Dan Simmons – Hyperion
(1989, suom. Juha Ahokas)
Kirjoittajan täytyy heti ensimmäiseksi hiukan nolona tunnustaa, ettei oikeastaan edes muista milloin on viimeksi lukenut näin kunnollista, ”raskasta” scifiä ja tästä syystä Dan Simmonsin teokseen tarttuminen tuntuikin aluksi hiukan hankalalta. Ja nyt kun tämä tunnustus on julkistettu, on heti seuraavan aika; päänvaivaa minulle aiheutti myös kirjan koko, sillä lähes 600 sivua pelkkää painavaa asiaa tuntui muiden töideni ohella olevan melkein ylivoimainen vastustaja. Ehkäpä vielä sittenkin kolmas tunnustus. Neliosaisen Hyperion Cantos-kirjasarjan aloittava Hyperion on kaiken kaikkiaan aivan huikea lukuelämys ja nousikin välittömästi yhdeksi kaikkien aikojen lempikirjoistani.
Sarjan ensimmäinen teos aloittaa tarinan kaukaa tulevaisuudesta 2600-luvulta, jossa ihmiskunnan jälkeläiset asuttavat planeettojen välistä Hegemoniaa yhdessä itsetietoisen tekoälyn TeknoCoren sekä kapinallisten Hyljittyjen kanssa. Teknologia on huipussaan ja planeettojen väliset matkat ovat arkipäivää, mutta epävakaa ja räjähdysherkkä tilanne alkavan sodan keskellä paljastaa tekoälyn kääntyneen kauan sitten ihmistä vastaan. Kun kuolemaa kylvävä mystinen jumalolento Lepinkäinen nousee aikaa pakenevien Hyperionin Aikahaudoista, joutuu Hegemonia ankaraan taisteluun paitsi sotaan nousseita Hyljittyjä ja ihmisten tuhoa haluavaa tekoälyä, myös pian koko galaksin hävitystä vastaan. Ajankulun mennessä sekaisin nykyisyydessä, tulevaisuudesta ilmestyneet lopun merkit saavat ihmiset ymmälleen.
Lähes autioituneelle Hyperion-planeetalle lähetetään joukko pyhiinvaeltajia, joiden tehtävänä on pyrkiä pysäyttämään Lepinkäinen ja selvittää mistä tuo armoton tapppokone on tullut – ja minkä takia? Matkalla kohti melkein väistämätöntä kuolemaa kuusi eri maailmoista tullutta vaeltajaa jakavat toisilleen elämäntarinansa ja yrittävät selvittää miksi juuri heidät on määrätty tälle vaaralliselle matkalle kohti Aikahautoja. Melkein jokainen heistä on kerran tehnyt itselleen lupauksen, jonka nyt aikoo lunastaa; kaikkien heistä on palattava takaisin Hyperioniin kohtaamaan oma kipeä menneisyytensä. Mutta kuka vaeltajista onkaan Hyljittyjen vakooja?
Hyperion Cantosin seuraavat osat Hyperionin tuho, sekä hieman erillään varsinaisesta tarinasta kulkevat Endymion ja Endymionin nousu loikkasivat saman tien lukulistani kärkeen, sillä Simmonsin vaikuttavaan, mielikuvitukselliseen maailmaan rakennettu yhteiskunta, teknologia ja kaikkea sitä uhkaava planeettainvälinen katastrofi on koukuttavaa luettavaa. Vaikka pientä alkukankeutta aiheuttikin ajatusten takertuminen mitä erikoisimpiin termeihin ja pitkiin kuvailuihin täysin vieraasta universumista, vinkiksi saatu kehotus olla miettimättä liikaa mielikuvituksen rajoja venyttäviä keksintöjä auttoi selvittämään kiehtovaa tarinaa eteenpäin. Kun varsinaisen tarinan sisään on päästy ensimetrien tutustumisen jälkeen, nousee jo heti ensimmäisestä pyhiinvaeltajan kertomuksesta suorastaan jännitys kattoon.
Kirjan edetessä tunnelma liikkuu kaikkien muisteluiden ja kolkon nykyisyyden välillä luontevasti, vaikka ainakin itseäni paikoitellen pitkäveteiset kuvailut esimerkiksi vuosikymmeniä aiemmin tapahtuneiden sotien kulusta tai paikallaan polkevat tarinat satoja vuosia sitten vietetystä lapsuudesta paikoitellen puuduttavatkin. Onneksi moniulotteinen juoni tuntuu aina saavan uuden yllätyksellisen käänteen joka kerta kun silmät alkavat jo melkein seota riveissä. Jokaisen uuden kertomuksen jälkeen jää odottamaan aina tulevaa, mieleen noustessa samalla neljä uutta kysymystä edellisestäkin kappaleesta.
Scifiä jo valmiiksi kammoksuvalle lukijalle Hyperion on ensimmäiseksi kyseisen tyylilajin lukukokemukseksi varmasti liian raskas, mutta aiheesta kiinnostuneet tai kaikista rohkeimmat lukuhasteeseen tarttujat ehkä saavat taidokkaasti ja yksityiskohtaisesti kootusta maailmasta ja tulevaisuudenkuvasta paljon tarttumapintaa. Silti kirjaa eteenpäin kannattelevat teemat eivät todellakaan ole pelkästään science fiction-tyylilaji tai sille ominaiset erikoiset juonenkänteet ja maailmankatsomus. Lähes 30 vuotta vanha, useita merkittäviä alan palkintojakin voittanut teos on saavuttanut suuren suosionsa epäilemättä myös paljon ajatuksia herättävillä muilla aiheillaan. Hyperion käsittelee kaikille tuttuja kysymyksiä ja valintoja, mutta nostaa ne tuntemattomassa tulevaisuudessa aivan uusiin mittoihin sekä täysin erilaisiin ja mahdottomiin tilanteisiin. Vaikeita valintoja on tehtävä esimerkiksi oman perheen tai rakkauden pelastamiseksi, mutta jokaisella teolla on ankarat seuraukset, jotka muovaavat tulevaisuutta uudelleen ja lopulta sinetöivät koko Hegemonian kohtalon.
Tarinan edetessä sen aiheet ja teemat tuntuvat muuttuvan toinen toistaan vaikeammaksi ja selkeästi henkilöhahmoja voimakkaammin koskettavimmiksi. Lopulta raskas teos, joka on alkanut kuvailuilla valtavasta ja ihmeellisestä maailmankaikkeudesta tulevaisuudessa, muuttuu moraaliseksi taisteluksi asetelmassa, jossa vastakkain asettuvat ihmiset, koneet ja jumalat. Kuka lopulta on luonut ja kenet? Ihmisen halutessa hallita galakseja ja raivata kaiken ylimääräisen tieltään, on ihmisen luoma tekoäly ymmärtänyt asettua luojaansa vastaan. Kenen kädestä ja kenen ylle lopulta lankeaa Hyperionista nouseva vitsaus?
Paljon vaikutteita John Keatsin samannimisestä keskeneräisestä runoteoksesta saanut Hyperion ansaitsee kyselemättä paikkansa scifi-kirjallisuuden merkittävimpien teosten joukosta. Se on taidolla ja tarkkuudella kirjoitettu uskomaton tarina pienestä ihmisestä suuren sodan keskellä. Siitä on erittäin hyvä jatkaa mukaansatempaavaa tarinaa kohti Hyperionin tuhoa.
”Meidän olisi kuulunut saada …. ryhmäalennus tälle matkalle.”
– Martin Silenius, Hyperion
Kuvat ja tekstit
Eveliina Aholaita
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?