Digimaailman loukkuja

Mitä jos välillä vain nauttisime tylsyydestä?

Kuva adoptoitu Pixabaysta

Elämme merkillistä aikaa. Ihmisten ei tarvitse koskaan olla tylsistyneitä. Monien taskuista löytyy aparaatti, jolla tavoittaa koko maailman ja sillä voi aina viihdyttää itseänsä. Minusta on alkanut näyttämään siltä, että ihmiset eivät enää kestä edes hetkellistä tylsyyttä ja mahdollisesti vierastavat omia ajatuksiaan.

Älylaitteiden liikakäyttö voi olla myrkkyä keskittymiskyvylle. Himonäpyttäjät pomppivat tottuneesti sovelluksesta toiseen. Välillä avataan linkkejä, pikainen vilkaisu sähköpostiin tai viestintä sovellukseen ja sitten pieni annos somea. Jotkut ihmiset eivät pysty edes katsomaan viiden minuutin youtube-videota ilman keskeytystä. Lisäksi ihmisten keskittymistä häiritään tasaiseen tahtiin mainoksilla.

Me kaikki varmaan tiedämme ihmisiä, jotka kaivavat kännykän esiin joka välissä tai pahimmillaan eivät koskaan laita puhelinta pois. Toivottavasti et juuri tuntenut pistoa sydämessäsi? Pahimmillaan puhelinta hipelöidään kesken sosiaalisten kanssakäymisten. Kuinkahan moni digimoderni ihminen kestää olla tekemättä mitään edes vartin, mikäli ei ole aivan pakko? Entä onnistuuko kokonainen tunti seurana vain omia ajatuksia?

Mikäli elämäsi on jatkuvaa pomppimista sovelluksesta toiseen, etkä keskity mihinkään muutamaa minuuttia pidempään, miten opit tuntemaan itsesi tai omat ajatuksesi? Olet pikemminkin dopamiininarkkari, joka vain metsästää hetkellistä tyydytystä. Kuinkahan moni vilkuilee somea kesken töiden?

Joitakin hälyttäviä piirteitä on jo alkanut nousemaan pinnalle. Syvälukemisen taito on lähtenyt laskuun. Ihmisille tuottaa hankaluuksia lukea pitempiä tekstejä ja pahimmillaan kirjojen lukeminen koetaan mahdottomaksi. Ehkä tarvittaisiin uusi Harry Potterin kaltainen ilmiö, joka saa ihmiset silmillään ahmimaan satojen sivujen edestä kirjaimia.

Mahtavatko ihmiset pelätä jäävänsä paitsi jostain? Mutta kuinka usein kännykällä notkuminen on antanut mitään niin merkityksellistä elämällesi, että muistaisit sen vielä vuodenkin päästä? Tilanne on mitä varmemmin päinvastainen, ihmiset ovat todennäköisesti menettäneet arvokkaita elämyksiä modernin tekniikan myötä. Eivätkä he edes tajua sitä.

Toinen pelottavan häiritsevä merkki on, että lapset oppivat nykyään puhumaan hitaammin. Tämän on arvioitu johtuvan vanhempien puhelimeen liimautumisesta, minkä seurauksena vanhemmat puhuvat vähemmän perillisilleen. Luulisi, että oman lapsen kehityksen seuraaminen ja tukeminen olisi luokkaa maailman tärkein asia. On varmaan hienoa muistella vanhoilla päivillä kaikkia niitä facebook-peukutuksia sekä ihmetellä mitähän se lapsi mahtoi tehdä ja miksi hän ei tule koskaan käymään?

Valitettavan usein somen ja median tarjoama “viihde” ei ole edes positiivista. Negatiiviset tunteet myyvät ja keräävät klikkauksia. Kuinka usein luurin vilkuilusta tulee edes hyvä olo? Tunteisiin vetoavat artikkelin tyngät tarjoavat harvoin mitään hyödyllistä tietoa, eivätkä ne edes yritä saada sinua ajattelemaan ja muodostamaan harkittua mielipidettä asiasta.

Mikäli jatkuvaa viihdykettä ei olisi tarjolla, joutuisimme keksimään tekemistä. Ehkä jopa soittaisimme tuttavillemme tai peräti tapaisimme heitä. Aika harvassa taitavat olla ne kummajaiset, joiden mielestä kanssakäyminen somen välityksellä voittaa kasvotusten kommunikoinnin. Tai ehkä aloittaisimme jonkin harrastuksen välttääksemme totaalista tylsistymistä?

Ehkä meidän pitäisi kehittää digitaaliset pyhäpäivät, jolloin internet laitetaan kiinni. Tällöin ihmisten täytyisi vain olla tai mahdollisesti viettää aikaa lähimmäistensä kanssa. Vaikka tekniikka on ihmeellistä ja upeaa, niin sama pätee myös ei-digitaaliseen maailmaan. Muistakaa olla läsnä perinteisessäkin maailmassa!

– E

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Vastaa