Marraskuussa 2005 Dan Buettner käytti ensimmäistä kertaa termiä ”blue zone” National Geographyn kansijutussa. Tämä termi viittaa väestöryhmiin, joiden ihmiset elävät tilastollisesti pisimpään ja terveimpinä. Nämä ryhmät ovat Japanin okinawalaiset, Italian sardinialaiset, Costa Rican nicoyalaiset, Kreikan ikaríalaiset sekä Loma Lindan seitsämännen päivän adventistit Kaliforniassa. Vuonna 2009 Ikaríassa oli prosentuaalisesti eniten 90-vuotiaita koko Telluksella ja lähes joka kolmas ikaríalaisista eli yli yhdeksänkymppiseksi. Seuraavaksi yritän hieman havainnollistaa, mitä edellä mainittujen alueiden yli 100-vuotiaita yhdistää etenkin ravinnon puolesta.
Pitkää ikää kasviksista
Pitkäikäisimmät blue zonelaiset syövät erittäin kasvispainotteisesti. Vähintään 90 % heidän ravinnosta tulee kasviksista ja Loma Lindan adventistit kieltäytyvät kokonaan kaikista eläinkunnan tuotteista. Usein kasvikset päätyvät ruokapöytään omasta puutarhasta. Tärkeimpiä raaka-aineita ovat pavut, täysjyväviljat, pähkinät sekä vihreät kasvikset. Papuja syödään päivittäin, tosin okinawalaiset nauttivat papunsa yleensä tofun sekä mison muodossa. Täysjyväviljatuotteita, kuten ohraa, ruskeaa riisiä, maissia tai kauraa, nautitaan myös päivittäin. Täysjyvävilja voi valahtaa kurkusta alas myös pastana, nuudeleina tai leipänä, mutta näitä ei ole kuitenkaan teollisesti valmistettu. Pähkinöitä ja siemeniä syödään päivässä pari kourallista eli noin 55 grammaa. Ruoka-aineet ovat harvoin prosessoituja, joten esim. sokeria tai valkoisia vehnäjauhoja ei juuri käytetä. Hedelmät syödään kokonaisina eikä niitä juoda mehuna.
Lihaa syödään harvoin eli korkeintaan 4-5 kertaa kuukaudessa ja silloin kun lihaa on tarjolla, sitä käytetään enemmänkin mausteena kuin pääraaka-aineena. Liha on yleensä itse kasvatettua lammasta, kanaa tai sikaa, joka on saanut vapaasti mutta rauhassa seikkailla ja rötvätä kodin ympäristössä. Kananmunia syödään korkeintaan kolme kappaletta viikossa eikä niitä ole tehotuotettu. Naudan maito loistaa poissaolollaan! Jos meijerituotteita käytetään, niin ne on valmistettu vuohen- tai lampaanmaidosta. Kalaa käytetäänkin jo hieman vapaammin, sillä sitä syödään alueesta riippuen nollasta seitsemään kertaan viikossa noin 85 gramman kokoisen annoksen verran. Yleisiä syötyjä lajeja ovat lohi, turska, sardiini ja sardellit eli ravintoketjun keskivaiheilla olevat eväkkäät. Syödyt kalat ovat villeinä pyydettyjä.
Ei taida tulla yllätyksenä, että sinialueilla ei tankata limuja saatikka energiajuomia. Käytännössä ainoat juomat ovat kahvi, tee, yrttitee, viini sekä tietenkin vesi. Suomalaisten rakastamaa kahvia ryystetään yleensä alkupäivästä. Viiniä nautitaan korkeintaan lasi tai kaksi päivässä ruokailun yhteydessä ja hyvien ihmisten seurasssa. Ja ei! Et voi säästää kaikkia annoksiasi viikonlopuksi ja kilauttaa niitä kerralla alas kurkusta! Raittiiden ei tarvitse huolestua, sillä kaikilla sinialueilla ei käytetä alkoholia.
Merkityksellistä mutta stressitöntä
Pitkän elämän salaisuus ei tietenkään ole pelkässä ruokavaliossa, vaikka se olikin tämän kirjoituksen aihe. Elämän merkitykselliseksi kokeminen, hengellisyys, stressin minimointi, downshiftaus, läheisistä välittäminen sekä itsensä ympäröiminen oikeanlaisilla ihmisillä ovat myös erittäin tärkeitä piirteitä pitkän ja terveen elämän kannalta. Niin hyvät kuin huonotkin asiat, kuten onnellisuus, tupakointi ja lihavuus, leviävät ryhmässä. Myös fyysinen aktiivisuus on tärkeätä, mutta pitkäikäiset harvoin pumppaavat rautaa salilla tai käyvät juoksulenkeillä. Moderneja laitteita käytetään vähän eli asiat hoidetaan lihasvoimin. Esim. puutarhanhoidolla tai kävelemällä paikasta toiseen tuodaan fyysinen aktiivisuus osaksi jokapäiväistä arkea.
Mistä aloittaa? Syö papusi sekä parsakaalisi äläkä istu niin paljon!
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?