Kuvaus kuvitelmasta
Näkemyksen kuvaamiseksi käsittelen ensin muutokset liikenteessä esimerkein. Lopputulema muistuttaa vanhankaupungin alueita. Moottoriajoneuvoilla on joissain merkityksillisissä risteyksissä suojatiet, joissa kävelijöiden tulee väistää risteystä kohti lipuvaa autoa. Liikennevalot päästävät useimmiten kävelijän suoraan läpi. Kävelijä ei ikinä kohtaa rotvallia tai muuta reunaa. Autojen varovainen ajaminen tulee infrasta johtuen luonnostaan, kuten Vanhakaupunkialueilla käy. Junaratoja, moottoriteitä ja monikaistaisia autoteitä ei ole taajamissa, koska ne rajoittavat kevyen liikenteen tieverkkoa ja niiden läheisyydessä ei ole mukavaa kävellä. Tällöin teitä ja polkuja risteilee enemmän, ja kohteeseen pääsee suorempaa reittiä ja valinnanvaraa löytyy. Sillat on tarkoitettu autoille, kevyen liikenteen väylien ylittämistä varten.
Bussit ovat edelleen tarpeen. Koska niiden käyttäjiä on enemmän, pääväylien merkitys ja etäisyydet pienenevät, ovat bussiliput halpoja, bussit pieniä ja niiden pysäkkejä on kaikkialla. Pysäkit on hajautettu kaikkialle, missä on asuntoja, ulkoilumaastoa tai työpaikkoja. Saattaa olla, että varsinaisia pysäkkejä ei ole, vaan bussin voi viittoa itselleen. Muutamaa pääväylää lukuunottamatta bussit kulkevat kevyen liikenteen ehdoilla hyvin hitaasti ja varovaisesti, kuin hiekoitusautot.
Myös pyöräilyn suosio kasvaa, koska se on nopein kulkumuoto pääväylien busseja lukuun ottamatta. Autoja ei juuri ole, joten pyöräily on turvallisempaa kuin ennen. Silti pyöräilijöiden pitää varoa aiempaa enemmän toisiaan ja kävelijöitä, joten pienimuotoinen ajokoulu ja pyörähuolto tulevat pakolliseksi.
Miltä infra näyttää?
Parkkipaikkojen poispyyhkiytyminen tienvieriltä, kotipihoista ja kauppojen pihoista vapauttaa paljon tilaa. Pihoihin vievät tiet ovat vain kapeita yksikaistaisia ja lähinnä pelastusajoneuvoja ja muuttoautoa varten. Tilan voisi korvata viheralueilla, koristeilla ja pienillä kaupoilla tai palveluilla. Kuvittelen kuitenkin, että enimmäkseen tila käytetään kaupungin tiivistämiseen mukavalla tavalla, kävelykatuja ja vanhankaupungin alueita muistuttaen.
Kaupungin etäisyydet ovat luontevasti pienempiä, ja sekalaisille pikkukaupoille ja palveluille on enemmän tilaa. Kaupunginosat ovat merkittäviä itsenäisiä kokonaisuuksia, koska matka on merkittävä tekijä, väki mahtuu pienempään tilaan ja tarpeellisille palveluille on tilaa ja niiden tontit ovat halvempia. Kaupunginosat luovat omat ilmeensä, luonteensa ja yhteisönsä.
Toimisto- ja teollisuusalueilla rakennukset ovat vierekkäin, koska parkkipaikoille tai viheralueille ei ole tarvetta. Tämä helpottaa yhteisten tilojen ja palveluiden käyttöä sekä muunlaista yhteistyötä.
Hitaan liikkumisen ja pääväylien heikkenemisen vuoksi on enemmän maamerkkejä ja muita kiinnostavia kohteita kuten kioskeja ja julkisivuja. Ne ovat tarpeen, koska ne helpottavat kävelyä, ja koska niitä on aikaa katsoa ja kävellen tulee pysähdeltyä. Rakennukset ovat kiinnostavan näköisiä ja muotoisia, koska tieverkon ei tarvitse näyttää fiksulta ja näkyvyydellä autosta ei ole merkitystä. Lenkkipolkuja on luonnollisesti enemmän, koska on enemmän käyttäjiä, tilaa, vähemmän liikenteen melua eikä polkuja tarvitse rajata isoihin teihin.
Kävelijän eli ihmisen elämä
Status näytetään vaatetuksella ja kävelytyylillä, pyörän tuunauksella, brändiheijastimilla ja -valoilla. Asuinalueen maine ja työpaikan sijainnin maine korostuu. Monella on sähköavusteinen ostoskärry tai pyörän peräkärry kotimatkaa varten. Lumen luonti ja hiekoitus tapahtuu tehokkaasti, mutta moottoriajoneuvoissa on oma lumiauransa. Tärkeimmillä reiteillä on sulana pysyvä lämmitetty katu, katos tai lämmitetty tunneli. Tuulen vähentämiseksi on paljon puita, seiniä ja lyhyitä tai kaarevia teitä. Valotolpat, sähkökaapit ja postilaatikot saattavat löytää paikkansa tien keskeltä nätisti koristeltuna.
Jokaisessa isommassa risteyksessä on patteristo suuntaviittoja; kävelijöiden mittakaava on pienempi, joten on viitoitettava lähialueisiin, mutta silti myös pääsuuntiin lähistöä tuntemattomille. Jokaisen tien risteyksessä on muutama suuntaviitta ja tien nimi. Viittoja löytyy lähimpiin bussipysäkkeihin. Pienetkin polut näkyvät kartoissa, ja ne on nimetty. Päättyvän tien merkki muuttuu tarpeettomaksi. Sen sijaan luodaan “jatkuu polkuna”, “talvikunnossapito päättyy”, “esteettömyys päättyy”. Erityisissä risteyksissä tai tietöiden kohdalla voi olla tarpeen sujuvoittaa kävelijöiden kulkua ohjeistamalla heitä liikennemerkein; STOP, yksisuuntainen katu, ohitus kielletty, ei vierekkäin kävelyä tai pienin sallittu nopeus.
Bensa-asemien tilalle kohoaa runsaasti kojuja tai automaatteja, joissa tarjotaan vettä, snacksejä, sateenvarjoja ja pyörätarvikkeita. Kotiinkuljetuspalvelut ovat suosittuja ja halpoja skaalaedun ja killpailun vuoksi. Tienvarsilla on paljon pieniä mainos-suunnistusoppaita lähialueen kauppoihin ja palveluihin, koska liikkuminen on hidasta ja päätökset spontaaneja.
Loppukevennys
Kävelijä pitää katsastaa! Onhan kengissä riittävä kuviointi ja syvät urat? Nastat tai kitkat? Humalaiselle kävelijälle tulee sakkoa ja kengät tai jalat lukitaan paikoilleen kunnes homma selviää. Hoiperteleva kävely saa pyöräilevän poliisin huomion. Heijastinliivit, etu- ja takavalot sakon uhalla pakolliset. Ruuhkaisilla alueilla ja lämmitetyillä teillä pyydetään tietullimaksu. Huononäköinen tai muuten huonokuntoinen kävelijä merkitään varoituskolmiolla.
-Mitja
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?