Rakkautta ja raivoa ratikasta

Vuoden 2017 keväällä startannut Tampereen raitiotierakennusprojekti ei jätä ketään mielipiteettömäksi. Ammattiautoilijoiden hermoja ovat koetelleet jatkuvasti muuttuneet liikennejärjestelyt, kavenneet kulkuväylät ja pahasti ruuhkautunut keskusta-alue. Myös TKL:n matkustajien joukosta kuului antoisimmilla kesähelteillä tuskastuneita huokauksia kelloihin vilkuilun lomassa bussin seistessä useita minuutteja liikahtamattomassa autosumassa. Oman pikantin lisäyksen pakolliseen bussimatkailuun antoi toimimaton ilmastointi joka vaivasi useampaakin kulkuneuvoa. Nauhalainen kävi kysäisemässä kahdelta keskustayrittäjältä miten ratikkatyömaa on vaikuttanut heidän yritystoimintaansa.

Rautatienkadulla lähellä Hämeenkatua sijaitseva Tampereen Asema-Optiikka on toiminut vuodesta 1962. Yrittäjä Olli Suurkarin leivänantajana se on ollut vuodesta 1994 alkaen. Suurkari kertoi hieman humoristisesti hymähdellen havainnoistaan ja tapahtumista oman katupätkänsä osalta. Alkujaan Rautatienkadun katuosuus jolla Asema-Optiikka sijaitsee piti olla valmis heinäkuussa. Hänen liikkeensä edessä on jalkakäytävä repsottanut 2 kuukautta auki nykyisessä tilassaan. Mitään tuona aikana ei ole tapahtunut, mutta työkone oli ilmaantunut hänen liikkeensä eteen juuri visiittiämme edeltävänä yönä.
Rotvallia oli vihdoin alettu rakentaa – tosin siitä on ollut epäselvyyttä kummasta päästä työ aloitetaan. Katukiveyksen voisi olettaa olevan ensimmäisenä valmis. Kun katsoi kadun tilaa haastatteluhetkellä, tuntui erittäin epärealistiselta edes kuvitella siinä olevan valmis jalkakäytävä syyskuun lopussa. Ja tämä on Suurkarille luvattu. ”Lupauksia ja puheita. Sähköposteja lähetellään ja A4:ia tuodaan henkilökohtaisesti. Kaikesta on mustaa valkoisella.” Hankkeen aloitusinfon jälkeen ei yrittäjiä ole kuultu. Valitukset voi osoittaa Raitiotieallianssille.

Yritystoimintansa Suurkari on huomannut hiljentyneen. ”Enää ei poiketa satunnaisesti ohikulkumatkalla. Asiakkaat tulevat vartavasten keskustaan hoitamaan silmälasiasiansa kuntoon.” Kysymykseen miten asiakkaat ovat reagoineet ratikkatöihin, Suurkari kertoi kommenttien olleen pääsääntöisesti negatiivisia. ”Yhdeksän asiakkaan kymmenestä kanssa keskustelu liittyy rakennustyömaahan ja ratikkaan yleensä. Asiakkaat eivät edes halua tulla keskustaan, pakon edessä on lähdettävä.” Toivottelimme Suurkarille hyvät jatkot sekä pitkää pinnaa ja jatkoimme hämeenkatuista kulkuamme.

Jenni napsi valokuvia matkan varrelta rakennustyömaan vaiheista. Yritimme gallupoida ohikulkijoiden mielipiteitä ratikasta. Ilmeisesti feissari- ja käännytyspelko sekä Jennin kamera saivat monet kiihdyttämään askeliaan pään painuessa alas kun yritimme keskeyttää matkanteon. Muutama rohkea kertoi kantansa, näiden perusteella ratikan puolesta ja vastaan on suunnilleen saman verran ääniä. Yleisesti pidettiin hyvänä sitä, että ruuhkiin saadaan ratikalla helpotusta ja pystytään palvelemaan yhä useampaa tamperelaista. Osa taas koki ratikan täysin turhana. Myös vaihtoehtoja ratikalle oltaisi toivottu sähköbussin ja TKL:n linjojen ja vuorojen lisäysten muodossa.

Seuraavaksi astahdimme Kauppahalliin. Aurinkoinen ja iloisesti hymyilevä Vihannespuodin ja Luomupuodin omistaja Minna Wallin kertoili kuuden vuoden kauppiasuransa kokemuksella asiakasmäärän radikaalisti vähentyneen myös Kauppahallissa.

”Varsinkin iäkkäämpien asiakkaiden kohdalla bussipysäkkien siirto Kelan eteen on tehnyt sen, että ostosmäärät ovat pienentyneet. He eivät jaksa kantaa suuria määriä tavaraa.”
Lisäksi erään sanomalehden kehotuksesta monet välttävät autoilua keskustaan. ”Rohkeimmat uskaltavat tulla autolla ja ovat todenneet, ettei mitään ongelmaa ole. Aikataulunsa ostoksille voi myös ajoittaa ruuhka-aikojen ulkopuolelle.” Kysymykseen onko kaupunki kuullut yrittäjiä ratikkahankkeessa, totesi Minna ettei valitettavasti ole. ”Rautatieallianssi on kokoontunut mutta muita parannuksia ei ole saatu aikaan kuin kyltti Aleksis Kiven kadun puolelle osoittaen kulun Kauppahalliin.” Positiivisia ajatuksia ratikasta Minna ei ole pahemmin tamperelaisilta kuullut. Liekö syynä se, että negatiiviset aatokset tuodaan herkemmin esille. Ulkopaikkakuntalaiset sen sijaan pitävät ratikkaa hyvänä. ”Kauhean kallis museokama pyörimään!” oli Minnan henkilökohtainen mielipide ratikasta kysyttäessä.

Niin, tässä myllerryksessä saamme tallustella vielä tovin jos toisenkin. Yrittäjien lisäksi ajoittaisina kärsijöinä olemme me tavalliset tallustajatkin. Joudumme odottelemaan, väistelemään, etsimään uudelleensijoitettuja bussipysäkkejä ja ihmettelemään missä mennään. Metrin levyisellä jalankulkuosuudella rollaattorimummon vetämän letkan perässä on hyvä muistaa, että ehkä hänkin tulevaisuudessa pääsee ratikalla kätevästi Kauppahalliin ja silmälasiostoksille.

 

Teksti: Petra O.

Kuvat: Jenni S.