Katkeruus

 

Turhautuneena siemailet myrkkypullostasi eliksiiriä,

joka pistää saatanalliset solusi tuottamaan kärsimystä maailmankaikkeuteen.

 

 

Kuten perhonen siiveniskullaan, saa lepakkokin läpsyteltyä mannerlaatat sijoiltaan.

Veri päässäsi, korvissasi kohisten tutkailet turhamaisuuttasi,

kuvitellen kaiken riippuvan sinusta.

 

Nouse jaloillesi.

Ei ole myöhäistä.

 

Ja miten kauneus voi muuttua tuhoksi,

voi sinun aikaansaannoksesi sulattaa ja vahvistaa jäätiköt ehyiksi.

Alimmat olkapäät ovat vahvistuneet,

ravista taakkasi ja elä.

 

Teksti: K. Granath
Artikkelikuva: Toni ja Sami