Älypuhelin ympäristötekona

Yksi laite, miljoona funktiota

Kuva: Pixabay

Älypuhelimet ovat muovanneet yhteiskuntaamme hirmuisella vauhdilla. Mutta harva taitaa ajatella hipaisulaitetta myös ympäristötekona, joka on syrjäyttänyt monet laitteet markkinoilta. Perushintainen kapula sisältää paljon ominaisuuksia, jotka vielä viime vuosisadalla olivat yksittäisiä luksustuotteita. Esimerkiksi puhelinvastaaja oli lapsuudessani vielä erillinen lankapuhelimeen liitettävä kaseteilla toimiva hökötys, jota läheskään kaikki eivät omistaneet.

Kännykkä on kätevä aika-aparaatti. Tavallisen kellon lisäksi, se sisältää sekunti- ja herätyskellon ja tästä syystä en ole omistanut erillistä ranne- tai herätyskelloa vuosiin. Kaiken lisäksi puhelimeen voi laittaa mieleisensä kipaleen herätysääneksi.

Videokamerat olivat aikoinaan harvinaisia leluja. Liikkumatonta kuvaa ottavat kamerat olivat paljon yleisempiä, mutta eivät ne taskuun mahtuneet – ainakaan mukavasti – ja filmin rajallisuuden takia kuvia piti napsia harkiten. Kuvat oli aina pakko kehittää, jotta näkisit olivatko ne edes onnistuneet. Jopa sellainenkin ympäristökatastrofi kuin kertakäyttöinen kamera oli olemassa.

Etenkin vielä lakikelpoisen aikuisuuden saavuttamattomat ihmiset tuntuvat katsovan paljon videoita suoraan matkapuhelimestaan, mutta itse suosin isompaa näyttöä. Tai oikeastaan syrjin pienempää, sillä en koskaan katso videoita kännykästä. Podcastien ja musiikin kuunteluun kuitenkin kelpuutan uljaan Nokialaiseni. Puhelimet ovat tehneet kasetti-, cd- ja mp3-soittimista käytännössä turhia.

Jospa siirtyisimme elektroniikasta paperiin? Vaikka perinteisellä postilla on vielä jonkinlainen rooli yhteiskunnassa, on perinteisten kirjeiden lähettäminen romahtanut. Välillä tuntuu, että Posti haluaa tehdä kaikkea muuta kuin jakaa postia. Twitter menee jopa niin pitkälle, että paperin säästämisen lisäksi se pakottaa ihmisiä säästämään kirjoitusmerkkejä ja typistämään viestinsä 280 merkkiin.

Puhelinmuistiota käyttävät luultavasti enää vain jääräpäisimmät eläkeläiset – ne samat jotka eivät halua luopua pankkikirjastakaan. Puhelinluetteloiden painaminen on lopetettu kokonaan. Kalentereiden ja muistikirjojen myynti ei kuitenkaan ole vielä kääntynyt laskuun. Bullet journaleista tuli jopa pieni ilmiö. Perinteinen kirja pitää myös hyvin pintansa. Henkilökohtaisesti koen paperilla makaavan musteen olevan hellempi silmilleni kuin valoa sylkevän näytön – varsinkin jos kyseessä on pidempi lukusessio.

Kaikki paperinen ja luettava ei kuitenkaan ole immuunia digitaalimaailman viettelylle. Sanomalehdet tuntuvat olevan suuremmassa hädässä kuin neliraajahalvaantunut vuorenpeikko merellä, sillä ihmiset haluavat lukea uutisensa nopeasti, digitaalisesti ja ilmaiseksi. Kartat ovat myös muuttuneet melko tarpeettomiksi. Ensimmäiset autoihin ostettavat kuluttajille suunnatut erilliset gps-navigaattorit kilpailivat niin hinnassaan kuin koossaan modernin mobiililaitteen kanssa.

On hullua ajatella, että kaikki edellä mainittu, ja paljon muutakin, löytyy nykyään jo parin sadan euron arvoisesta taskuun mahtuvasta langattomasta apparaatista. Tosin todellinen hinta on paljon korkeampi, sillä osan hinnasta maksat henkilökohtaisella datallasi. Mutta miten paljon muovia, metallia ja muita raaka-aineita on säästynyt kun kaikkea ei enää tarvitse valmistaa, kuljettaa ja myydä erikseen?

Uskallatko kertoa kommenteissa mitä asioita sinun älypuhelimesi on syrjäyttänyt?

– E

1 Comment

Vastaa