Maailma tuntee kaksi kuuluisaa Draculaa. Yksi on fiktiivinen ja toinen historiallinen. Vapriikin vaihtuvassa näyttelyssä tutustutaan kumpaankin henkilöön, sekä yleiseen vampyyrilegendojen vaikutukseen maailman kulttuurissa.
Nykyisen populaarikulttuurin vampyyri perustuu enimmäkseen itäeurooppalaiseen perinteeseen, mutta erinäisiä vampyyrinkaltaisia olentoja ilmestyy legendoissa ympäri maailman, yleensä eläimellisinä hirviöinä, jotka imevät uhriensa verta tai elinvoimaa. Monien legendojen mukaan ne eivät käyttäneet tähän tarkoitukseen hampaitaan, vaan terävää kieltä.
Yksi omintakeisimpia myyttejä ovat kiinalaiset jiangshi-olennot, ns. pomppivat vampyyrit. He ovat perinteisiin kiinalaisen ylhäisön asuihin pukeutuneita kuolleita, jotka imevät elävistä heidän chi-energiansa. He liikkuvat pomppimalla, koska ovat kuoleman kangistamia, eivätkä voi käyttää raajojaan normaalisti. Jiangshi-vampyyreihin perustuvat teokset ovat ihan oma genrensä kiinalaisessa mediassa.
Vampyyriksi voi muuttua lukuisista syistä. Väkivaltaisesti tai luonnottomasti kuoleminen, itsemurha ja jopa yksin kuoleminen riittää. Jos ruumis haudataan väärin, voi sekin johtaa ylösnousemukseen verenimijänä. Voit elää vaikka kuinka hyveellistä elämää, sitten lähiomaisesi mokaavat ja antavat perheen kissan hypätä hautasi yli täten langettaen kirouksen päällesi.
Hyveellinen elämä onkin hyvin tärkeää. Vampyyriksi muuttuminen on todennäköisempää jos ihminen oli eläessään juoppo, varas, murhaaja, noita, mielenvikainen, kirkonkirouksen alainen, ”seksuaalisesti moraaliton” tai ilmeisesti ylipäätään köyhä tai vähäosainen. Ihmisestä riippumattomat fyysiset elementitkin vaikuttavat asiaan: ylinmääräinen nänni, liian paljon karvaa kehossa, punaiset hiukset ja siniset silmät.
Eikä tässä vielä kaikki! Sitä voi myös syntyäkin väärin. Syntyminen liian aikaisin, avioliiton ulkopuolella, seitsemäntenä lapsena, sikiöpussin tai hampaiden kanssa voivat tuomita ihmisen elävään kuolemaan ennen kuin hän on edes avannut silmänsä. Ja silti vahinko voi sattua vielä aikaisemminkin jos lapsi on siitetty ”vaarallisena” päivänä.
Vlad Draculalla on ristiriitainen maine historiassa. Kotimaassaan Romaniassa hänet tunnetaan kansallissankarina, joka pelasti maansa ja jopa koko Euroopan muslimien hyökkäyksiltä. Muualla maailmassa hänet tunnettiin julmana hirmuvaltiaana. Tätä kuvaa levittivät monet painatteet, joiden uskotaan olleen Vladin vihollisten luomaa propagandaa.
Vlad tiedetään yleisesti olevan suora inspiraatio kreivi Draculalle, ja tietty verenhimoisuus ja hirmuinen maine tätä korostavatkin mukavasti. Jopa Seivästäjän lempinimessä on tiettyä ironista särmää. Tarkempi tutkimus kuitenkin osoittaa että Draculan kirjoittaja Bram Stoker mitä todennäköisemmin ei tiennyt Vladista paljon muuta kuin hänen sukunimensä, asemansa Valakian voivodina ja että hän taisteli turkkilaisia vastaan. Tämän kaiken Stoker liitti löyhästi vampyyrihahmonsa taustatarinaan.
Tämä sidos historialliseen Seivästäjään on vain vahvistunut vuosien varrella ja monet Dracula-kertomukset tekevät tämän hyvin selkeäksi. Vuoden 2014 elokuva Dracula Untold kertoo hyvin epähistoriallisen tarinan kuinka Vlad Seivästäjä käyttää vampyyrisupervoimiaan tuhoamaan turkkilaisten armeijan.
Bram Stokerin Draculaa inspiroivat kuitenkin ehkä eniten erinäiset historialliset vampyyritapaukset 1700-luvulla. Peter Plogojowitz (k. 1725) ja Arnold Paole (k. 1726) olivat kaksi miestä, joiden kuoleman ja hautaamisen jälkeen heidän lähiympäristössään alkoi tapahtumaan epäilyttävän paljon kuolemantapauksia. Kyläläiset väittivät tapausten olevat näiden vastakuolleiden miesten tekemiä murhia. Kummankin haudat avattiin, ruumiit todettiin olevan epäilyttävän hyvin säilyneitä ja ne seivästettiin.
Taikauskoinen hysteria yhdistettynä biologian väärinymmärrykseen loivat siis uuden vampyyrilegendan ja koko goottikauhukirjallisuuden genren, joka on selviytynyt näihin päiviin asti.
Vampyyrifiktio kuvasi tehokkaasti viktoriaanisen ajan ihmisten pelkoja. Ajatus pimeässä vaanivasta tappajasta oli erityisen ahdistava kun Viiltäjä-Jack oli vielä tuoreessa muistissa. Vahva elementti oli myös seksuaalinen paheellisuus. Vanhassa vampyyrifiktiossa on aina ollut tiettyä vanhanaikaista misogyniaa, jonka mukaan ihanteellinen nainen nähtiin neitseellisenä, epäitsekkäänä äitihahmona ja tämän hyveellisyyden rappeutuminen oli sen ajan aito pelon aihe.
Mielipiteitten ja asenteiden muuttuminen vuosien varrella ovat myös muokanneet suhtautumista vampyyreihin. Heistä on muotoutunut jopa romanttisia hahmoja, jotka edustavat seksuaalista vapautumista ja tunteellista avoimuutta. Dracula itse esiintyy nykyään yleensä komediallisena karikatyyrinä.
Kreivi Dracula on todistanut kuolemattomuutensa ja suuruutensa selviytymällä tähänkin päivään asti yhtenä tunnetuimpana populaarikulttuurin hahmona. Monien listauksien mukaan hän on yksi eniten kuvattuja hahmoja kaikessa taiteessa ja viihteessä. Hänen tasollaan ovat vain Joulupukki, Sherlock Holmes, Jumala ja Jeesus.
Entinen Valakian voivodi on onnistunut nappaamaan kiinni hänen viitanliepeestään ja noussut suurempaan tietoisuuteen kuin hän muuten olisi pystynyt. Historiallinen Dracula on saattanut inspiroida fiktiivistä kreiviä, mutta Vlad on taitanut lopulta jäädä enemmän velkaa vampiiriselle sielunveljelleen.
Teksti ja kuvat: Janne Karjalainen
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?