Potkukelkka

Potkukelkka, tuo yksi katoavan kansanperinteen viimeisistä mohikaaneista. Tai niin ainakin luulin, koska asun kaupungissa. Ja sitä myöten pidin perin juurin ihmeellisenä asiana kun näin ihka aidon potkukelkan suhahtavan silmieni ohitse keskellä Hervannan lähiötä. Se oli kuin tuulahdus menneestä, 80-luvun lapsuudesta jolloin minullakin oli potkukelkka ja kylläpä sillä mentiinkin, luistelemaan, kouluun joskus, muuten vaan ja ihan huvikseen. No silloin talvet oli talvia ja hiekoitusinto vähäisempää. Olenkin siis jokseenkin pitänyt potkukelkkailua kenties maaseudun omana juttuna.

Viimeistä edellinen havainto potkukelkasta taitaa olla, kun sellaista kuskattiin vanhan kunnon neuvostoliittolaisen Ladan katolla keskellä kesää, moottoritiellä. No pistipä silmään tosiaan ja herätti jotain uinuvaa nostalgiannälkää. Ritari Ässä tuli telkkarista ja Trip-mehut oli pyramidin tai oikeammin tetraedrin muotoisia härpäkkeitä. Jäätelömakuja oli sormin laskettava määrä ja nykyajan villityksestä – sushista – ei kukaan ollut koskaan kuullutkaan, ei ainakaan tavallinen työläinen.

Nostalgiaa on myös eräs historian nerokkaimmista televisiomainoksista, jonka muistan hyvin graafisesti ja elävästi. Jotakuinkin näin meni se; Huivipäinen mummeli potkukelkkailee jäisellä tiellä maaseudulla ja huutelee ”Jaffat tulloo, Jaffat tulloo”, ”No pois alta!”, mummeli heittää yhden appelsiinin tien vieressä seisovalle miehelle ja mies huutaa perään ”Ja helemat paukkuu”. Se oli hieno mainos se.

Viimeistään internetin tutkailu hakusanalla ”potkukelkka” tai ”potkukelkkailu” avasi silmieni eteen nykyaikaisia sivustoja, joissa jopa myydään potkukelkkoja ja opetetaan potkutuksen tekniikkaa ja vinkkejä. Olen tiennyt, että Suomessa pidetään Eukonkannon MM-kisoja ja muita erittäin omalaatuisia kisoja, saappaanheittoa, hyttysten lätkimistä, vihdanheittoa ja sitä rataa voisi jatkaa maratonin verran. Mutta tosiaan ja toden totta on olemassa myös potkukelkkailun MM-kisat! No mutta miksi ei olisi, en vain ole tiennyt tätä ennen kuin nyt, kiitos Google! Pienenä masentavana lisähuomautuksena täytyy todeta, että koronan takia esimerkiksi monia näistä upeista kisoista ei järjestetty viime vuonna, eikä järjestetä tänäkään vuonna. Muuten olisin melkein ollut valmis lähtemään potkukelkkailun MM-kisapaikalle Multialle (missä lie, kas näemmä 136km pohjoiseen päin ja matka-aika 1h50min, kiitos Google!)

Ekologinen näkökulma

Toden totta potkukelkkailu on siis hyvinkin voimissaan ja vakavasti otettava sekä hyvin ekologinen nollapäästöinen urheilu- ja hyötyliikuntamuoto. Kolme kauppakassia on sillä lastenleikkiä kuljettaa kotiin, yksi istuimelle ja kaksi kahvoihin, ei niin kovin helppoa pyörällä tehtynä. Onko luistelukentän kaikki penkit varattu? Ei hätää – sinulla on penkki mukanasi kun saavut paikalle potkukelkalla. Pilkkiminen on helppo yhdistää potkutteluun ja päinvastoin. Potkukelkalla on nopea taittaa pitkääkin matkaa kohti runsaampia apajoita. Saavutat äänettömästi kohteesi ja kohta kalat eivät tiedä mikä heihin iski. Potkukelkka ei myöskään vaadi ketjujen öljyämistä eikä muitakaan kemikaaleja, toisin kuin pyörä. Suomalaista puuta, suomalaista rautaa, siitä on jalaksilla kulkeva tuoli tehty. Oman elämänsä nikkaroija varmasti ”modaa” kelkkansa kesäkäyttöön. Periaatteessa se menee näin, porataan pari reikää jalaksiin, tappi läpi, renkaat, mutterit kiinnitykseen ja eikun ajamaan.

Heitä siis moottorikelkkasi hankeen ja kaiva ketkupolkkasi hämähäkinseitin takaa vajan perukoilta ja lähde pilkille.

-Matti R.

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Vastaa