Aprilliarvoitus: Neljä ”todellista” tarinaa historiasta

Hyvää aprillipäivää!

Kuva: British Library

Menneisyys on täynnä toinen toistaan hämmentävämpiä tarinoita ja tapahtumia. Joskus todellisuuden ja fiktion raja hämärtyy niin, ettei aitoa historiaa kykene erottamaan keksitystä. Tähän artikkeliin on koottu neljä erikoista kertomusta menneisyydesä. Ne eivät kaikki voi olla totta. Eiväthän?

1. Maijalla todella oli karitsa

Vuonna 1815 Sterlingissa Massachuchussetsissa 9-vuotias Mary Sawyer käveli kouluun veljensä kanssa. Tuona aamuna heidän seuraansa liittyi kolmas matkalainen: Maryn lemmikkikaritsa. Karitsa oli joutunut emonsa hylkäämäksi, ja kovan kinuamisen jälkeen Mary oli saanut isältään luvan kasvattaa sen itse. Karitsa otti tavakseen seurata Marya, minne tahansa tämä menikin, ja tuona aamuna se seurasi emäntäänsä kouluun. Pörröinen vierailija herätti oppilaiden keskuudessa suurta hilpeyttä. Seuraavana päivänä John Roulstone -niminen oppilas ojensi Marylle lapun. Siihen oli kirjoitettu lyhyt runo:

Mary had a little lamb;
Its fleece was white as snow;
And everywhere that Mary went,
The lamb was sure to go.

2. SS Baychimon 40-vuotinen purjehdus – ilman miehistöä

Lokakuussa 1931 brittiläinen rahtialus SS Baychimo juuttui ahtojäihin Alaskan rannikolla. Laivan miehistö siirtyi maihin talvehtimaan ja odottamaan laivan irtoamista. Marraskuun lopulla puhkesi lumimyrsky, ja sen laannuttua Baychimoa ei näkynyt enää missään. Laiva oli uponnut – tai niin uskottiin. Muutamaa päivää myöhemmin hylkeenpyytäjä näki laivan 70 km:n päässä sen katoamispaikasta, ja tulevina vuosina havaintoja kertyi lisää pitkin Alaskan rannikkoa. Laivan kyytiin jopa noustiin useita kertoja, mutta aina se onnistui lopulta karistamaan jäljittäjät kintereiltään. Vielä vuonna 1962 joukko inuitteja näki Baychimon ajelehtimassa pitkin Alaskan pohjoisrannikkoa. Seitsemän vuotta myöhemmin se havaittiin tiettävästi viimeisen kerran, jälleen ahtojäihin juuttuneena.

3. Ritarien ja kotiloiden ikuinen taisto

1200- ja 1300-luvuilla laadittuihin käsikirjoituksiin sisältyy yksi keksiajan Euroopan merkillisimmistä arvoituksista. Sivujen marginaalit ovat täynnä kuvia haarniskoiduista ritareista taistelemassa kotiloiden kanssa. Joskus kotilo on iso, joskus pikkuruinen; joskus ritari taistelee jalan, joskus ratsun selässä. Hyvin usein ritari näyttää olevan kauhuissaan ja kärsimässä tappion pikku nilviäiselle. Eikä kukaan tiedä, miksi nämä piirrokset on tehty.

4. Kanamiina

1950-luvulla Iso-Britannia käynnisti yhden kylmän sodan häikäilemättömimmistä ja oudoimmista aseohjelmista. Project Peacockin tavoitteena oli kehittää kymmenen kilotonnin ydinmiina, joita haudattaisiin laajalle alueelle pohjoiseen Länsi-Saksaan. Neuvostoliiton hyökkäyksen sattuessa nämä miinat laukaistaisiin. Laajat alueet tuhoutuisivat ja saastuisivat niin totaalisesti, ettei Neuvostoliitto voisi käyttää niitä hyväkseen. Samalla tuhoutuisi Länsi-Saksa, mutta mitä pienistä.

Moraalisten kysymysten sijaan, projektin haasteena olivat Pohjois-Saksan kylmät talvet. Maahan kaivetujen miinojen peltättiin jäätyvän toimintakyvyttömiksi. Ratkaisuksi keksittiin miinan sisään suljettu kana. Elävä kana tuottaisi riittävästi lämpöä pitämään mekanismin toimintakunnossa. Kun linnulle laitettaisiin mukaan riittävästi ruokaa ja vettä, se voisi elää miinan sisällä ainakin viikon ydinsotaa odotellen. Ydinmiinan räjähdyksestä kana ei valitettavasti selviäisi.

Hyvää aprillipäivää kaikille! Uskotko sinä kaiken mitä verkkolehdissä lukee?


Mikä ei ollut totta: Yllä kuvatuista tapauksista kaikki ovat totta, lukuun ottamatta ensimmäistä. ”Maijall’ oli karitsa” -runo julkaistiin tiettävästi ensimmäisen kerran osana Sarah Josepha Halen runokokoelmaa vuonna 1830. Edellä kuvattu tarina runon synnystä saattaa olla totta, mutta historiallisia todisteita tästä ei ole.

Teksti: Jesse Laitinen

2 Comments

  1. Keskiajalla oli tapana tehdä pientä kuvitusta sivujen laitoihin; niitä on kuvattu aikansa sarjakuviksi. Toinen yleinen teema olivat jänikset; ajan henkeen kuuluui moraalinen pohdinta metsästyksestä ja seikkailuissa olikin käännetty roolit toisin päin: jänis oli suurempi, voimakkaampi ja metsästi ja teki kaikenmoista kiusaa ym. ihmiselle. Kai sillä on herätelty ajattelemaan eläimiä tuntevina olentoina niillekin, jotka eivät niin olleet vielä tehneet. Maailmassa toki edelleen on paljon sellaisia, ja tietyllä tasolla teurastus/maatalous/metsästys/kasvatus-työläisten on jopa ajateltava eläimiä ”yksiköinä” vaikka se kamalaa onkin. Kaikki heistä eivät kuitenkaan ole kiusantahtoisia.

    Näistä kuvista – kaikkihan tietävät, kuinka kova peto etana itseasiassa on – Luojan kiitos sen pienestä koosta!

    Kiitos Jesse hauskasta ja mielenkiintoisesta artikkelista.

  2. Keskiajalla sivun reunoilla seikkailevat hahmot olivat tyypillisiä; aikansa sarjakuvia. Toinen yleinen teema olivat jänikset. Niihin aikoihin ilmeisesti käytiin yleistä herättelyä ihmisten saalistus-asenteista. Kuvissa olikin teemana roolien vaihto; saaliseläin saalisti saalistajaa. Usein siis suuret jänikset jahtasivat ihmispoloja, kiusasivat ja kiduttivat.
    Edelleen maailmassa on tilaa tämän kaltaiselle herättelylle, enkä puhu nyt ”eläinyksiköistä” puhuvista maatalous/karja/metsästys/lopettajista, vaan niistä jotka eivät anna toiselle nopeaa kuolemaa sellaisen ollessa tuloillaan.

    Näistä kuvista – kaikkihan tietävät millaisia hirmupetoja etanat ovat. Luojan kiitos niiden pienestä koosta!

    Kiitos Jesse hauskasta ja mielenkiintoisesta artikkelista.

Vastaa