Maailman alati pienentyessä kohtaa kotoinen Suomemme yhä kasvavassa määrin ulkoisia uhkia. Suomessa on asioita, joita ei ennen ollut. Minkit syövät lintujamme ja lupiniit valloittavat tienpientareet omilta niittykasveiltamme. Pitävätpä jotkut jopa ulkomaalaisia ihmisiä haitallisina. Myös kulttuuriamme uhataan. Meillä on tapoja ja juhlia, joita ei ennen ollut.
Kun avaamme television, on Amerikka kotonamme. Se on ollut kotonamme joka päivä jo vuosikymmeniä. Näin olemme vaivihkaa omaksuneet amerikkalaisia tapoja. Television kautta myös halloween on tullut koteihimme ja elämiimme.
Halloween ei ole kuitenkaan kopioitunut kulttuuriimme täydellisesti. Se on tullut sirpaleina ja sekamelskana. Amerikassa halloween on vakiintunut juhlapäivä, lokakuun viimeinen, jota viettävät käytännössä kaikki. Suomessa halloweenjuhlia pidetään pitkin loka-marraskuun vaihteen viikonloppuja. Ja siinä missä Amerikassa yleiset tv-sarjojen halloweenjaksot televisioidaan tänä yhtenä päivänä, Suomessa halloweenjaksoja näytetään tasaisesti ympäri vuoden.
Mutta onko halloweenin vietosta haittaa suomalaiselle kulttuurille? Viekö se tilaa suomalaisilta juhlilta? Monien mielestä se on korvaamassa tai tuhoamassa suomalaisen pyhäinpäivän. Kuolleiden muistelun sijasta hillutaankin naamiaisasuissa. Toisaalta harmitellaan ”karkki vai kepponen”-tyylistä lasten kerjuukiertuetta, kun meillä on jo pääsiäisen virpomisperinne. Vaan mikä on aito alkuperäinen Suomalainen juhlaperinne?
Muinaisina aikoina Suomessa vietettiin syksyllä kekriä, jolla oli juuret eurooppalaisessa maatalouskulttuurissa. Kirkko piti kekriä pakanallisena ja 1700-luvulla kielsi sen vieton. Pitkään syksyn ainoa ”juhlapäivä” oli pyhäinpäivä, joka on kuolleiden muistopäivä. Siinä yhdistyy katolisen kirkon viettämät kaikkien pyhien päivä ja kaikkien uskovien kuolleiden muistopäivä. Ensimmäisen juuret ovat 300-luvun Syyriassa ja jälkimmäisen 900-luvun Ranskassa. Nyt pyhäinpäivän rinnalle on tullut halloween ja nimenomaan amerikkalainen versio siitä. Amerikkalaisella halloweenillakin on pitkä historia, joka perustuu kelttiläiseen samhainiin. Samhainilla on taas paljon yhteisiä piirteitä kekrin kanssa.
On ymmärrettävä, ettei ole oikeaa, aitoa ja alkuperäistä suomalaista kulttuuria. Kaikki kulttuurit elävät, muuttuvat, lainaavat toisiltaan ja joskus jopa yhdistyvät. Jotkut eivät pidä muutoksesta. He haluaisivat ympäröivän maailman säilyvän ikuisesti sellaisena kuin se oli heidän lapsuudessaan. Toiset taas ovat valmiita kokeilemaan aina jotain uutta. Miten he voivat sopuisasti elää samassa kulttuurissa?
Yhteiskuntamme kuuluu niin vanhoillisille jäärille kuin kokeilunhaluisille kulttuuriseikkailijoillekin. Vapaassa demokratiassa kaikki saavat juhlia mitä haluavat silloin kun haluavat. Joulut, vaput ja juhannukset voi halutessaan jättää väliin. Toisaalta kukaan ei voi kieltää juhlimasta kiinalaista uuttavuotta tai vaikkapa kiitospäivää.
On lienee selvää, ettei suomalaisesta halloweenista tule täysin samanlaista kuin amerikkalaisesta esikuvastaan. Olisi kuitenkin kaikkien etu, että sillä olisi vakiintunut viettopäivä. Suomessa sopivin päivä varmasti olisi pyhäinpäivää edeltävä perjantai. Tällöin ovensa tai pihansa kurpitsoilla koristellen voisi näyttää olevansa juhlassa mukana ja toivottavansa myös lapset tervetulleeksi karkkia kerjäämään. Kun iso osa suomalaisista kuitenkin haluaa viettää halloweeniä, olisi mukava, että sitä vietettäisiin jotakuinkin yhtenäisesti. Tämä lisäisi yhteisöllisyyden tunnetta, mikä onkin ehkä parasta kansallisissa juhlissa.
Olit itse halloweenistä mitä mieltä tahansa, haluan toivottaa Sinulle oikein hyvää ”haamuaattoa”. Ja muistathan muistella myös niitä kuolleita. Tai siis ihan kuinka haluat.
Teksti: Lasse Leviäkangas
Artikkelikuva: Pixabay
