Taikuri Johannes Hyvärinen alias
Aleksander Casso
Ajattelin kertoa isäni veljestä Johannes (Hannes) Hyvärisestä, Hanski oli tosi kätevä käsistään ja hänellä oli notkeat pitkät hoikat sormet. Luonteeltaan Hanski oli boheemi, ystävällinen, huomaavainen, hauska ja inspiroiva, setänä mitä ihanin ihminen!
Johannes Hyvärinen, taiteilijanimeltään Aleksander Casso syntyi 2. kesäkuuta 1933 Polvijärvellä Martonvaaran kylässä. Hanski teki aluksi metsätöitä, mutta sitten aloitti taikuriuransa 17-vuotiaana Arvo Kangasniemen Sirkus-Panakoksessa vuonna 1950, ensimmäinen taiteilijanimi oli Carambo. Casso teki fakiiritemppuja, muun muassa 63-senttisen miekan nielemisen ja Hanskin sorminäppäryys oli maailmanluokkaa, erikoisen notkeat sormet ja kädet sekä taipuisa ranne.
Casso työskenteli myös Sirkus Magyarissa ja Sirkus Huhtalassa. Hanski alkoi 50-luvulla keskittyä taikatemppuihin ja vaihtoi nimekseen Aleksander Casson. Hän kiersi yksin muun muassa Itä- ja Pohjois-Suomessa seurojentaloilla ja markkinoilla.
Varsinainen menestys alkoi, kun Hanski liittyi taikurina Take Lehdon ja Arvo Anttosen musiikkiryhmään, joka kiersi eri tilaisuuksissa, Casso esiintyi myös ulkomailla!
Aleksander Casso saavutti suurimman menestyksen Linnanmäen Teatterihallissa, jonka Peacock-varieteen esiintyjä hän oli toukokuusta syyskuuhun 1966.
Hanskilla oli paha tapa viedä yleisön tavaroita salaa, esim. kelloja, solmioita ym. ja kehoitti yleisöä pitämään tavaroistaan huolta, koska esityksen aikana Hanski liikkui yleisön joukossa. Kun esitys oli ohi Hanski sanoi: ”Hyvä yleisö, taas minä olen hairahtanut kaidalta polulta, kenen tämä hieno solmio onkaan entä tämä Leijona-taskukello”?
Yksi tapaus oli, kun istuttiin sisällä ja oli kaunis kesäpäivä ja aurinko paistoi ulkona, oli siis hellepäivä. Hanski sanoi, että kylläpä sataa vettä, katsottiin ikkunasta ulos ja näytti siltä kuin oltaisiin katsottu pahinta ukkosmyrskyä. Hanski siihen sitten, että johan se sade loppui ja aurinko paistoi jälleen.
Hanski oli kansainvälisen tason taikuri niin illuusio- kuin manipulaationumeroissaan ja Hanskin savukenumeronsa, jossa hän hävitti ja loihti esiin savuavia tupakoita, olivat ruotsalaisasiantuntijoiden mukaan maailman huippua.
Vuosien kuluessa Hanski alkoholisoitui, se onkin isän suvun vitsaus! Hanski kuoli liian nuorena 13. marraskuuta 1976 Pyhäselässä 43-vuotiaana, itse olin silloin 14-vuotias tytönhupakko.
Arjuli
Hanski oli mummoni Aino Hyvärisen siskon poika ja vietin kaikki lapsuuteni kesät mummolassa Martonvaarassa. Muistan hänet hyvin, sillä Hanskilla oli aina aikaa meille sukulaislapsille. Hän kävi paljon luonamme ja kertoi tarinoitaan sekä teki tietysti aina meille taikatemppujaan milloin kaljapullon korkeilla, pelikorteilla mitä nyt hänelle sattuikaan käsillä olemaan. Hän on muistoissani kuin muumilaakson taikuri, silinterihattuineen ja musta pitkä takki yllään, mutta hän ei ollut fiktiivinen hahmo vaan oikea ihminen ja ennen kaikkea taikuri. Hänestä pitivät kaikka ja hän oli aina hyvin tervetullut vieras. Joskus kun kuulin vanhan polkupyörän kitinää pihatiellä ja virvokkeiden kilinää muovipussissa pyörän tangolla ryntäsin häntä aina yhtä innoissani vastaan. Isäni Seppo oli hänen serkkunsa ja hänen hyvä ystävänsä. Hanskin kuolema oli minulle suuri järkytys, sillä taikurin taiat oli minun ikäiselle taikaa eikä mitään silmänkääntötemppuja eivätkä taikurit voineet kuolla. Tietynlainen lapsuus päättyi hänen kuolemaansa. Kävin paljon hänen haudallaan ja koska hänelle ei ollut vielä siihen aikaan kiveä, kirjoitin kävyillä hänen nimensä ja tein tietysti ristin ja koristelin haudan kivillä. Käyn yhä hänen haudallaan jos satun lomallani ajelemaan siellä päin. Usein myös lasteni kanssa.
Onko Hanskin hauta missä Polvijärvellä eli onko se vaikea löytää hautausmaalta?
Polvijärven Martonvaaran hautausmaalla. Pääkäytävän vas.puolella, noin puolenvälin jälkeen
Alexander Casso kävi Juankosken Seurantalolla ainakin kahdesti ja tietysti me pojan oskarit käytiin katsomassa. Ihmisiä riitti. Oli taikurilla hyvät tarinat. Sanoi että katsokaa tarkkaan, mitä enemmän katsotte, sitä vähemmän näätte. Silmänkääntöä ei ole olemassa, jos minä käännän teidän silmät niin ette sen jälkeen näe mitään. Omaa luokkaansa oli temput tupakoilla. Puhalsi savut ja otti siltä milloin palavan sikarin ja lopuksi piipun jota poltteli. Paljon on kadonnut oikeaan kulttuuria ja huumoria!
Casso oli hyvä ystäväni. Myin hänelle armeija-aikana rahapulassa omia taikavälineitäni.
Voisiko joku sielläpäin asuva ystävällisesti lähettää minulle tekstiviestin liitteenä kuva Casson hautakivestä. Voin kyllä jutella Casso sta, mutta ota ensin yhteyttä tekstiviestillä. En vastaa tuntemattomiin numeroihin kiitos puhelin myyjien.
Ystävällisin terveisin tivoli taikuri Timo Puonti evp. 050-365 9897.