, siitä nokkapellille ja sitten kadulle! Tämän nähtyään Tommi oli aivan myyty: ”Tämä on radikaalia toimintaa.” Ajankohta oli jossain 1984-tienoilla.

Jos aika antaisi myöten, tulisi Tommin lautailtua jatkuvasti. Toisaalta ajan rajallisuus saa pistämään kaiken energian peliin silloin, kun parkille pääsee – vähän niin kuin kaikessa taiteessa, kun intoa pitää päästä purkamaan. Kun tulee skeitattua harvemmin, tulee vedettyä paljon rajummin, joten vahinkojakin sattuu silloin enemmän. Kehityksen kannalta on kuitenkin hyvä ponnistella. Lihakset jäykkänä on paska treenata.

Viime kesänä temppua tehdessä oli hiekkaa tarttunut renkaisiin ja kun tuli alas, se pyöräytti ympäri ja polvi taittui. Sääriluu pullotti ja jalka puutui. Kaveri auttoi, mutta kun nosti jalkaa, tuntui kuin sähköiskun saisi. Seuraavana aamuna herättyään Tommi huomasi, että jalkapohjasta oli lähtenyt tunto, joten mies meni lääkäriin. Polvi oli lähtenyt sijoiltaan ja käsi kipsattiin. Samaan aikaan skeittilegenda Santa Monica Airlines -tiimistä oli tulossa tänne Amerikasta. Meni neljä viikkoa, kun mies jälleen skeittasi, ja alkuun harmitti, ettei pääsisikään tiimikaverinsa kanssa lautailemaan.

Kisoissa mies sanoo kyllä käyvänsä, vaikkei tykkääkään kilpailusta. Siinä menettää jotenkin persoonallisuutensa, rämäpää tuumii. Ulkomailla tulee käytyä kisojen lisäksi tapaamassa skeittilegendoja. Ruotsin Malmössä järjestetään kisat, jonne tulee ympäri maailmaa alan harrastajia. Siellä on tullut paljon käytyä. Christianiassa Kööpenhaminassa on myös hyvä skeittiparkki. Kaliforniassa Corona tai Riverside ovat parhaita paikkoja. Täältä löytyy pankin omistama rakennus, johon on tehty pooli.

Tommi meni katsastamaan paikan ja huomasi, että vettä oli kasautunut peränurkkaan. Siltä seisomalta mies lähti kauppaan ja haki sangon, jotta pooli saataisi skeittikuntoon. Naapurin koirat räksyttivät koko ajan, mutta pooli saatiin tyhjennettyä. Koko ajan oli mielessä, mitä siinä tullaan tekemään, ja onnistuneen tempun jälkeen oli voittajaolo!

Tommi antoi myös aloittelijoille hieman vinkkejä sen suhteen, mitä EI kannata tehdä. Ainakaan ei pidä lähteä seuraamaan toisia. Laudassa on neljä pyörää, ja saat itse päättää, mitä niillä teet. Aloittelevan harrastajan vanhempien tulisi myös tajuta, että se kalliimpi lauta kestää kauemmin. Alle 150 € maksavaa  lautaa ei kannata hankkia. Eli loppupeleissä kalliimpi lauta tulee halvemmaksi.

Mies haluaakin näyttää myös lapsille, että asioita voi tehdä eri tavalla. Itse muistan Tommin vieraillessani aikoinaan Tikkutehtaan poolilla poikani ollessa pieni. Suuresta ikäerosta huolimatta kaveri oli heti opettamassa ja antamassa vinkkejä. TODELLISTA asialle omistautumista, jota iloisena hämmästelin!

Pelkän skeittauksen ohella Tommin elämäntapaan kuuluu kontakteja muiden harrastajien kanssa sekä yhteisprojekteja esim. musiikin parissa: tapahtumia, levyjen jakelua sekä julkaisuja. Skeittauksen tiimoilta hän puuhailee myös Kaarikoirat-yhdistyksessä. Ensimmäinen projekti oli Pispalan Tikkutehtaan skeittipooli, jota ei enää ole olemassa uudisrakentamisen johdosta.

Sponsorisopimukset  suurten  yritysten kanssa eivät ole saaneet kannatusta, ja mies pitääkin sellaista epäeettisenä toimintana alaan liittyen. Itse Tommi kuuluu Santa Monica Airlines -”perheeseen”. Alun perin kyseiseen tiimiin on kuulunut kolme surffaajaa, josta myöhemmin muodostui legendaarinen skeittilautojen valmistaja. Samasta porukasta on tehty myös elokuva. Elokuvassa skeittaava päähenkilö on sama, joka on myöhemmin pyytänyt Tommin Santa Monica Airlines -tiimiin, eli meriittiä mieheltä löytyy. Kyseinen tiimi on antanut Tommin testiin uuden laudan, jonka erikoisuutena on juuttikangas päällyste, jonka Hervantalainen kaveri on tehnyt.

Loppuun kysyin mieheltä mitä skeittaus merkitsee. Vastaus tuli kuin tykin suusta: ”Enemmän kuin elämäntapa, enemmän kuin uskonto, enemmän kuin kaikki”. Asiasta ei jäänyt eriävää mielipidettä.

Teksti ja kuvat: Arto Toikkanen

Artikkelikuva: Jose Noro (kuvassa) arkisto.

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.