Juhannuksena suomalaiset kokoontuvat viettämään keskikesän juhlaa. Kautta maan rannoille ja luodoille sytytetään kokkoja valaisemaan yötöntä yötä. Mutta metsien siimeksessä syttyvät toisenlaiset tulet. Juhlakansan katseilta piilossa lepattaa pieni sinertävä liekki. Aarni on saapunut hoitamaan aarrettaan.
Jos maltat jättää juhannusyönä juhlahumun taaksesi ja siirtyä ihmishälinän ulottumattomiin, voit kokea jotain poikkeuksellista. Tarkkaavaiset silmäsi saattavat havaita syrjäisessä paikassa lähellä maan pintaa oudon sinertävän valon. Se on aarnivalkea, tuonpuoleisen maailman liekki, joka osoittaa aarnihaudan sijainnin.
Aarnihaudan löytäminen vaatii hyvää tuuria, sillä aarnivalkeat eivät syty joka vuosi, ja ne palavat vain lyhyen aikaa. Liekki syttyy vain, kun aarteenhaltija Aarni saapuu puhdistamaan kalleuksiaan. Yleensä haltija valitsee toimenpiteen ajankohdaksi juhannusyön. Tuolloin hän sytyttää sinisen tulen, puhdistaakseen sen avulla aarrekätkönsä kolikoista homeen ja ruosteen.
Joka aarnivalkean nähdessään uskaltaa lähestyä sitä, voi päästä osalliseksi suuresta rikkaudesta. Tie aarnihaudalle on kuitenkin vaivoja täynnä, eikä Aarni luovuta kalleuksiaan suosiolla. Aarrettaan mustasukkaisesti suojeleva haltija asettaa tungettelijan tielle monia toismaailmallisia esteitä. Niinpä aarnihaudan etsijä saattaa kohdata tiellään esimerkiksi suuren pelottavan härän. Mutta joka voittaa pelkonsa ja tarttuu eläintä sarvista, saattaa aamulla herätessään huomata pitelevänsä kiinni rahakattilan sangasta.
Mikäli siis rohkeutesi riittää haltijan uhmaamiseen, voit juhannusyönä kiivetä korkealle paikalle tarkkailemaan. Jos sinulla on onnea, ja näet kaukaisuudessa lepattavan sinisen liekin, saatat saada itsellesi Aarnin aarteen.
Nauhalaisen toimitus toivottaa kaikille hyvää juhannusta! Juhlikaa maltilla. Älkää hukkuko.
Teksti: Jesse Laitinen
