Heräät yössä vessaan kerran, heräät kaks,
ei ole meno enää nuoren herran huolettoman, sänky selkääs painaa, kohta pelkäät olevas vainaa,
huominen tuo tullessaan ain aamun aikaisemman, päivä päivältä uni lyhenee, jo kohtako elämä pyhenee.
Se on vanhentumista, kasvamista, yöllistä vessassa ravaamista. Ikä temppujaan tekee, en lie kuolematon teini enää, vaan koska opin mä elään, jos vaan työtä leikin enää, elämää katoavaa teeskentelen eläväni.
Kuka Sinä olet, siihen tupsahdit selkäni takaa, onko aikomuksesi vakaa vai olento turhako, pelastaja armomurhanko , ei tarvitsisi valtion almuja anoa vaan kiitoksen jollekin sanoa, tuntea elämän janoa.
Runo: Mörrimöykky
Kuvat: Pixabay
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?