Seitsemästoista runo
Väinämöisen ja Antero Vipusen kohtaaminen
Syösti rautaisen korennon suuhun Antero Vipusen,
ikenihin irjuvihin, leukoihin lotisevihin.
Sanan virkkoi, noin nimesi: ”Nouse pois, inehmon orja,
maan alla makoamasta, viikon unta ottamasta!”
Tuop’ on virsikäs Vipunen heti herkesi unesta.
Tunsi koskevan kovasti, kipeästi kiusaisevan:
puri rautaisen korennon, puri päältä mellon rauan;
ei tiennyt terästä purra, ei syöä syäntä rauan.
lh
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?