Sydämellä, ei lääkkeillä

Vähän erilaista huumekuntoutusta

Usein saa kuulla tai lukea huumeriippuvaisten korvaushoidoista ja muilla lääkkeillä tapahtuvista ”hoidoista”. Totuus on myös usein se, että ollaan jälleen koukussa. Aine on eri, mutta riippuvuus jatkuu ja lääkefirmat kiittää. HYVINVOINTIA RAKENTAMASSA! Kyllä, kyse on lääkefirmojen pomojen  hyvinvoinnista, jossa ihmiset ovat koekaniineina, sillä miksi ei: onhan kyseessä suuret rahasummat. Kuulostaa kivalta ja reilulta, eikö vain?

On olemassa myös vieroitusklinikka, jossa ei ensimmäisenä tungeta myrkkypilleriä suuhun, vaan yritetään vierottaa riippuvainen ilman lääkitystä, tekemällä asioita, joilla pyritään saamaan muuta sisältöä elämään. Villa Hockey on tällainen paikka.

Villa Hockey on kodinomainen huumekuntoutuskoti 16-29 vuotiaille nuorille. Täällä hoito tapahtuu lääkkeettömänä kuntoutuksena. Paikan johtajana toimiva Jani Heino kertoi Ylöjärvellä, Länsi-Aureen kylässä sijaitsevan talon toimitavoista.

Lääkkeetön huumekuntoutus on ollut yhteishoitona käytössä 70-luvulta lähtien. Villa Hockeyssa ei ole perinteistä yhteishoitoa, vaan asiakaskuntana ovat nuoret. 2003 paikan johtajana toiminut Seppo Helle sai idean lääkkeettömästä kuntoutuskodista. Jääkiekkoliitto sponsoroi hyväntekeväisyysottelun, josta homma lähti liikkeelle.

Lääkkeettömyys on mennyt kuntoutuksen kanssa linjassa. Villassa uskotaan siihen, että ihminen pystyy muuttamaan tottumuksiaan ilman lääkkeitä. Paikkaan tullaan vieroituksesta tai katkolta. Villa on nuorten lääkkeettömän hoidon ainoa paikka Suomessa ja siksi maamme PARAS.

Heinon kiinnostus alalle on lähtenyt jo 17-vuotiaana, jolloin hän pyrki lähihoitajaksi. Ohjaajana mies on toiminut vuodesta 2011. Koska hän kokee olevansa sosiaalinen ja välittää ihmisistä, on hän mieluummin sosiaalialalla kuin esim. rakennuksilla. Juuri toisista välittäminen tekee työstä toisaalta haastavaa. Tulee muistaa, että aina ei voi onnistua. Tunnetta löytyy, mutta itkemään ei aleta. Hän on ajatellut asian niin, että jos työ ei tunnu miltään, voi vaihtaa alaa. Parasta on kun näkee vanhoja asiakkaita, jotka ovat täällä töissä, hyvässä kondiksessa ja pitävät yhteyttä. Toisaalta, kun henkilökunta ylipäätään voi hyvin ja on tyytyväinen, on sekin hieno juttu.

Työpäivät vaihtelevat paljon. Peruspäivään kuuluu puheluita. Jos Heino ei ole yksikössä paikan päällä, saattaa hän vetää hoitoryhmiä nuorille. Pääsääntöisesti johtaja hoitaa läsnäolevaa esimiestyötä: henkilökunnan kanssa tehdään yhteisiä ratkaisuja yms. Asiakkaat saapuvat Janin kautta, eli puhelut tulevat suoraan hänelle. Työnkuvaan kuuluu kaikenlaista organisointia aina kyytien järjestelystä lähtien. Lisäksi löytyy messuja sekä käyntejä sosiaalitoimistoissa esittelemässä toimintaa.

Jos Villassa hoitojakson aikana retkahtaa, on homma sillä selvä. Jos harjoittelussa taas mokaa, katsotaan yksilökohtaisesti haluaako asiakas palata. Kaikki on omasta motivaatiosta kiinni. Noin 90% tulee takaisin ja jää kuntoutukseen. Ne jotka lähtevät, ovat jälleen samassa jamassa kadulla. Lähtökohtana on se, ettei Villa ole mikään rankaisulaitos, jossa vastaukset annetaan valmiina kouraan.

Heino pitää merkittävänä epäkohtana sitä, että huumeiden käytöstä rangaistaan, vaikka pitäisi auttaa hoitoon. Ei siitä tule rankaista, että tekee elämässään huonoja valintoja. Tilalle tulisi saada arvio, onko kyseessä satunnaiskäyttäjä vai addikti, jonka pohjalta voitaisiin ohjata kuntouttavaan toimintaan ja hoitoon. Ihmiset tulisi saattaa takaisin yhteiskuntaan. Järjestelmämme tavallaan syrjii ihmisiä, joilla on ongelmia. Eihän se niin mene, että jos katkaisee reisiluun, saa sakot, täräyttää Heino. Sairaudesta siinäkin on kyse, kun päihteet ottaa vallan, koska kyseessä ei enää ole oma valinta. Tulee hyväksyä se tosiasia, että sota huumeita vastaan on hävitty. Nyt on kyse enää vahinkojen minimoinnista.

Heinon mielestä huumeita ei missään nimessä tule laillistaa vaan dekriminalisoida, ja ihmiset tulee ohjata hoitoon tai arvioitavaksi. Heinoa ei turhauta asiakkaiden paljous, vaan hän on tyytyväinen ylipäätään siihen, että ihmiset pääsevät kuntoutukseen, ja että on olemassa paikka, jossa pääse pois aineiden maailmasta. Jos asiakkaita on tulevaisuudessa tulossa paljon, pitää miettiä paikkamäärää tai sitä, perustetaanko uusi yhteisö lähelle. Yhteisön toimivuus ei kestä määräänsä enempää ihmisiä. Jos ihmisiä on liikaa, ei homma rullaa. Tilannetta seurataan, mihin suuntaan ollaan menossa.

Viime vuosina päättävät elimet ja kunnat ovat halunneet kokeilla ja lähteä toteuttamaan lääkkeillä tapahtuvaa hoitoa. On huomattu, ettei ole ainoastaan yhtä hoitomuotoa. Heino itsekin on samalla linjalla. Kaikki hoitomuodot ovat tärkeitä, mutta ne eivät saa sotia keskenään. Tärkeintä on yksilöllinen arviointi: kuka tarvitsee ja mitä sekä asiakkaan toiveiden kuunteleminen. Esimerkiksi parikymppisillä on vaihtoehtoja. Ensin arvioidaan kokonaistilanne, missä mennään. Muun muassa heroiiniaddiktit tarvitsevat lääkkeellistä hoitoa.

Akupunktiota, joogaa ja Tai Chi:ta käytetään hoitoryhmissä rentoutumiseen, jotta saataisiin vastapainoa toiminnalliseen ohjelmaan. Rauhoittuminen ja muut mielen sisäiset jutut ovat nuorille todella haastavia, mutta niiden harjoittaminen auttaa eteenpäin pääsemisessä. Henkilökunta saa asiakkaan kanssa yhdessä päättää, mitä hoito kulloinkin pitää sisällään. Jokaisella on omat osaamis- ja erityisalansa.

Villassa työskentelee kahdeksan ohjaajaa: neljä miestä ja neljä naista. Nuorin on 31, vanhin 57. Kaikilla taitajilla on erilaista elämänkokemusta ja osaamista. Erilaisuus on hyväksi, koska asiakkaatkin ovat erilaisia. Hoidossa ei mennä millään tehdasasetuksilla, sillä tilanteet saattavat muuttua hetkessä, ja tällöin kaikki suunnitelmat voivat mennä uusiksi.

Yleinen käsitys tuntuu olevan, että päihderiippuvuus lähtisi huonoista oloista. Heinon vankka mielipide asiasta on, ettei tällaista voi todellakaan yleistää. Huonot kotiolot voivat tietenkin vaikuttaa huonoihin elämänpolkuihin. 90-95% asiakkaista tulee kuitenkin ihan normaaleista kotioloista. Kysymys on enemmänkin kaveripiireistä kuin vanhemmista.

Tulevaisuuden Villassa halutaan säilyttää oma, toimiva juttu sekä saada myös vakiinnutettua sen asema päihdekuntoutuksen kentässä. Tarkoitus on siis pysyä siellä, mihin on päästy. Viime vuonna asiakkaita oli 80, edellisenä 75, ja sitä edellisenä 72. Villan kuntoutumisprosentti on 57,5-67,5%, kun hyvän kuntoutuksen prosentti yleensä on 30-40.

Villa on asiakaslähtöinen paikka. Säännöt ja viikko-ohjelmat toki löytyy, ja näihin myös asiakkaat voivat itse vaikuttaa, etenkin omaan jatkokoulutukseen. Lähtökohtana on, että asiakkaisiin luotetaan, sillä ei ole mitään syytä olla luottamatta. Se, että on elämässään tehnyt vääriä valintoja, ei tee ihmisestä epäluotettavaa. Koitetaan vain kääntää kuvaa, että jokaiseen voi luottaa. Ei jämähdetä pohtimaan, mitä on tullut tehtyä, vaan miten mennään eteenpäin.

Tällaisia kertoi Villa Hockeyn Johtaja Jani Heino, jolle kiitokset haastattelusta. Nuoriso on hyvissä käsissä Heinon  kaltaisten ihmisten ansiosta!

Teksti: Arto Toikkanen
Jani Heinon kuva: Eemu

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?