Viime aikoina olen törmännyt useampaan artikkeliin, jotka liittyivät ympäristöahdistukseen, minkä alakategoria on ilmastonmuutoksesta johtuva ilmastoahdistus. Eräs aiheeseen liittyvä äärimmäisin ilmiö on Briteissä alkanut BirthStrike-liike (synnytyslakko). Nuoret naiset kokevat tulevan ilmastonmuutoksen ja sivilisaation romahtamisen niin ahdistavaksi, että he eivät uskalla hankkia lapsia.
Minun on vaikea hahmottaa, mikä laukaisee ympristöahdistuksen ihmisessä ja miksi ahdistus kohdistuu juuri ympäristöön. En halua vähätellä ilmastonmuutosta ja sen tuomia potentiaalisia ongelmia. Monilla tavallisilla tallaajilla on kuitenkin täysi työ oman arkensa pyörittämisessä ja murehtia konkreettisista asioista, joiden hoitamatta jättämisestä voi koitua välittömiä seurauksia.
Ilmastonmuutos on vielä melko abstrakti asia, joka konkretisoituu vasta tulevaisuudessa. Toistaiseksi on mahdollista vain arvioida seurauksia, jotka meidän on koettava vuosikymmenen tai useamman päästä. Ei ole kuitenkaan helppoa hahmottaa, millainen katastrofi ilmastonmuutos tulee todellisuudessa olemaan ja millaista elämä sen keskellä on. Etenkin, jos vertailukohteena on vaikka jotain niinkin arkista kuin työsuhteen katkeaminen, toimeentulon menettäminen tai naperon sairastuminen.
Ilmasto- ja ympäristöasioiden medianäkyvyys ei ainakaan helpota ahdistusta. Ihmiset ovat paljon tietoisempia ongelmista. Uutisoinnin sävy on yleensä melko negatiivista ja monesti välittyy toivoton viesti. Onko kyse vain mittasuhde ongelmasta? Ongelma on kirjaimellisesti maapallon kokoinen ja yksi ihminen painaa, noh painaa mitä painaa…
Ihmiset purkavat ympäristöahdistusta erilaisin tavoin. Osa tempauksista on asiallisia, mutta osa herättää vain myötähäpeää. Kuuntelin kerran podcastia, jossa vieras kehui ylpeänä, miten hänellä oli aina uudelleen käytettävä pilli mukana ja hän tilasi juomansa aina ilman pilliä. Itse hämmästelin, että mikä siitä pillistä tekee niin välttämättömän?
Toisinaan julkisuuden henkilöt tuntuvat kiillottavan kilpeänsä hieman kyseenalaisilla vihertempauksilla. Luokkaa ajetaan kaupunkimaasturilla yksin toiseen kaupunkiin noukkimaan roskia, koska kamerat ovat paikalla. Somessa on helppo hankkia irtopisteitä kuvaamalla satunnainen vege-mättö tai kierrätetty vaate, vaikka kulissien takana eläisi kuin pahinkin ekopeikko.
Jussi Isoaho koki havahtumisen ollessaan lomamatkalla Kanariansaarilla ja päätti alkaa kerätä roskia rannalta. Nyt hän ploggaa säännöllisesti eli keräilee juosten roskia pitkin Oulun betoniviidakkoa. En kuitenkaan usko näin löytyvän todellista ratkaisua ongelmaan. Tietysti ongelma saa näkyvyyttä, mutta niin pitkään kun ihmiset roskaavat, ei työ koskaan lopu. Jos äiti siivoa aina ipanansa jäljet, oppiiko lapsi koskaan siistiksi?
Toisaalta koen kunnan siisteyden olevan kunnan vastuulla. Ehkä verorahoja voisi käyttää ympäristön siistimiseen? Roskaamisesta on lain puitteissa mahdollista jakaa rikesakko, mutta tätä ei taideta juuri soveltaa käytännössä. Ehkä pitäisi? Singaporessa ei paljon roskia näkynyt, mutta rangaistukset roskaamisesta ovat sen mukaiset.
Olen monesti miettinyt miten ihmisestä tulee krooninen roskaaja. Pikaruokaloiden take away -jätteet tien reunassa ovat masentava näky ja jaksavat aina ihmetyttää. Ainoat mielentilat, joissa voisin kuvitella itseni totaalisesti laiminlyövän ympäristöä ovat nihilistinen masennus tai itsensä täysin ulkopuoliseksi kokeminen yhteiskunnassa. Miksi edes välittäisit ympäröivästä maailmasta, jos koet yhteiskunnan läpimädäksi tai et koe sen hyväksyvän sinua.
Henkilökohtaisesti en usko, että maailma pelastuu, mikäli vastuu ympäristöstä sysätään kuluttajille. Tarvitaan globaaleja sopimuksia, jotka rajoittavat suurimpia saastuttajia eli käytännössä teollisuutta maailmanlaajuisesti. Tämän toteuttaminen on toki erittäin vaikeata. Eikä tämä varmasti helpota ympäristö ahdistuksesta kärsivän ihmisen elämää.
Olen kuitenkin optimistinen. Ihmiskunta on ratkonut monia ratkaisemattomina pidettyjä ongelmia kuten toistuvat nälänhädät ja kulkutaudit. Kiina tuntuu ottavan ympäristöasiat vakavasti, mikä on lohdullista, etenkin kun valtiolta löytyy populaatiota ja taloudellista vaikutusvaltaa. Nykyään maapallo on kirjaimellisesti vihreämpi planeetta, mitä se oli 2000-luvun alussa.
– E
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?