Kivikesku

Kivikesku on Nokialla sijaitseva metsäjärvi. Maasto on osin soista ja osin kivikkoista, joten varustesuositus (jos meinaat kiertää koko järven) on aina ehdottomasti vedenpitävät jalkineet, mielellään pitkävartiset saappaat, koska varsinkin sateisina kesinä suoalueen ylikulku voi muuten olla mahdotonta. Suoraan nuotiopaikoille pääsee kuivin jaloin polkuja pitkin. Järven pituus on 850 metriä, leveys 200 metriä ja sen pinta-ala on 10,0 hehtaaria. Alue on luonnonsuojelualuetta ja Kivikesku kuuluu osana Kaakkurijärviin, joka on Natura 2000 -aluetta. On tärkeää muistaa, että jos havaitset kaakkurin, älä liiku tarpeettomasti ranta-alueilla tai häiritse muutoin lintua! Kaakkurille on annettava pesimä- ja elinrauha.

”Kaakkurijärvet on erämainen luonnontilaisten pienten järvien ja lampien kokonaisuus. Se on tärkeä pesimäalue uhanalaiselle kaakkurille. Kaakkurin pesimäpopulaatio on alueella harvinaisen suuri ja lajin tiheys alueella Etelä-Suomen suurimpia. Järvien ja lampien rantasuot ovat monin paikoin luonnontilaisia. Kaakkurijärvet on tärkeä retkeilykohde.” Näin kertoo https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Kaakkurijarvet(6059)

Rantaviivaa Kivikeskulla on noin 2 km, joten kyseessä on leppoisa kävely-/kalastusretki ympäri järven. Lopuksi tai vaikka matkan puolivälissä tottakai kannattaa pysähtyä virallisille nuotiopaikoille, jossa on polttopuita ja jonkinlaiset tukit, joiden päällä voi istua. Melkein suosittelen retkikirvestä mukaan, koska usein puut ovat olleen turhan isoja nuotion sytyttelyyn.

Kivikeskuilijan ”urani” alkoi jo lapsena, jolloin kävimme siellä usein isäni ja veljieni kanssa. Hieman vanhempana aloimme jo kiertelemään pyörillä ympäri eri metsäjärviä isoveljeni kanssa. Useimmiten pyörän tie vei Kivikeskulle. Alue on onneksi ja valitettavasti saavuttanut suosiota virkistyskohteena, lähinnä varmaan siksi, että Nokian kaupunki on kunnostanut nuotiopaikat ja pitää niitä yllä ympäri vuoden. Ja onhan alue myös upea! Lapsuudessa/nuoruudessani oli lähes mahdotonta törmätä muihin ihmisiin alueella. Viimeksi käydessäni hämmästyin kun poluilla vilisi ihmisiä ja eläimiä, nuoria ja vanhoja, lapsia ja vauvoja. Täytyneekö etsiä uusi ”piilopirtti”?

Seuraavaksi yritän kuvin ilmaista paikkaa ja mitä saaliita sieltä saa.