Pohdintoja kierrätyksestä ja sen suhteesta ekologiseen elämäntapaan. Kirjoituksessani avaan lukijalle hieman sitä, miten minusta itsestä tuli kasvissyöjä, ja mitkä seikat minua motivoivat matkalla kohti ekologisempaa elämäntapaa. Tässä käytän ilmaisua ”matkalla” juurikin siksi, että ekologisuus elämäntapana koostuu pohjimmiltaan arkipäivän vihreämmistä valinnoista, joihin kuka vaan voi tarttua jokapäiväisessä elämässään. Sen ei tarvitse olla erityisen suurta tai mullistavaa. Kyse voi olla jopa niinkin pienestä asiasta kuin, ostaako töihin evääksi muovirasiaan pakatun valmisaterian, vai ottaa evääksi eilisen illallisen tähteet. Monilla vihreästä valinnasta on kyse yksityisautoilun vähentämisessä – itselleen voi esim. laatia kuukausisuunnitelman siitä, kuinka usein matkat taittuvat omalla autolla. Myös sähköntuottajan tarjoama vesi- tai tuulivoimasähkö on monille helppo arkipäivän ekologinen valinta.
Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut luonnosta ja eläimistä. Tämä kiinnostus vain kasvoi nuoruudessani, kun tulin tietoiseksi eläinsuojelunäkökulmasta ja eläinten tehotuotantoon liittyvistä, räikeistä puutteista tuotantoeläinten hyvinvoinnissa. Äidilläni oli jonkin verran eläinsuojeluaiheista materiaalia, koska hän kuului eläinsuojeluliitto Animalian edeltäjään, Koe-eläinsuojeluyhdistys ry:hyn. Näitä lehtisiä kahlasin läpi ja otin jopa rannalle mukaan ”kevyeksi” kesäluettavaksi. Voisi siis sanoa minun olleen jo nuorena tietoisempi ja ”valveutuneempi” tarkastelemaan eläintuotantoa kriittisesti kuin muut luokkakaverini siihen aikaan.
Eläinoikeuksiin herännyt kiinnostus synnytti minussa kasvissyöjän. Läntisessä maailmassa on parhaillaan varmasti enemmän kasvissyöjiä kuin koskaan, ja voidaankin puhua ns. vegebuumista. Toisin oli kasvaessani 90-luvulla. Pitkän lihanvälttelemisaikani jälkeen sain varsinaista kasvisruokaa koulussa vasta lukiossa. Elin suurimman osan nuoren ja nuoren aikuisen elämästäni, joko lakto-ovovegetaristina, joka sisällyttää kasvisruokavalioonsa kananmunat ja maitotuotteet tai pescovegetaristina, joka syö myös kalaa. Vegaanisten ruoka-aineiden yleistyttyä jätin kaikki eläinperäiset tuotteet ruokavaliostani 2016.
Kierrättämistä harrastavat ihmiset ovat usein myös kiinnostuneita ekologisesta elämäntavasta ideologisella tasolla. Harvoin törmää vegaaniin, joka ei kierrättäisi tai olisi kiinnostunut myös luonnonsuojelusta. Kierrättäminen voi siis liittyä vahvasti yksilön maailmankatsomukseen – sen lisäksi, että sitä voi nykyisin pitää jopa jokaisen ihmisen perusoikeutena ja -velvollisuutena.
Mielestäni luonnosta ja sen eläimistä huolehtiminen kuuluu kiinteästi yhteen. Eläimet kärsivät ensimmäisinä luonnonvarojen loppumisesta ja luonnonmullistuksista: metsien saastumisesta ja vedenpuutteesta. Ajan myötä ilmastonmuutos vaikuttaa myös meidän ihmisten elinolosuhteisiin asuinpaikasta riippumatta, siispä ilmastonmuutoksen jarruttamiseen tähtäävät toimenpiteet ja luonnonvarojen säästäminen ovat jokaisen asioita.
Nykyään puhutaan paljon hiilijalanjäljen pienentämisestä ja sen hyödyistä maapallon hyvinvoinnille, jossa kasvisruokapainotteisella ruokavaliolla on suuri merkitys. Monet alkavatkin tarkkailla ja vähentää omaa lihankulutustaan juuri ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Tähän liittyy termi ”hiilijalanjälki”. Hiilijalanjäljestä puhuttaessa tarkoitetaan yksilön kulutuksellaan ja elämäntapavalinnoillaan maapallon kantokyvylle, ilmakehään, jättämiä päästöjä hiilidioksidigrammoiksi muunnettuna per jokin aikamääre, esim. vuosi. Joskus määrityksessä käytetään myös ns. hiilidioksiekvivalenttia, joka saadaan laskemalla kasvihuonekaasuista niiden ilmastoa lämmittävä vaikutus eli hiilidioksidin lämmityspotentiaali massana.
Hiilijalanjäljellä tarkoitetaan kuitenkin arkikielessä kaikkea sitä ilmastolle tuotettua kuormaa, jonka jokin kyseinen yksilö, tuote tai palvelu elinkaarensa aikana tuottaa. Joskus puhutaan ekologisesta jalanjäljestä, mutta tällä taas tarkoitetaan sitä maa- ja vesialueen määrää, joka tarvitaan tietyn ihmisen tai ihmisryhmän synnyttämän jätemäärän käsittelyyn.
Hiilijalanjälkeään voi siis pienentää syömällä kasvispainotteisesti. Muita hiilijalanjälkeen vaikuttavia seikkoja ovat jätteidenlajittelun lisäksi vaatteiden ja muiden tarvikkeiden hankkiminen käytettyinä esim. kirpputoreilta ja nettikirpuilta, matkustaminen ekologisesti kestävillä kulkuneuvoilla mahdollisimman paljon julkista liikennettä suosien, ja muutenkin oman kulutuksensa kriittinen pohdiskelu ja tarpeidensa priorisointi.
Valmistamani vegaaninen, suolainen puuroannos. :p
Itse aloin kasvissyöjäksi eläinten tehotuotannon vastustamiseksi, ja koska eläimet kokevat sanoinkuvaamattoman suurta kärsimystä ihmisen voitontavoittelun eteen – mutta em. ilmastolähtökohdat tulevat hyvänä kakkosena. Tiedän kuitenkin monia, joille taas ilmastonmuutoksen hillitseminen on ensisijainen syy kasvisruokavaliolle.
Vaatteita olen saanut ja ostanut käytettyinä jo vuosikausia niin, etten edes muista, milloin siirryin käyttämään enimmäkseen kirpputoreilta hankittuja second-hand -vaatteita. Nykyisin käyn harvakseltaan vaatekaupoissa hankkimassa uusia vaatteita. Tärkein syy sille, miksi suosin käytettyjä vaatteita, on rahan säästämisen ohella ekologisuus. Antamalla kertaalleen jonkun kuluttamalle vaatteelle uuden elämän hyödynnän vaatteen tuottamiseen kulutetut resurssit uudelleen. Näin maapallolta säästyy vettä, hiilidioksidipäästöjä, puuvillaa ja muita materiaaleja, sen sijaan että toisen hylkäämä vaate päätyisi kaatopaikalle lojumaan. Kolmas tärkeä näkökulma vaatteiden kierrätykseen on ihmisoikeusnäkökulma.
Ostamalla uuden lapsi- tai ihmiskauppatyövoimalla tuotetun vaatteen tuet monikansallisia brändivaatefirmoja, jotka kiertävät niin kansainvälisesti sovittuja ihmisoikeus- kuin ympäristösäädöksiä omien markkinaosuuksiensa kymmenkertaistamista ja puhdasta voittoa takaa-ajaen. Vaatemerkkiyrityksen löytäminen – joka jäljittää tuotantoketjunsa ali- ja raaka-aineenhankkijoiden alkupäähän saakka, ja varmistuu siitä, ettei yhdessäkään tuotantoyksikössä tehdä ihmiskauppaa tai muutoin poljeta ihmisoikeuksia esim. teettämällä töitä laittomilla työehtosopimuksilla – tuntuu silkalta neulan etsimiseltä heinäsuovasta. On olemassa erilaisia sertifikaatteja ja ratifiointeja, jotka on luotu kuluttajan avuksi helpottamaan tätä tunnistusta, mutta ongelmaksi muodostuu näiden valvonta. Monikansallisella vaatemerkillä kun saattaa toimia useita eri yrityksiä eri maissa ja eri tuotemerkkien alla, ja mitä kauemmaksi päätoimipaikasta mennään, sitä epäluotettavammaksi tehtaiden valvonta muuttuu.
Yksityisautoilu on yksi merkittävimmistä hiilijalanjäljen kasvattajista. Itse en kortittomana autoile, mutta kyydissä ollessani pyrin vähentämään turhia matkoja. Kimppamatkustaminen on yksi oiva ja yleistyvä keino yhdistää voimat ja puolittaa kulut esim. työmatkoissa. Ja jos halutaan olla oikein huomaavaisia ympäristöä kohtaan voidaan miettiä, kuinka usein on kannattavaa asioida kaupassa autolla, ja yhdistää asiointikerrat yhdeksi tai kahdeksi isommaksi ostosreissuksi viikossa. Mahdollisesti viikon aikana puuttuvia, yksittäisiä elintarvikkeita voi kipaista jalkaisin hakemassa vaikka lähikaupasta tai -kioskista. 🙂
Arkisin käytän joukkoliikennettä kaupungin sisällä liikkumiseen, koska se on vähäpäästöisin ja edullisin kulkukeino. Tampereella on jo toimiva linja-autoliikenne, joka saa seurakseen muutaman vuoden sisään raitiotieverkoston. Tykkään matkustella, mutta matkustellessani suosin usein vähäpäästöisempiä vaihtoehtoja, kuten junaa ja busseja epäekologisempien laivan tai lentokoneen sijaan.
Nykyisin moniin taloyhtiöihin on perustettu erilaisia ota tai jätä-pisteitä tai vaihtotoreja, joissa toiselle tarpeeton tavara tai vaate voi löytää uuden, sitä tarvitsevan omistajan. Tällaisiin pisteisiin on helppo viedä omat, ylimääräiset tavaransa, ja toisaalta löytää jotain sellaista, josta itsellä on puute, muttei kenties aikaa tai varaa hankkia. Luonnonresursseja säästyy pesemällä pyykkejä ainoastaan täysinä koneellisina ja vaihtamalla astioiden käsinpesun astianpesukoneeseen, joka kuluttaa vähemmän vettä ja sähköä. Suihkunautintoa ei pilaa veden säästäminen sulkemalla hanan saippuoinnin ajaksi, eikä läpimän veden kanssa kannata muutenkaan turhaan lotrailla.
Kaupassakäydessä on vegaanisuuden ja kotimaisuuden lisäksi muitakin seikkoja, joihin voi ja kannattaa kiinnittää huomiota. Näitä ovat ruuan tai raaka-aineen alkuperä (kannattaako esim. ostaa tuontivihanneksia, kun vastaavia vihanneksia viljellään myös kotimaassa vrt. taas talvella kasvihuoneissa viljellyt kotimaiset vihannekset, jotka kuluttavat huomattavasti luonnonvaroja), ruokahävikin vähentäminen (olisiko yksittäispakattu halvemman monipakkauksen sijaan ympäristöystävällisempi, jos se tulisi hyödynnettyä kokonaan ja kääre lajiteltua muovijätteisiin) yms. Suomessakin on vaihteleva ja monipuolinen satokausi, ja sesonkikasviksia kannattaakin hyödyntää, koska kasvihuoneviljelyn ja tuontivihannesten päästöt ovat merkittäviä. Järkevää on myös suosia mahdollisimman vähän pakattuja elintarvikkeita, ja käyttää elintarvikeostoksilla kestokasseja ja -pusseja muovijätteen vähentämiseksi.
Veganismin voi mieltää myös laajemmin käsitteenä koskevan kokonaista, ekologista elämäntapaa. Luonnollisestikin käyttämäni kosmetiikka ja yleispuhdistusaineet ovat myös täysin luonnonmateriaaleista valmistettuja, biohajoavia ja mahdollisimman usein, eläinkokeettoman kosmetiikan standardin, Leaping bunny -merkin mukaisia.
Lisää ekovinkkejä ja samalla tarkan markan säästövinkkejä täältä:
http://www.energyresearchers.fi/parhaat-vinkit-ekologisesti-kestavaan-elamantapaan/
http://www.juurielo.fi/ekologiset-vinkit-ymparistoa-saastavaan-elamaan/
https://wwf.fi/vaikuta-kanssamme/vastuullinen-elamantapa/
http://www.luontoliitto.fi/toiminta/kestava-elamantapa
https://minimalisminilo.wordpress.com/2013/10/22/33-vinkkia-ymparistoystavalliseen-elamaan/
Muut lähteet:
https://www.sitra.fi/artikkelit/mita-nama-kasitteet-tarkoittavat/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hiilijalanj%C3%A4lki
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hiilidioksidiekvivalentti
Kuvat: Pixabay
Teksti ja ruoka-annoskuva: Anni-Maaria Moberg
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?