Musiikki on taidemuoto, johon lähes jokaiselta ihmiseltä maapallolla löytyy tarttumapintaa. Lähes kaikki pystyvät mainitsemaan kappaleita, jotka tuovat mieleen muistoja ja merkittäviä hetkiä elämän varrelta. Kultturellien kirjoittajaryhmän jäsenet muovasivat omista tärkeistä musiikillisista muistoistaan omannäköisensä listan, jonka pintaa päästään raapaisemaan alla olevan jutun myötä.
Nykyään lähes kaikki maailman musiikki on muutaman älylaitteen pyyhkäisyn päässä. Ennen kaikki oli toisin ja omien musiikillisten mieltymisen kehittymiseen saattoi vaikuttaa pienikin vastaan tullut hitunen.
”Pretty Vacant oli rusina Iltatähti-ohjelman mitäänsanomattomassa ohjelmapullassa. Pahamaineinen Sex Pistols olohuoneessamme ja allekirjoittanut haltioissaan. Tämä oli lopullinen niitti tulevaisuuden musiikkimakuun.”
Usein musiikki tarttuu matkaan jossain tietyssä elämänvaiheessa. Ja jos se on oikein hyvää ja tunteisiin menevää, pysyy se muutoksissakin mukana.
”Patti Smithin Because The Nightiin miellyin kun minusta tuli reissunainen ja elämän makujen maistaja. Elämältä tuli niin paljon potkuja, että olisin jo halunnut vähän tasaisemman olon – mutta ken kokee, se tuntee! Ei tullut Ruotsin kielen opettajaa, mutta tämä biisi kulkee mukana elämässä edelleen.”
Suurimmalla osalla siihen itselle kaikkein tärkeimpään musiikkiin on luotu suhde nuoruudessa. Toisaalta tuoreempikin musiikki oikeassa tilanteessa voi viedä mielen takaisin niihin aikoihin.
”Atomirotan Älä huoli tyttö -biisi viime kesältä vei taas kohti nuoruutta. Mikko Sarjasen energia ilmaisessa ulkoilmakonsertissa sai taas tuntemaan itsensäkin parikymppiseksi – niin kuin suurin osa paikalla olevista kuulijoista olikin. Kohta varmaan suosikkilistaan voi lisätä jo piiri pieni pyörii -laulun eli näillä mennään kohti alkupistettä tai loppua – kuinka sen nyt haluaa ottaakin. Mutta musiikki elää.”
Ja voihan se niinkin mennä, että vuosikymmenten takainen kappale tulee vastaan myöhemmin, kuten tässä kenties viimeiselle matkalle lähdössä olleen merimiehen tapauksessa.
”Tämä laulu on 60-luvun tuotetta, mutta minulle aika uusi tuttavuus. Muistan Renegadesin Cadillacin, mutta se ei vastaa tätä uutta suosikkia – Matelotia. Renegadesista on ilmestynyt elämänkerta ja tätä laulua hehkutettiin tavalla, joka herätti mielenkiintoni. Biisi soi myös Aki Kaurismäen Le Havre-elokuvan alussa ja lopussa. Kunnioituksena etenkin Kim Brownille – laulun sanoittajalle. Laulua ympäröi merellinen ilmapiiri, joka sopiikin brittibändille hyvin. Meri vaahtopäineen ja tuulineen lähettää jatkuvasti kutsua vanhalle merimiehelle, joka valmistelee lähtöään vielä kerran – tai viimeisen kerran.”
Musiikki ja suuret tunteet nivoutuvat usein sulavasti yhteen. Liitos on niin vahva, että se kulkee usein mukana läpi elämän.
”Hurriganesin I Will Stay liittyy omaan nuoruuteen. Fanitin Hurriganesia ja kävin kuuntelemassa heitä tanssilavoilla. Tähän aikaan liittyy myös suuri ensirakkaus.”
Viiksi-Vallusta Adelen murteeseen
Musiikin kautta koettu eletty elämä saattaa vuosikausien jälkeen ottaa tukevan otteen kirjoittajan kynästä. Silloin kaksi taiteenlajia saattavat lyödä kättä päälle vaikka tällä tavalla.
”Aamu ei ihan auennut parhaalla mahollisella mallilla. Pakolliset öölikreyt rinnuksilla ja kolkatat poskella paukautin ulko-oven kiinni, kun katoksesta läjähti törkeen paha hyhmäkasa niskaan. Kirosin kuin ruuneperi, kun samplarin sammareitten liuhulahje jäi kumpparin alle ja vedin pärställeni hankeen. Naapurin Viiksi Vallu, joka noin meitin kesken on aika auts töks töks, rupes tiätty heilutaan huuliaan Lumienkelistä eteisessä. Kaikeks lykyks pläjäys ei tehny musta taivaallista siivekästä. Hölkytin loska lotisten kohti pysäkkiä, josta tempaannuin bussiin mukaan, ja sudin maskarakakusta ripset kuntoon ennen päättäriä Kauksulla. ”
Ja kun taiteenlajeja aletaan yhdistelemään, niin toisille saattaa tulla mielleyhtymä vaikka metallimusiikin pioneereista ja spagettiwesterneistä.
”Black Sabbath vei kuulijan mukanaan altaan syvempään päähän, jossa kaakelit olivat Glam rockin väriloiston jälkeen mustemmat. Metallimusiikin peruskiven debyyttialbumin kakkosraita The Wizard käynnistyy huuliharpulla, joka vie mielen aikanaan kovasti innostaneisiin Spagettiwesterneihin. Näissä elokuvissa hyvä ihminen ei välttämättä ollut aina kovin hyvä, mutta ilman muuta parempi kuin paha. Vaikka se maailma oli brutaali, niin sen tietynlainen yksinkertaisuus viehätti nuorta ihmistä, joka sai jatkuvasti oppitunteja tosielämän rivien välistä. Black Sabbathin musiikki puolestaan asui siellä rivien välissä – se ei ole Huuliharppukostaja, vaan harpun kostajalle ojentava käsi. Se ei ole Kourallinen dynamiittia, mutta se voi antaa tulitikut sytytyslankaan. Black Sabbath ei ole Tappava, vaan pirullinen hymy. Se ei ole Paholaisen oikea käsi, mutta se voi lainata sitä sinulle Vain muutaman dollarin tähden. Black Sabbath on metallimusiikin Hyvä, paha ja ruma.”
Kaikkiin musiikki ei vaikuta samalla tavalla. Eräälle listalle päätyi kappale, jonka nimestä ei ollut varmuutta, mutta kyllä sekin ryhmätyöllä saatiin pilkittyä esiin.
”Kuulin Adelea ensimmäistä kertaa automatkalla pilkille ja sen jälkeen yritin kuulla sen aina aamulla ajellessa. Se oli niin suosittu, että kyllä se sieltä melkein aina puolen tunnin sisään tuli. On siinä niin kivaa murretakin, että olisi ihan kiva ymmärtää sanojakin. Pitäisi varmaan joskus vilkaista – kappaleen nimikin voisi selvitä siinä samalla.”
Musiikissa jos missä on kyse omista mieltymyksistä. Silti toisinaan muutamalla lauseella pystyy tyhjentämään pankin tavalla, johon kellään tuskin on nokan koputtamista.
”Motörheadin Ace of Spades on maailman kovimpia rock-biisejä, jossa ei pyydellä anteeksi. Teräksinen nyrkki, joka pyyhkäisee siloitellut listapopparit maailman toiselle laidalle.”
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?