Roomassa lampsiessa ei voi kuin hämmästellä, miten upean ympäristön ihmiset ovat onnistuneet luomaan. Suomen kaltaisessa takapajulassa meno on aivan toinen jo ihan historiallisistakin syistä, joten vertailu on kaikkea muuta kuin reilu. Miksihän tekniikan kehittymisen myötä rakennusten ilme on mennyt vain ankeampaan suuntaan?
Tampereen poliisiaseman rakennus on ruma kuin kolmesti oksennettu mämmi. Tämän voisi ottaa kunnioituksen puutteena. Mikäli meidän pitäisi arvostaa poliisia ja lakia, niin eikö tälle toimielimelle tulisi rakentaa sen näköiset tilat? Ja tätä kautta viestittää nykyisille ja tuleville sukupolville, että näitä arvoja vaalitaan tässä yhteiskunnassa? Mielestäni on ironista, miten joillakin vankiloilla on hienompi julkisivu kuin Tampereen poliisitalolla.
Mielestäni toinen hieman nurinkurinen tilanne on koulurakennuksien kanssa. Lapsille ja nuorille uskotellaan, että opiskelu on tärkeätä. Aikuiset uskottelevat itselleen, että lapsissa on tulevaisuus. Mutta pahimmissa ääritapauksissa lapset opiskelevat parakeissa, koska varsinaisia koulurakennuksia ei ole vaivauduttu tai raaskittu rakentaa kunnolla. Näin paljonko me arvostamme koulutusta ja tulevaisuuttamme?
Uskon, että ympäristöllämme on myös suuri vaikutus mielialaamme. Leikitään, että asut kerrostalossa. Vietät päivässä keskimäärin viisi minuuttia neuvostotönösi käytävillä. Tämä tekee vuodessa 1825 minuuttia eli 30 tuntia eli yli vuorokauden. Jos kerrostalosi käytävät ovat ahdistavan masentavat, tulee elämääsi käytännössä yksi huono päivä lisää. Entä jos käytävät olisivatkin viihtyisät ja kauniit? Tämä oli toki lievästi kärjistetty ajatusleikki.
Winston Churchill on kuulemma laukonut suustaan seuraavat sanat: ”We shape our buildings; thereafter they shape us.” (Me muotoilemme rakennuksemme, ja sen jälkeen ne muotoilevat meidät.) Luommeko ankeita ihmisiä, pystyttämällä ankeita rakennuksia? Jos emme välitä rakennuksistamme, välitämmekö itsestämme tai ihmisistä ympärillämme?
Asiasta mitään tietämättömänä on vaikea arvioida, miten kallista urbaaniin ympäristöön panostaminen on. Kuvittelisin, että arkkitehtuuriin sijoittaminen vaikuttaisi ajan myötä positiivisesti turismiin ja toisi sitä kautta varallisuutta alueelle. Asuintalojen käytävistä luulisi saavan melko pienillä panostuksilla kauniit.
En kuitenkaan ole arkkitehti, rakennusinsinööri tai edes kohtalainen lukujen pyörittäjä, joten mitäpä minä mistään mitään tiedän. Kaupunkilaisena joudun kuitenkin päivittäin katselemaan rakennuksia. Ehkä makuni ei vain ole tarpeeksi moderni tai tylsä. Ehkä ei olisi pitänyt käydä Roomassa.
Ensimmäisellä vuosisadalla eläneen Roomalaisen arkkitehdin Marcus Vitruvius Pollion mukaan arkkitehtuurin kolme päätavoitetta ovat “venustas, firmitas, utilitas” (kauneus, kestävyys, käyttökelpoisuus). Jotenkin minusta tuntuu, että olemme unohtaneet tai hylänneet kaksi ensimmäistä.
– E
Hyvä juttu!