Kuulemani mukaan Charles Dickens aloitti tai vähintäänkin toi tunnetuksi nykyisen joulun juhlimisen muodon eli rauhallisen illanvieton perheen kanssa. Sitä ennen joulu oli ollut riehakkaampi karnevaali-tyyppinen juhla. Kristillinen maltillisuus yleensä rauhoitti pakanallisia perinteitä.
Ehkä tuo pakanallisuus on hiipimässä takaisin jouluun, sillä olen jo vuosien ajan huomannut lapsuuteni perinteiden hiljaa kuolevan. Tunnen olevani yksi niistä harvoista, jotka vielä vaalivat joulun perhekeskeisiä perinteitä. Joka joulu menen Pohjanmaalle vanhempieni luokse, koristelen kuusen, syön jouluruokaa, juon glögiä ja kuuntelen joulumusiikkia.
Toki olen monen sukupolveni edustajan kaltaisesti kyllästynyt taikka täysin hylännyt joitakin joulun keskeisiä elementtejä. Olen kirkosta eronnut ja joulun kristillinen puoli on minulle täysin merkityksetön. Joulumusiikki on lähinnä äänisaastetta. Ylipäätään suurin osa jouluteemaisesta mediasta on hirveän juustoista, keinomakeutettua roskaruokaa.
Mutta pinnan alta on aistittavissa se aito, lämmin ydin. Vaikka yhteenkuuluvuutta ja lämminhenkisyyttä myydään ja ostetaan muoviin käärittynä, on ne löydettävissä aidosti lähimmäisten silmistä ja hymystä. Lapsuudessani joulu oli suurempi sukujuhla, mutta vuosien varrella se on muuttunut pienimuotoisemmaksi perhejuhlaksi, mistä itse pidän. Ei siinä, ettäkö minulla olisi ikinä ollut riitaa kenenkään sukulaisen kanssa, mutta rakkaimpien kanssa tulee rennoin olo.
Ymmärrän, että kaikilla ei ole lämmintä suhdetta edes lähisukulaisiinsa, mikä harmittaa minua, sillä vanhempani ja sisarukseni ovat itselleni tärkeitä ihmisiä. Ehkä olen ollut onnekas tässä suhteessa. En ole niin vanhoillinen, että väittäisin kaikkien niiden, jotka eivät vietä aikaa jouluna perheen kanssa, olevan ali-ihmisiä. Läheiset välit oman perheen kanssa ovat kuitenkin mielestäni selkeästi rikkaus. Niitä kavereita kerkiää näkemään monissa pikkujouluissa ja uutena vuotena.
Asiani ydin on joka tapauksessa, että on aivan turha viettää joulua ns. naama norsun vitulla. Jos perheenjäsenten näkeminen on syystä tai toisesta täysin sietämätöntä, niin vietä joulusi niiden aidosti rakkaitten ihmisten kanssa. Sinä parhaiten tiedät keitä he ovat. Jos erinäiset joulumediat ärsyttävät, hylkää ne täysin tai löydä itsellesi miellyttävää vaihtoehtoista jouluviihdykettä. Onneksi on muutakin olemassa kuin Vesa-Matti Loirin joulualbumi ja Lumiukko-animaatio.
Perinteet ovat huonoja silloin, jos ne pakottavat ihmisen tiettyyn muottiin, johon hän ei sovi. Itse harrastan vapaa-aikanani näyttelemistä, mutta jos minun pitäisi sitä tehdä lavan ja kameran ulkopuolella, niin jotain olisi silloin vialla elämässäni. Perheeni kanssa minun ei tarvitse esittää mitään, ja tästä olen erittäin kiitollinen. Tätä estotonta tilaa toivon kaikille teillekin tänä ja kaikkina tulevina jouluina.
Teksti: Janne Karjalainen
Kuvat: Jenni Salo
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?