Nokkonen (Urtica dioica)
30-200 cm, monivuotinen, maavarrellinen, esiintyy tiheinä kasvustoina. Yleinen, kasvaa pihoissa, puutarhoissa, laitumilla, rannoilla, lehdoissa ja joutomailla.
Nokkonen on yleinen villivihannes ja ravintoarvoiltaan sekä maultaan keräämisen arvoinen. Se on helppo tunnistaa ja poimia. Parhaimmillaan nokkonen on varhain keväällä, kun versot ovat 10-15 senttiä pitkiä. Jos nokkosta poimitaan usein ja kasvista leikataan latva, se tuottaa uusia pieniä lehtiä ja nokkosesta saadaan kesän aikana useampi sato. Myöhemmin kesällä nokkosen ollessa suurempi, kerätään kasvista vain ylimmät pienet lehdet. Lehtiä voidaan kerätä nokkosen kukintaan asti.
Ravintoarvot ovat keväällä korkeimmillaan ja nokkonen sisältää runsaasti A-, B-, C- ja E-vitamiinia sekä rautaa. Nokkosta voidaan käyttää tuoreena tai se voidaan säilöä kuivattuna tai pakastettuna. Tuoreena käytettävät ja pakastettavat nokkoset kannattaa kiehauttaa pienessä vesimäärässä ja valuttaa hyvin siivilässä. Kuivaus voidaan tehdä kuivassa ja ilmavassa paikassa esimerkiksi harvan kankaan päällä. Kuivauksen jälkeen lehdet murskataan hienoksi ja säilytetään ilmatiiviisti.
Nokkonen sopii pinaatin tapaan esimerkiksi keittoihin, piirakoihin, munakkaisiin ja leipätaikinoihin. Nokkosesta voi valmistaa myös herkullista pestoa pastan kaveriksi.
Nokkosella on ollut pitkään merkittävä rooli niin ravitsemuksessa, eläinten rehuna kuin rohdoksena. Sitä on käytetty myös tuholaistorjunnassa, lannoitteena, kehruukuituna ja lankojen värjäyksessä. Nykyään nokkosta hyödynnetään valitettavan vähän.
Reseptejä nokkosruokiin: https://www.martat.fi/reseptit/?fwp_recipe_search=nokkos
Mustikka eli kangasmustikka (Vaccinium myrtillus)
15-45 cm, maavarrellinen, laajoina kasvustoina. Yleinen, kasvaa kangasmetsissä, soilla, tunturipaljakan alaosassa.
Mustikka on ravintorikas, maukas ja monipuolinen kanervakasvi. Hyvinä vuosina mustikkaa poimitaan Suomessa jopa 250 miljoonaa kiloa, mutta mustikan satoisuus vaihtelee vuosittain. Mustikka sisältää runsaasti C-vitamiinia ja flavonoideja. Marjoja hyödynnetään ravinnoksi, lääkkeeksi ja kasvivärjäykseen. Lehdistä voidaan valmistaa teetä.
Mustikan terveysvaikutuksia tutkitaan paljon eri näkökulmista ja sitä on käytetty rohtona ja ravintona pitkään. Toivo Rautavaara kertoo teoksessaan ”Mihin kasvimme kelpaavat” mustikan marjoja ja lehtiä käytetyn alentamaan verensokeria, ripuliin ja tulehdusluonteisiin vatsahäiriöihin sekä erilaisiin suolistovaivoihin. Nykypäivän tutkimuksissa mustikan on todettu vähentävän silmäsairauksien ja syövän riskejä sekä vähentävän matala-asteista tulehdusta. Tutkimusten mukaan mustikka myös vähentää aterianjälkeistä insuliinin tarvetta.
Mustikan satoaika on heinäkuusta jopa lokakuuhun asti. Marjat voidaan pakastaa tai kuivata sekä valmistaa mehua ja hilloja. Lehdet kerätään kukinta-aikaan kasvustoista, joissa ei ole kukkia. Lehdet kuivataan ja säilytetään ilmatiiviisti. Lehdistä voidaan hauduttaa teetä ja se sopii sekoitettavaksi muiden teeainesten kanssa.
Vinkkejä keruuseen
Kerää vain varmasti tuntemiasi lajeja.
Kerää kestävän käytön periaatteita noudattaen. Älä vaaranna lajin esiintymistä keruualueella.
Keruussa pätevät jokaisenoikeudet (jokamiehenoikeudet). Ruohovartisia kasveja saa kerätä vapaasti, kunhan se tapahtuu ilman apuvälineitä. Esimerkiksi kasvien niittäminen ei kuulu jokaisenoikeuksiin.
Kerää vain puhtaita kasveja puhtailta paikoilta.
Kerää tuotteet kuivalla säällä.
Kerää vain terveitä ja hyväkuntoisia kasveja ja niiden osia.
Pidä kerättävät lajit tosistaan erillään.
Käsittele tuotteet mahdollisimman nopeasti keruun jälkeen.
Keruukausi riippuu kasvista ja kerättävää löytyy keväästä pitkälle kesään.
Maukasta ja villiä kesää!
Teksti ja kuvat: Jenni N.
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?