Tuleeko koskaan mieleen, kun katselee kaupassa parasta ennen päiväyksiä, että tuotetta voi käyttää useita päiviä niiden jälkeen. Toki poikkeuksiakin löytyy esim. kana, kala, joiden kanssa voi ja kannattaa käyttää tervettä järkeä sekä hajuaistia.
On suorastaan rikos näinä köyhien kyykytysaikana, että KÄYTTÖKELPOISTA ruokaa heitetään sumeilematta roskiin ja jätemyllyihin. Suomessa jäteastioihin menevä ruoan määrä on 400-500 miljoonaa kiloa vuodessa. Tällaisella ruokamäärällä ruokkisi Suomen vähäosaiset ja naapurin pulutkin varsin mainiosti. Hyötyä saisi myös kauppiaat jätekustannusten pienentyessä. Vaan eihän semmoinen käy päinsä, kun kaikenlaiset elintarvikelait, ynnä muut byrokraattiset toimenpiteet estää järkitoiminnan. HÄVETKÄÄ päättäjät ja kauppiaat!
Ruokapankki on seurakuntien ruoka-apu vähäosaisille, jossa jaettava ruoka on ns. hävikkiä. Hävikkiruoasta kävi kertomassa Ruokapankin väki eli, Marja, Olli ja Anita. Olli kertoi tekevänsä tätä työtä, koska on ammattilainen, tällä hetkellä työkokeilussa pitämässä ikäänkuin työmoraalista yms. huolta. Anita tekee Ruokapankille työtä intohimosta ja rakkaudesta. Työnohjaajana kiinnostus hävikkiruokaan on herännyt sieltä.
Marja Palkonen on Steppi-hankkeen työvalmentaja. Steppi on matalan kynnyksen työtoimintahanke, joka toimii hävikkielintarvikkeita hyödyntävässä ympäristössä. Tämä on Marjan arvojen mukaista työtä ja hän haluaa auttaa ihmisiä. Työuraa on takana 40 vuotta ja hän on ajatellut, jos voi omalla osaamisella auttaa jotakuta ihmistä ja poluttaa eteenpäin, se on tärkeää.
Suomalaiset eivät todellakaan tunnu tietävän, että viimeinen käyttöpäivä, EI ole päivä, etteikö tuotetta voisi käyttää. Suomalaiset heittävät oikeasti hyvää ruokaa menemään. Ei tehdä kauppalappuja, mennään nälkäisinä kauppaan. Tarjontaa on valtavan paljon, tulee älyttömät määrät uutuustuotteita, kun kilpaillaan asiakkaista ja kaikkea ei pystytä myymään. Ihmiset varmaankin ”valkkaa” päiväyksiä ja hävikkiä tulee, kun päiväykset lähenee. Pitäisi saada tietoutta siihen, mitä se viimeinen käyttöpäivä tarkoittaa. Iso juttu on se, että ihmiset eivät vaan tiedä. Tietämyksen puute. Ollin mielestä pitäisi tietää mistä, ja millaista reittiä ruoka tulee, tulisi ymmärrystä, mistä hävikki syntyy.
Esim. teollisuudesta tuleva hävikki pitäisi saada meidän käyttöön. Jos tuotteessa on esimerkiksi etikettivirhe, miksei sitä voisi lahjoittaa? Lainsäädäntöä pitäisi vähän höllentää, se vähentäisi hävikin määrää. Niinkutsuttu dyykkaaminen sai täyden kannatuksen kolmikolta. Osalle ihmisistä se on elämäntapa, oikeutettua jos sellaista haluaa tehdä. Toisaalta hävikkiruokaa myös jaetaan, ilman dyykkausta tällä hetkellä. Kaupalle varmaankin helpompaa laittaa jätemyllyyn.
Lapsille ei ole vaarallista syöttää hävikkiruokaa. Pitää vain ottaa huomioon, ihan niinkuin normaalistikkin esim. juureksissa, että pesee ja kuorii bakteereiden takia.
Hävikkiruoka on todella priimaa. Iso tavoite on ettei se menisi pelkästään jakeluun, vaan tehdään siitä aterioita, sekä rakennettaisiin kohtaamispaikkoja, joissa ihmiset voisivat kokoontua syömään sekä itsekkin osallistua.
Loppuun kolmikon vinkkejä esim. jouluruoan hävikkiin: kinkusta hernekeittoa, laatikoista sämpylöitä tai lettuja ja ei muuta kun koko höskä ääntä kohti!
PS: Tätäkin kirjoittaessa on kaksijalkaiset porsaat heittäneet satoja kiloja ruokaa roskiin mätänemään, ajattelematta asiaa sen kummemmin, röh, röh!
Teksti ja kuvat: Arto Toikkanen
Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?