Vedessä viihtyvien lintujen auttaminen on erityisen haastavaa, koska useimmat niistä pystyvät yhä pakenemaan uimalla. Vesilintujen yksittäinen suuri vaara on kalasajan katkennut siima koukkuineen. Lisäksi ihmisten liikkuminen vesillä aiheuttaa vaaratekijöitä, osa ajaa vesiskootterilla jopa tahallaan päin vesilintuja.
Itse kastoin tänä vuonna talviturkkini hyppäämällä vaatteet päällä veteen saadakseni kiinni siimoihin sotkeutuneen silkkiuikun. Valitettavasti lintu pystyi yhä sukeltamaan, joten yritykseni sen auttamiseksi oli jo valmiiksi tuhoon tuomittu. Pelastuslaitos ei suostunut edes yrittämään kiinniottoa, koska lintu kykeni yhä sukeltamaan. Siivilleen se ei kuitenkaan päässyt, sillä siima sitoi sen siivet yhteen.
Yritin vielä kertaalleen päästä sup-laudalla tarpeeksi lähelle, mutta lintu jaksoi yhä sukellella karkuun. Kun huomasin meidän jo ajautuneen avovesille ja vesibussin lähestyvän, oli aika luovuttaa. Myöhemmin kuulin, että siimaan sotkeutunut lintu oli jäänyt vesiskootteri yliajamaksi. Jäljelle jäi kolme avutonta poikasta, jotka yksi kerrallaan katosivat rannalta – luultavasti petokalojen makupaloiksi.
Loukkaantuneen vesilinnun tilanne on yritettävä arvioida rannasta käsin. Jos koukun niellyttä vesilintua ei saada kiinni, se tulee kuolemaan luonnossa hitaasti kitumalla, ellei se sitä ennen päädy (hyvällä tuurilla) petoeläimen saaliiksi.
Nuoren joutsenen auttajat
Nyt talven saavuttua suurin osa vesilinnuista on jo muuttanut etelään. Jäljellä on enää heinäsorsista tänne talvehtimaan jääneet yksilöt. Avuntarvitsijoitakin löytyy yhä. Esimerkiksi yksin jääneet nuoret joutsenet eivät selviä pohjolan oloissa ja todennäköisesti ne ovat myös vammautuneet.
Joutsenen poikanen viettää ensimmäisen vuotensa yhdessä vanhempiensa kanssa ennen itsenäistymistä. Jos poikanen on loukkaantunut eikä siitä ole muuttomatkalle, vanhemmat viettävät jälkeläisensä kanssa aikaa viivyttäen syysmuuttoa mahdollisimman pitkään, kunnes ne joutuvat lähtemään muiden poikasten kanssa ja jättämään loukkaantuneen selviytymään yksin.
Poikasella ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia selvitä omin päin. Lain rauhoittama eläin tarvitsee ihmisen apua. Eläinsuojelutyö on elvyttänyt joutsenkantamme ja samaa työtä jatketaan laijn selviämiseksi jatkossakin.
Kun järvet hiljalleen jäätyvät, pelastustyö helpottaa. Apua on kuitenkin annettava mahdollisimman pian, joten heikkojen jäiden aikaan on syytä kääntyä pelastuslaitoksen puoleen. Itse kävin taannoin ottamassa erästä joutsenen poikasta kiinni palomiesten kanssa (kyllä, kaikki olivat miehiä tai miesoletettuja). Ensimmäisellä kerralla soitin heiltä apuja itse ja palokunta saapui veneen kera avuksi. Tuolloin joutsen pääsi piiloutumaan kaislikkoon eikä sitä enää löytynyt hämärtyvässä illassa.
Toisella kerralla osuin sattumalta järvelle saamaan aikaan, kun ohikulkijan hälyttämä pelastusyksikkö saapui rannalle. Silloin järveä peitti jo ohut jääkerros ja pystyimme joutsenen jälkiä seuraamalla paikantamaan linnun. Yksi palomiehistä meni jäälle tarkoituksena hätyyttää lintu kuivalle maalle rannalla odottavien auttajien pyydystettäväksi. Ohut jää kuitenkin hajosi auttajan alla ja nuori joutsen pääsi pakenemaan auenneen avannon kautta.
Seuraavana päivänä sain pelastuslaitokselta puhelun. Paikallinen VPK oli saanut neljän miehen voimin linnun piiritettyä ja kiinni. Vuolaasti kiitellen kävin hakemassa linnun ja varasin sille ajan eläinlääkäriin. Joutsenen siivistä löytyi palovammoja, eli se oli todennäköisesti lentänyt sähkölankoihin, mutta välttynyt kuolettavalta osumalta.
Alle vuoden ikäinen joutsen tarvitsee yhä toisia joutsenia selvitäkseen. Se pääsikin Korkeasaaren Villieläinsairaalaan toipumaan siipien vaurioista ja odottamaan lajitovereita. Kenties sinne jo tänä talvena saapuu toinen nuori joutsenyksilö ja he voivat yhdessä kasvaa aikuisiksi laulujoutseniksi.
Teksti ja kuvat: Karo Hult
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?