Sininauhamatka Laulasmaalle

Sininauhamatka Laulasmaalle

 

Jännittävä aamu 14.6, kello 06.45.

 Vanhan kirkon edessä Tampereen keskustorilla seisoi linja-auto, jonka iloinen kuljettaja otti ystävällisesti vastaan reissuun lähtijät. Matkalaukut pakattiin kyytiin ja tietenkin matkustajat. Ensimmäinen pysähdys Lempäälässä, josta poimimme mukaan lisää reissulaisia ja seuraavat mukaantulijat Valkeakoskelta. Nyt olikin linja-auto täynnä, ja auton nokka suunnattiin kohti Helsinkiä.

Puheensorina täytti bussin. Ennen Sääksmäen siltoja tarjoiltiin koko sakille kahvia ja teetä, jogurttia, juusto- ja makkaraleipiä, mehuja, rinkeleitä. Myös hedelmiä: päärynöitä, omenoita ja persikoita. Siinä herkutellessa oli matka jo taittunut niin pitkälle, ettei ajan kulumista edes huomannut. Ikkunoista katseltiin ohikiitäviä maisemia ja keskusteltiin tulevasta matkasta. Saimme joitakin ohjeita ennen Helsingin satamaa sekä liput laivaanmenoa varten.

Laivassa kiertomatka antoi hyvän kuvan siitä miten paljon mahtuu sisätiloihin erilaisia tiloja ja osioita. Neljän hengen yhtye esiintyi tanssipaviljongissa siivittäen matkaa erilaisilla svengaaavilla kappaleilla

Matka Tallinnan terminaaliin tuntui menevän liiankin joutuisasti. Vain 2t 30min ja laiva alkoi jarrutella taas maihin saapumiseen. Suuret massaruuhkat ihmisiä solui virtanaan ulos laivasta.

Tallinnassa taas tuttu linja-auto sullottiin täyteen matkalaisia. Matka kohti Laulasmaata alkoi. Keskustelua laivamatkasta riitti ja vähän erilaisemmat maisemat vilahtelivat ohi ajaessa. Haikaroiden pesät talojen piippujen päällä aiheuttivat kummastelua ja hilpeyttä, koska Suomessa emme ole tottuneet sellaisiin lintuihin.

Jossain kohtaa kyytiimme tuli virolainen opas, nainen, joka kertoi Viron surullisen kuuluisasta historiasta. Hän kertoi muun muassa rakennuksista, jotka olivat tuhoutuneet sodan aikana, ja pitkästä tiili/sementtimuurista, joka oli täynnä aukkoja. Se oli toiminut maan puolustuksessa suojana. Joissakin kerrostaloissa näkyi myös edelleen sodan aiheuttamia vaurioita.

Tarinat vaikuttivat surullisilta ja koskettavilta, mutta oli hyvä kuulla, miten asiat ovat ennen muinoin olleet.

Nyt matkamme oli edennyt jo niin pitkälle, että linja-auton ikkunoista oikealla puolella näkyi taas merta ja valtavan pitkä hiekkaranta vastakkaisella rannalla.

Aiemmin olimme katsoneet internetistä kuvauksen Laulasmaan Spa-hotellista. Ranta näytti juuri siltä, mitä odotimmekin. Parin kilometrin matka tietyötä hankaloitti menoa. Käännös oikealle ja sitten vasemmalle. Siinä se nyt oli, kylpylähotelli. Hienolta paikalta näytti.

Kun sai hieman kangistuneen kroppansa ulos niin pian se alkoi taas toimia. Kapsäkit tavaratilasta ja uteliaan vauhdikkaasti resepsuuniin.

Ulko-ovessa tervetulotoivotus: ASTU SISSE ja niin teimmekin.

Ensimmäisenä pikainen esittely hotellin sisällöstä, hissilläkulkemisesta, missä ruokailu ja niin edelleen. Tietysti myös huonejaosta, joka meni El-toivotulla tavalla. Aikamme soviteltua asiasta, saimme huoneet sen haluamamme kaverin kanssa. Kiitos. Minua ja huonetoveriani odotti kolmannessa kerroksessa kiva, suhteellisen tilava yksiö, ulkoterassilla varustettuna. Saniteettitila oli myös melko iso, sisältäen oman suihkukopinkin veto-ovineen. Huoneessa oli henkarivaatekaapit kummallekin ja laatikostoja, kirjoituspöytä joissa myös laatikoita. Kaksi sänkyä, joissa omat kohde/yövalot ja tietysti telkkari korkealle seinään kiinnitettynä. Sitä oli sängystä mukavaa katsella. Tai siis paremmin olisi ollut, koska kanavatarjontana olivat kanavat 1 ja 2 suomalaiset paikalla 9 ja 10. Kanavat 1-8 olivatkin sitten viron,tallinnan ja venäjän kanavia. Kanava 10 tuuppasi vain jalkapallomatseja, vaikka mitäpä väliä mitä sieltä toosasta tuli, eihän sinne menty telkkaria katselemaan. Paljon muutakin oli tarjolla.

 Jätimme tavarat huoneeseen ja lähdimme tutkailemaan ala-aulaan, olihan ruoka-aikakin kohta käsillä. Lautasen ottaminen oli vielä helppo toimenpide, mutta sitten… 14:sta lajin valikoima tuotti jo ongelmia. Melkein kaikkia piti ottaa ja maistaa, eikä lautanen meinannut edes riittää moiseen hamstraamiseen. Kahvit herkkupiirakoineen vielä päälle. Onneksi ei ollut vaaka mukana.

Sen jälkeen vyöryimme ulos katselemaan hotellin ympäristöä. Todella kaunis pihamaa odotti matkailijoita useine istumaryhmineen. Lapsille oli hiekkalaatikko ja keinut. Riippukeinut tarjosivat lapsille sekä aikuisille mukavan lepopaikan. Vähän kauempana oli minigolf-rata ja kaksi pingispöytää ja toisella suunnalla jättishakkipeli puiden varjossa.

Tutustuimme hotellissa uima-allasosastoon. Viisi isoa allasta tarjosi virkistystä matkailijoille. Vesien lämpötilat erosivat muutamalla asteella toisistaan, joten varmasti itseä miellytttävä löytyi. Suoraan saunasta pääsi ulkoaltaaseenkin uiskentelemaan. Saunoja oli useita, kuusi erilaista. Erikoisuutena japanilainen allas, asteita 45. Eräs saunoista oli niin sanottu suolasauna, jossa hierottiin merisuolaa iholle..

Merenranta sijaitsi noin 150 metrin päässä hotellista. Siellä rantaravintola virkisti hellepäivänä antimineen, ja olipa rantalentopallokisakin mahdollinen. Rantahiekkaa oli niin runsaasti, että jalat upposivat kunnolla. Eikä vain hotellin

ranta ollut hiekkaperustainen, sitä riitti horisonttiin saakka.

Matkamme sisälsi myös kiertoajelun Keilan kautta Paldiskiin ja sieltä Haapsaluun. Lisäksi näimme Keila Span. Se muistutti isoa kartanoa. Pihaan oli kulku suuresta koristellusta rautaportista. Tämän edellä mainitun hotellin lähellä oli upea vesialue, jossa oli pienimuotoinen vesiputous, laakeita sileita kiviä, joille virtaava vesi ulottui ja kaksi sementtiseinäistä kourua, leveys noin kaksi metriä. Joku paikallinen mies oli kalastamassa. Paikka lähenteli ominaisuuksiltaan tropiikkia, eikä vain helteisen sään puolesta vaan alueelle majoittuneiden lintujenkin vuoksi. Sirkutus ja liverrys eri lajeista kuulosti lähes sinfonialta..

Paldiski oli pääpiirteittäin maaseutua. Pysähdyspaikaksemme valikoitui sodanaikainen tehdas, jonka läheisyydessä sijaitsi korkea majakka. Muutamat retkiporukasta kiipesivät aivan ylös asti katsomaan maisemia. Tien toisella puolella oli keltainen kukkaketo ja erittäin jyrkkä pudotus mereen. Todella kuvauksellista, sillä vastapäätä jälleen pelkkää hiekkarantaa.

Paldiskista jatkoimme reippaissa tunnelmissa Haapsaluun. Paikka oli kaupunkimiljöö. Parkkeerasimme bussin eräälle kadulle, jossa tien toisella puolella näkyi pitkä rivi pienikokoisia puutaloja. Voi verrannollistaa suomalaiseen siirtolapuutarha-alueeseen. Talojen välissä oli erittäin kapea tila, koska ne oli rakennettu vieriviereen. Taloista näki selvästi, että ne olivat todella vanhoja, mutta kuitenkin asuttuja. Samalla puolella ajoneuvomme kanssa oli muun muassa hevos- ja akvaariotarvikeliike, apteekki, eläinlääkäri, idyllinen kahvila ja käsityöliike.

Kävelimme keskustaan päin ja ohitimme tavaratalonomaisen suuren liikkeen ja päädyimme pienen pizzerian kohdalle. Kaksi työntekijää, tyttö ja poika, katselivat kauhunsekaisin tuntein joukkomme rynnistäessä nälkäisenä sisälle täyttäen koko paikan. Hikeä otsalta pyyhkien he kuitenkin nopeasti ja näppärästi valmistivat hampurilaiset ja pizzat. Ulkopuolella oli mukava paikka tuoleineen ja pöytineen nautiskella ateriasta. Säätila oli tosi helteinen ja kuuma. Kaikki tuskailivat ja hakeutuivat varjoon, jos sellaisen löysivät. Muutamat ottivat pizzat mukaan matkalle takaisin hotellille.

Retkue oli siis hyvin syönyt ja leppoisat päälle 100 km alkoivat taittua. Hieman väsytti jo viiden tunnin elämysmatka. Mukava oli kyllä tutustua laajemmaltikin ympäristöön, koska eroa omaan maahamme verrattuna löytyy. Taas perillä omassa hotellissa. Eikä aikaakaan kun oli jälleen päivällisen aika. Valtava valikoima ruokalajeja odotti taas ruokailijoita. Mihin ihmesten vielä mahtui ruokaa? Kyllä mahtui. Lautanen tuli ahdettua jälleen lähes reunoja myöten, niin ihania, piti kaikkea maistella. Ja kahvit päälle piirakan kera.

Ruokapuolen voisi kiteyttää lauseeseen: syötiin koko ajan. Mukavaa.

Ensimmäinen yö oli melko lyhytuninen, johtuen varmaan siitä että oli virtaa kehossa vaikka muille jakaa ja hotelliyössä kaverin kanssa keskustelemista riitti. Mutta edellä mainitun kierroksen jälkeen nukuimme väsymyksestämme johtuen tosi hyvin. Helteinen ilmakin verotti puhtiamme.

Seuraava aamu 16.6. tuntui haikealta, koska se oli Suomeen takaisinlähtöpäivä. Olimme saaneet ohjeistuksen luovuttaa ja tyhjentää huone klo 11.00 mennessä. Piti katsoa tarkkaan, että matkatavarat olivat mukana ja ovenavauskortti palautettavissa resepsuuniin.

Hyvästelimme Laulasmaa Span muutama tunti aamiaisen jälkeen, pakkasimme kamat linja-autoon ja matka kohti Tallinnaa alkoi. Perillä Tallinnan keskustassa olimme klo 12.30, laivaterminaali oli kävelymatkan päässä. Jotkut matkailijoista jäivät kiertelemään ja tutustumaan liikkeisiin ja nähtävyyksiin. Toiset jatkoivat bussin kyydissä suoraan terminaaliin. Aikaa laivan lähtöön oli runsaasti, koska lähtöaika oli vasta klo 18.00.

Kauniit puistot levisivät kutsuvina eteemme, mutta istuskeluun ei valitettavasti jäänyt aikaa, kun piti ennättää nähdä mahdollisimman paljon kaupunkia. Isommat ja pienemmät ryhmät lähtivät kukin omiin suuntiinsa. Ensimmäinen kohteemme oli täynnä pieniä myymälöitä. Sanoisin, että se oli basaarin tapainen. Myyjät osasivat kauppaamistaktiikan ja viittoivat meitä omaansa poikkeamaan. Tulivat jopa käytävälle ja ystävällisesti sanoivat Tere tulemas. Nelić rakennuksessa riitti, emmekä siellä kauaa viipyneetkään, jotta ennättäisimme muuallekin. Ristiin rastiin ja välillä syömään idylliseen ravintolaan. Seinät oli koristeltu erilaisilla lautasilla. Vekkuli ratkaisu. Ruoka valmistui kaikkien osalta niin nopeasti että yllätyimme.

Löysimme kierroksellamme sellaisenkin paikan, joka oli maan alla. Pieniä liikkeitä sielläkin ja linja-autot ottivat pysäkeiltä paikallisia matkustajia kyytiin. Pari ryhmäläistämme otti kahvin mukaan kioskista, Muutaman tunnin kuluttua suunnistimme puiston laitaan, mihin kuljettajamme oli meidät jättänyt. Siellähän bussimme jo olikin. Huh hellettä….

Terminaali oli tosi lähellä, mutta pikimusta pilvi oli meitä nopeampi. Pysähdyttyämme alkoi sataa, enemmän sataa ja sitten kaatosade. Nimenhuudolla aina haimme lipun laivaan astumiseen ja sitten luonnonvoimien järjestämään suihkuun. Hetkessä kengät olivat sukellusveneitä, takki läpäisi t paidan ja pitkät housut jäivät ihoon kiinni.

Eikä siinä kaikki. Koetin laittaa housuntaskuun lippuani, mutta taskun sivuun oli muodostunut kohtalaisen suuri reikä, joten lippuni livahti lahkeen ja vuorikankaan väliin nilkkaan asti. Hienoa. Sataa kaatamalla ja lippu lahkeessa. Reaktiokyky onneksi oli tallella, käsi reiästä sisään vaan hieman suurentaen sitä, pieni kyykistys ja pelastin kortin. Laitoin sen laukkuun ja klopsin hitaasti terminaaliin. Minun ei tarvitse koskaan juosta sateessa, koska rakastan sitä. Muistutin uitettua koiraa seuraavan tunnin, kunnes vaatteeni kuivuivat. Naureskelimme porukalla tätäkin kokemusta. Ketään ei sinänsä haitannut kastuminen, kuivaahan kesä minkä kasteleekin.

Finland

 Kello näytti laivaanmenoaikaa. Kaikki kuvauslaitteet valmiina ja laiva alkoi irtautua laiturista. Satoi edelleen, mutta se ei tahtia haitannut. Loittoneva ranta piti ehdottomasti ikuistaa. Näkemiin Tallinna, kiitos Viro. Laivalla monet kävivät taxfreessä ostamassa edullisia tuomisia kotimaahan.

Tanssipaviljongissa oli jälleen oli sama yhtye esiintymässä kuin tulomatkallakin. Jalalla koreasti intoutui moni tanssahtelemaankin. Mennessämme uudelleen käymään ulkokannelle, oli sumu niin sakea, ettei merelle nähnyt enää yhtään, joten ei pystynyt kuvaamaankaan. Tunsi vain kun laiva jarrutti ja kääntyi Helsingin satamaan.

Tutut kuviot, laivasta ulos, matkalaukut bussiin ja tietenkin itse kyytiin. Kotimatka alkoi. Matkan aikana oli vaikeuksia katsella ikkunoista maisemia, satoi edelleen. Keskustelimme matkasta ja katselimme kuvia ja videoita, niitä tulikin otettua todella paljon.

Kuljettajamme ilmoitteli milloin oli Valkeakoski, milloin Lempäälä, veipä hän jopa matkailijoita sinne, mistä kenenkin oli helpoin kotiutua. Tosi huomaavaista, koska kellon viisarit näyttivät jo 23.50. Viimeinen pysähdys oli Keskustorilla, missä noutajat odottivat reissaajia.

Suurkiitokset upealle ja huolehtivalle bussikuskillemme sekä matkan järjestäjien ja vetäjien asemassa olleille TIMOLLE, ANULLE ja JUHALLE! Myös matkakaverit olivat ihan huippuja.

Tämän jutun kirjoitti ensimmäistä kertaa elämässään laivassa ollut

Maija

 

Kuvat: LaSpa Laulasmaa

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?