Kulttuuritalo Laikun näyttelyssä tuotantokoneistot ja tuotteet kohtaavat tavoilla, joita kuluttajan ei haluta ajattelevan. Seinällä roikkuu puhtaanvalkoinen mainoslakana, jota koristaa vain muutamat sanat lakanan vastakkaisissa nurkissa; ”Palautat sen kuitenkin. Zalandon’t”. Toisessa mainoslakanassa malli poseeraa mustalla öljyllä sotketussa valkoisessa tunikassa, ja kolmas lakana mainostaa kuristavaa tyhjyyden tunnetta rutistuneen Choke-kolatölkin kautta. Kaikkien tässä samassa näyttelytilassa esillä olevien mainoksien viesti on yhtäläisen selkeä: tässä on tuote, jota et tarvitse.
Nauhalainen vieraili 20.8. Kulttuuritalo Laikussa kokemassa vastamainosnäyttelyn Spektaakkeliakatemia. Jari Tammisen Häiriköt – päämaja -hankkeen nimissä järjestetty näyttely porautui kulutus- ja kertakäyttökulttuurimme rumiin puoliin samoilla aseilla, joilla meille joka päivä kulutustuotteita mainostetaan: kauniilla kuvilla.
Jari Tamminen oli itse paikalla luotsaamassa parikymmenpäistä sekalaista seuruetta, joka oli saapunut Laikun tiloihin keskipäivän kuumuudessa. Näyttelytila oli jaettu ilmavasti kolmeen osaan, jotka käytiin Tammisen ohjastamana analyyttisen tarkasti läpi yksi kerrallaan; ensimmäinen kolmannes sisälsi eläinoikeuksia käsitteleviä töitä ja valokuvia, toisessa osiossa seiniä koristivat ammattimaiset mainoslakanat kulutuskulttuurin turhuudesta, ja näyttelyn viimeisessä viipaleessa oli esillä lähinnä audiovisuaalisia töitä.
Tamminen avasi alkuun vastamainonnan käsitettä: mainokset, jotka on tehty paljastamaan mainoksen sisältö toisessa valossa ja näyttämään katsojalle, mikä mainoksessa oleva tuote todellisuudessa on. Mainos, joka kääntyy mainostettavaa tuotetta vastaan. Ideana vastamainonnassa on tarjota kuluttajille erilainen näkökulma jokapäiväiseen mainostulvaan, jota meille varsin agressiivisesti tarjotaan. Siinä missä kaupalliset mainokset luovat kuluttajille tarpeita, vastamainokset pyrkivät usein karsimaan niitä. Toisinaan vastamainos yhdistää tuotteen sen varsinaisen syntyprosessiin ja laittaa kuluttajan harkitsemaan mainostettavan tuotteen eettisyyttä, kuten näyttelyn ensimmäisten esillä olevien töiden S-marketin hyllyille photoshopatut häkkikanalat ja karsinat.
Liekkö syynä kuuman kesäpäivän synnyttämä hiostava tunnelma Laikun tiloissa vaiko jokin muu tekijä, mutta Jari Tammisen syväluotaava johdatus jokaisen esillä olevan työn syntyprosessiin ja sisältöön alkoi pari tuntisen luennoinnin aikana tuntua hieman puuduttavalta. Oli toki kiehtovaa kuulla tekijältä itseltään, kuinka näyttelyn työt olivat realisoituneet ajatuksista fyysisiksi tuotoksiksi, mutta jossain vaiheessa näyttely alkoi muuttua turhankin valmiiksi pureskelluksi. Itsessään näyttely ja esillä olleet teokset olivat hyvin ajatuksia herättäviä ja usein pysäyttäviä ja oikeastaan toivoinkin, että olisin itse päässyt kokemaan näyttelyn ilman taiteilijan paimentavaa monologia, niin paljon mielenkiintoista tietoa kuin se näyttelystä tarjosikin.
Kokonaisuutena itse näyttely oli erittäin kiehtova ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Näyttelyssä oli esillä kaikkiaan parikymmentä, mikä oli varsin runsaasti, kun otetaan huomioon töiden tiukkaan pakttu sisältö – näyttelyn kiertämiseen ominkin päin voi helposti kuluttaa paljon aikaa, mikäli haluaa jokaisen työn sisältöä pohtia ja avata. Spektaakkeliakatemian töiden yksinkertaiset ideat pystyvät avaamaan kävijälle yllättäviä polkuja pohdintoihin paitsi yhteiskunnasta ja kulutuskulttuurin ongelmista, myös siitä, millaisina kuluttajat nähdään mainostajien ja valmistajien silmin; tahdottamana ihmismassana, jonka ei haluta näkevän mainonnan luomaa keinotekoista tarvetta pidemmälle. Spektaakkeiakatemia tarjosi hyvin kurkistusreiän perinteisen mainonnan taakse.
Teksti: Sami
Kuvat: Reeta ja Sami
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?