Elettiin alkuvuotta 1919 sisällissodan romuttamassa Messukylässä. Anni oli punikkiorpo, ja joutunut kokemaan kovia valkoisten käsittelyssä aivan sisällissodan loppukynnyksillä. Nyt uuden vuoden alussa hän synnytti pojan, ja antoi tälle nimeksi Kosto. Nimittely jatkoi rajuna koko Koston lapsuuden. Punikkihuora ja hänen äpäränsä eivät olleet tervetulleita sosiaalituen piiriin. He hakivat ja saivat turvaa Messukylän työväenyhdistyksestä ja niin pojan elontaival oli edes jokseenkin turvattu. Samalla Anni sai armosta tehdä ompelustöitä ruokaa vastaan.
19-vuotiaana Kosto oli jo raavas mies ja osallistui ahkerasti Messukylän uuden työväentalon rakennustalkoisiin ja Anni huolehti talkoomiesten kahvituksesta. Sodan uhka kuitenkin muutti talon käyttötarkoitusta. Iltamien sijasta syksy pyhitettiin ylimääräisille harjoituksille. Marraskuussa 1939 Kosto lähti muiden joukossa rintamalle ja tuolloin 36-vuotias Anni jäi kutojaksi työväentalon saliin pystytettyyn sota-ajan tehtaaseen.
Miesten rintamalle lähdöstä ei ollut kulunut viikkoakaan, kun surusanoma tavoitti Messukylän. Kosto oli punikkitaustaisena lähetetty eturintamalle ja julistettu kentällä kadonneeksi. Anni murtui poikansa kohtalosta. Hän jatkoi uurastustaan koko talvisodan ajan ja piti yllä toivonkipinää Koston löytymisestä. Joka ilta hän seisoi työväentalon ylimmän kerroksen ikkunassa tähyillen tielle päin. Ehkäpä poika oli jäänyt vihollisvangiksi tai joutunut väärään kenttäsairaalaan tiedottomana ja palaisi viimein kotiin.
Kun sota päättyi ja rauhan aika julistettiin, ei Kostosta ollut vieläkään ainoatakaan havaintoa. Koko kansan juhliessa rauhanjulistusta, Anni romahti työväentalon rappusille. Hänet löydettiin vasta vuorokautta myöhemmin työväentalon kellarin käytävästä. Anni siunattiin haudanlepoon, mutta hänen sielunsa ei saanut rauhaa.
Vielä tänäänkin, Anni vaeltaa rauhattomana työväentalon käytävillä. Monet ovat kuulleet hänen kolistelevan kellarissa. Toiset kertovat nähneensä hänet yläkerran ikkunassa tähyilemässä nykyisen Messukylän hautausmaan suuntaan. Anni on poikkeuksellinen aave, jonka voi nähdä myös päivän valossa. Hautausmaan työntekijät kertovat Annin ilmestyvän ikkunaan aina, kun punaisten muistomerkin lähettyville kaivetaan uutta hautaa. Hän lienee tuolloinkin tarkistamassa, josko Kosto palaisi viimein kotiin.
Teksti ja kuva by Karo
