Metsä.
Paikka rauhoittumiselle ja ajatusten tuulettamiselle.
Olen viimeaikoina innostunut yhä enemmä metsän lähettyvillä tehdyistä kävelylenkeistä.
Olen aina jollain tapaa pitänyt metsää itselleni tärkeänä, vaikkakin koen koko sydämestäni olevani kaupunki-ihmisiä. Silti näin kaupungissa asuessani ei tulisi mieleenikään valita kodille sijaintia, jossa ei lähellä olisi jonkin sortin metsää.
Mikä siinä metsässä sitten oikein viehättää? Miksi metsän läheisyys vetää minua puoleensa?
Sanoisin, että metsässä on montakin asiaa, jonka vuoksi useat minunlaillani kokevat sen niin upeaksi.
Itse pidän metsässä vallitsevaa tunnelmaa täysin omanlaisenaan – aivan kuin sitä astuisi toiseen maailmaan. Metsässä vietetyllä ajalla on lisäksi rentouttava vaikutus, kun kaikki maalliset murheet unohtuvat pian lintujen laulua kuunnellessa ja kauniita kasveja ihastellessa.
Linnut onkin toinen syy metsän lumolle, niiden tunnistamista on kiva koittaa opetella. Vaikka olenkin itse vielä huono siinä, on se silti mielenkiintoista. Ja varsinkin se onnistumisen tunne on ihana, kun huomaa tunnistavan lajin laulun perusteella. Metsässä voi oppia vaikka mitä.
Siellä on myös mielestäni helppo päästä lähelle omaa itseään. Kaikki ylimääräiset ajatukset huuhtoutuvat pois ja mieli tekee kuin itsestään mindfullnessharjoituksia. Koen, että mieltäni pohdituttaneet asiat muuttuuvat paljon kirkkaammiksi luonnossa ja metsässä vietetyn ajan jälkeen. Aivan kuin asiat näkisi sen jälkeen uusin silmin ja uusistä näkökulmista.
Materialistisen maailman keskellä metsä tarjoaa myös itselleni mieluisia aistielämyksiä vähemmän muovisista asioista. Joskus olen saattanut jäädä hypistelemään jotain käpyä, ihan vain siksi, että se on niin hieno.
”Metsässä mieli lepää” on lausahdus, jonka allekirjoitan tyystin.
Ja mikä parasta, luonnossa vietetty aika tutkitusti vaikuttaa myönteisesti terveyteemme.
Onneksemme meillä on jokamiehen oikeudet, jotka takaavat meille mahdollisuuden tähänkin ihanaan toimintaan. Näitä oikeuksia kannattaa hyödyntää, joten ei muuta kuin saappaat jalkaan ja kohti metsää.
Teksti: Jenni
Kuvat: Jenni
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?