Pääsimme jokin aika sitten ilmaisnäytökseen katsomaan Spede-elokuvan, joten tottahan sitä piti lähteä spedeilemään varsinkin kun nykyisillä lipunhinnoilla ei muuten tule usein lähdettyä elokuviin. Tämä raportti oli jäänyt lojumaan koneelle keskeneräisenä, mutta, eh, nimittäin, kilipailu alkaa nyt!
Olin nähnyt trailerin ja kuullut hieman keitä näyttelijöitä elokuvassa on mukana, ja se loi kahtalaisia odotuksia. Ensinnäkin on sanottava, että olen ollut lapsesta asti Spede Pasasen tv-ohjelmien fani ja nähnyt lähestulkoon kaikki hänen pitkät elokuvansa. Tällainen asetelma tietenkin lisää kiinnostusta, mutta saattaa myös lisätä kriittisyyttä; onko näytelty versio Spedestä tarpeeksi lähellä oikeaa? Tätä epäilyä myös lisäsi trailerissa nähdyt pätkät, joissa pääosaa esittävä Riku Nieminen vaikutti minusta vain Riku Niemiseltä eikä tarpeeksi Spedeltä. Väärä näyttelijävalinta! Vai onko?
Elokuvan on ohjannut Aleksi Delikouras, mikä puolestaan lisäsi luottamusta, että tästä voi tullakin jotakin; mielestäni Delikourasin aiemmin ohjaama sarja Nörtti: Dragonslayer 666 on suorastaan klassikko jo syntyessään.
Hei Sörsselssön, onks toi Uuno… onks se… eiks se oo…?
Riku Nieminen handlaa Speden roolin loppujenlopuksi ihan kelvollisesti eikä ole sellainen katastrofi mitä pahimmillaan pelkäsin. Hieman lisää spedemäistä puhetyyliä hahmoon olisi ehkä kaivannut. Toisaalta huomasin, että eri tilanteissa fiktio-Spede puhui eri tavoilla. Kotona normaalimmin ja tiukassa haastattelussa sitten enemmän eh-nimittäin-spedemaneereilla. Tämä oli oikeastaan ihan kekseliäs idea, tuoda Pasasesta esiin myös tv-persoonan ohella se tuntemattomampi siviilipuoli – että ei hän tietenkään kaiken aikaa vapaa-ajallaan vetänyt sitä överiä koomikon roolia josta hänet julkisuudessa tunnetaan.
Elokuvan paras roolitus on mielestäni Vesa-Matti Loirin isoissa saappaissa oleva Aku Sipola. Hänellä on hämmästyttävällä tavalla hanskassa Veskun puhetyyli sekä oikeanlaista komeaa karismaa, jota on varmasti tosi vaikea näytellä, mutta nyt on oikea mies selvästi löytynyt hommaan.
Simo Salmisena nähdään Mikko Töyssy, jonka esitys jää hieman vaisuksi eikä kyllä saa paljoa ruutuaikaakaan. Hahmolle ei ole kirjoitettu paljon muuta tekemistä kuin yksi ihan kiva rohkaisupuhe ystävälleen Spedelle elokuvan loppupuolella. Ehkä se on tarkoituksellistakin, että Simo jää hieman sivuun isoimmasta valokeilasta, mutta on kuitenkin tosipaikan tullen tärkeä sidekick Spedelle. Hahmon ulkonäössä ja puheessa ei vaan mielestäni oikein ollut tarpeeksi simomaisuutta – häntä ei olisi mitenkään tunnistanut samaksi tyypiksi.
Speden luotto-ohjaajakumppanina Ere Kokkosena nähdään Joonas Nordman, josta pidän näyttelijänä noin yleisesti. Mutta on hieman vaikea arvioida tavoittaako hän Kokkosen olemusta, koska kyseessä on ohjaaja, jota ei ole kameran toisella puolella juuri nähty. On sillä ainakin viikset kohdillaan? Sama pätee vähän muihinkin sivuhahmoihin, esimerkiksi Minka Kuustosen esittämä Pirjo Pasanen on ihan uskottavan oloinen “Speden vaimo”, mutta sen tarkemmin katsojilla tuskin on tietoa, että millainen Speden vaimon nyt sitten oikeasti kuuluisi olla.
Pienessä roolissa Jukka Virtasena nähdään Lauri Tilkanen, jonka öö-öö-puhetyylistä hahmon tunnistaa jokainen 90-luvun Levyraatia katsonut. Äänimies Reka (Antti-Tuomas Heikkinen) jäi minulle hieman mysteeriksi, että oliko kyseessä jokin tärkeäkin henkilö Spede-tuotannoissa. Luulin aluksi, että hahmon on tarkoitus olla Pedro Hietanen. Viikset ja hieman puhemaneeritkin näyttivät siltä. Ohjaaja Delikourasin Nörtti-sarjasta on mukaan tarttunut Linnea Leino, joka esittää Kaisa-nimistä naista. En tiedä onko kyseessä Speden todellinen heila vai onko hahmo lähinnä kirjoitettu mukaan edustamaan kaikkia niitä naisia joita Spede yritti röyhkeästikin ohjelmiinsa ja vähän muuallekin vikitellä. Yleisradion pomona kovistelee Taneli Mäkelä, joka on sen verran konkarinäyttelijä, että häneen ei hommat kaadu.
Arvostelenko liikaa sitä, näyttävätkö näyttelijät esikuviltaan? No, se nyt on vähän väistämätöntä, jos on katsonut elokuvia ja tv-ohjelmia, joihin tämä elokuva perustuu. Jos en olisi koskaan nähnyt yhtään Spede-tuotantoa, tätä tulisi varmaan katsottua aika erilasin silmin.
Lihapiirakan sisältö (lisää sinappia?)
Elokuva ei kerro Speden koko elämäntarinaa, mikä on hyvä, koska siinä olisi vähän liikaa materiaalia. Tapahtumat sijoittuvat jonnekin 1970-luvun alkuun, jolloin Spede tehtaili ensimmäisiä elokuviaan. Visuaalisessa tyylissä oli haettu hyvin 70-lukulaista tunnelmaa mikä auttoi ajankuvaan uppoutumista ja sai 2010-lukulaisten näyttelijöiden pärstät paremmin sulautumaan maisemaan. Pidin ideasta, että Speden todellisista elokuvista oli rekonstruoitu kohtauksia joita nähdään nyt hieman “making of” -tyylillä. Osansa saavat mm. Näköradiomihen ihmeelliset siekailut, Hirttämättömät sekä ensimmäinen Uuno Turhapuro. Etenkin lähes suoraan Näköradiomiehestä mallinnettu ovikomiikkakohtaus oli mainio.
Mukaan mahtuu pientä draamaa Speden ja Ere Kokkosen välillä, ja Vesku etsii paikkaansa komiikan ja “vakavamman” näyttelemisen välillä. Speden yksinäistä ja melankolista puolta myös kaivellaan koomikon naamarin takaa. Kauhean syvälle näihin teemoihin ei ehditä mennä, ja päällimmäiseksi yhteenvedoksi jää maalailla yleisluontoinen kuva siitä miten Speden, Veskun ja Simon vuosikymmenien ystävyys alkoi sekä heidän yhteinen intonsa elokuvien tekemiseen.
Yksittäinen kohtaus joka jäi hienona mieleen: kun Vesku alkaa laulaa, kaikki kuulijat yksi kerrallaan liikuttuvat laulusta. Speden ilme ei näytä värähtävän…mutta uima-altaan liplatus heijastuu hänen silmälaseihinsa kuin kyyneltä kuvastaen. Ensin pidin tuota onnekkaana sattumana, mutta tarkemmin ajatellen kyseessä täytyi olla huolella suunniteltua elokuvakerrontaa. Toimii!
Asijahan on nyt, eh, sillä tavalla, että
Leffa tuntui lyheltä, eli ei ainakaan tylsältä. Olisiko sitä pitänyt venyttää vielä pidemmäksi? Noh, itsehän katsoisin vaikka neljätuntisen version, jossa edetään Speden myöhempiinkin vuosiin, mutta en tiedä olisiko se sitten enää eheä elokuva. Leffa ei ollut mikään kaikenkattava tai definitiivinen esitys aiheesta Spede, mutta ihan hyvällä maulla tehty yhdenlainen tulkinta yhdestä maamme kuuluisimmista viihdetaiteilijoista. Vielä parempikin olisi voinut olla, mutta kyllä tämä tällaisenaankin koko kestonsa ajan viihdytti. Teatterista ulos astuessa oli virkistinyt ja keveä olo.
Teksti ja kuva: Pietari H.
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?