Sisun ohjannut ja käsikirjoittanut Jalmari Helander on lyhytelokuva Ukkosesta asti yhdistellyt amerikkalaiseen elokuvaan juurensa kurottanutta toimintaa ja perinnetietoista suomalaista kuvastoa. Uutuuselokuva Sisu on edellä mainituista ainesosista keitetty maistuva soppa ja väkevä, verinen ja verevä lajityyppinsä edustaja.
Sisun tapahtumallisena näyttämönä toimii Lapin sota ja ajankohtana vuosi 1944. Elokuva alkaa Helanderin luottonäyttelijä Jorma Tommilan esittämän jäyhän ja erakoituneen pääsankarin Aatami Korven kirjaimellisesti iskettyä hakkunsa kultasuoneen. Aatamin lähdettyä rahtaamaan kallisarvoista lastiaan kaupunkiin hän törmää poltetun maan taktiikkaa harjoittavaan saksalaispartioon, joka tulee varsin nopeasti tietoiseksi sankarimme aarteenomaisista kantamuksista. Vetäytyvät saksalaisjoukot näkevät kultasaaliin kimaltelevana palkintona jonka turvin he voisivat välttää edessään vääjäämättä siintävän sotaoikeuden ja mahdollisen teloituksen.
Tästä käynnistyy brutaali ajojahti halki Lapin, jossa lisähaastetta tuovat joet, suot, pohjoiset ääriolosuhteet ja saksalaisten kylvämät miinakentät. Elokuvan pahisjoukkiolle ja heidän Aksel Hennien esittämälle kipparilleen selviää kuitenkin nopeasti, että Aatami ei ole tavanomainen sodanruntelema ja elämän uuvuttama keski-ikäinen kullankaivaja.
On hyvin helppoa uskoa Helanderin kirjoittaneen pääroolin Jorma Tommilalle, sillä näyttelijä sujahtaa hahmoonsa täysin kitkattomasti. Tommilan hahmo on kuin elävä ruumis, josta suru ja menetys ovat uuttaneet kaiken elämän, mutta jota liikuttaa silkka peräänantamattomuus ja jääräpäisyys. Aatamin kehoa selvästikin riivaa perisuomalainen ja mystinen sisu, joka tekee kantajastaan lähes kuolemattoman ja luonnonlakeja tottelemattoman taistelumarionetin. Tommilan esittämä Aatami on genrelle tyypillinen ja monille lajityypin klassikoille kumartava arkkityyppinen hahmo. Hän hoitaa hommat, ei turhia puhu eikä todellakaan pussaa. Silti Tommila onnistuu tuomaan hahmoon myös eräänlaista haavoittuvuutta ja kärsineen karismaa. Aatami on pitkälti pitelemätön luonnonvoima joka ei perusteluja kaipaa. Myöhemmin elokuvassa hänen historiaansa kuitenkin raotetaan, ja kyseinen kohtaus selittää miehen muovaantumista vastustajia niputtavaksi Väinämöisen ja Rambon ristisiitokseksi.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Jalmari Helander on selvästi lajityyppitietoinen ja on ohjannut amerikkalaisen kasaritoimintaelokuvan kultaisiin raameihin solahtavan genre-elokuvan. Näiden ääriviivojen sisällä kajastaa vahva sinivalkoinen väritys, joka tekee lopputuloksesta jotain ainutlaatuista. Genrelle tyypillisesti hempeilylle ei sijaa anneta ja elokuvasta on tinkimättömästi karsittu pois kaikki siihen kuulumaton. Sisu kumartaa niin vahvasti testosteroninkatkuisen ja korkeaoktaanisen kasariäijätoiminnan suuntaan että myöskin elokuvan naishahmot jäävät auttamatta taustalle. Seinäruusuiksi tai tykinruoaksi he eivät kuitenkaan missään nimessä alistu. Silti on sääli että Mimosa Willamon kaltainen lahjakkuus ei saa enempää valkokangasaikaa. Tosin hänen hahmonsa esittää elokuvan vahvimman ja pysäyttävimmän monologin. Steroidipöllyisen toiminnan kulta-aikana Me Too -kampanja ja intersektionaalinen feminismi eivät vielä edustaneet Hollywoodissa vallitsevaa arvomaailmaa joten menneeseen nojaavana ja uskollisena genre-elokuvana Sisu ei valitettavasti voikaan tarjota naishahmoille tai herkemmille sävyille suurempaa edustusta paletissaan.
Lappi karuine maisemineen on selvästi yksi elokuvan päähenkilöistä, eikä tämä ole jäänyt kuvaaja Kjell Lagerroosilta huomioimatta. Toimintaelokuva harvoin sisältää näin upeaa kuvausta menettämättä silti fokustaan itse tapahtumista ja toiminnasta. Elokuvaa ei ilmeisesti ole masteroitu 4K-muotoon, mutta kuvaus on niin laadukasta ja visuaalinen jälki sen verran terävää, että 4K-salissa skaalattu 2K-kopio näyttää paremmalta kuin moni natiivi 4K-elokuva. Värimäärittelyn avulla on luotu ajankuvaa henkivää tunnelmaa ilman turhaa ja nykyisin ylikäytettyä digitaalisesti kuvattuun materiaaliin lisättyä kohinaa. Elokuvan digitaalisesti luodut visuaalit ovat myös kotimaiseksi elokuvaksi varsin korkealuokkaista jälkeä. Tämän tasoisesta CGI:stä suomalaisessa elokuvassa voi ehdottomasti olla ylpeä. Myös elokuvan äänimaailma vakuuttaa ja tilaääni mukailee hyvin virtuaalisia lähteitään. Varsinkin maiseman ylittävät lentokoneet kaappaavat katsojan taistelutantereen keskelle.
Sisu on elokuva joka ei ole kaikkia varten. Elokuvan kohderyhmä arvostaa varmasti ylitseampuvaa väkivaltaa ja kieli-poskessa-äijäilyä. Suorastaan hulvattomia toimintakohtauksia riittää ja uskottavuudella tai todenmukaisuudella ei ole tämän elokuvalajityypin kanssa mitään tekemistä. Jorma Tommilan esittämä Aatami on parhaimpien kasaritoimintasankareiden tapaan myyttinen hahmo jonka edesottamukset herättävät varmasti riemua tämän elokuvan pariin hakeutuvien toimintafanien keskuudessa. Edellä mainitun kohderyhmän lisäksi Sisu ei edes yritä muuta yleisöä miellyttää tai kosiskella. Sisu on modernin uusvanhan toimintaelokuvan hiomaton timantti joka ei kaikessa suoraviivaisuudessaan tee minkäänlaisia kompromisseja. Kyseessä on ehkä suomalaisin toimintaelokuva koskaan ja on mahtavaa todistaa että tämä elokuva on ylipäätään saatu aikaiseksi. Se ei varmasti ole ollut itsestäänselvyys.
Tähdet 4/5
Artikkelin kirjoitti: Vesa-Heikki Hietanen
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?