Fantasiakirjallisuuden monimuotoisuutta

Eurooppalaista keskiaikaa muistuttava maailma, vallasta taistelevat kuningaskunnat, miekkaa heiluttavat ritarit, velhot, lohikäärmeet ja muut taruolennot, sekä jokin iso paha peitottavaksi. Suurin piirtein niistä aineksista on perinteinen fantasia tehty. Tämä fantasian perusmalli tuli sementoiduksi J. R. R. Tolkienin ja viimeistään George R. R. Martinin teosten ja niiden elokuva- ja tv-versioiden myötä.

Klassisella tyylillä tehdään edelleen toki laadukasta ja omaperäistäkin uutta, mutta fantasiagenren koko kuva se ei onneksi ole. Erityisesti fantasialta ja tieteiskirjallisuudelta on perusteltua odottaa myös innovatiivisuutta. Kun keskeinen idea kerran on, ettei olla oikeassa maailmassa, olisi tylsää mikäli kuvattu vaihtoehtoinen todellisuus olisi kaikilla aivan samasta muotista.

Tässä jutussa esittelen lyhyesti muutaman nykykirjailijan, jotka erottuvat omaperäisyydellään fantasian valtavirrasta. Mukana on vain tekijöitä, joiden teoksiin olen edes osittain itse tutustunut, joten otos on melko satunnainen eikä mitenkään kattava.

Kun valintakriteerinä on omaperäisyys, ei tekijöden tyyleistä ole välttämättä mielekästä tehdä yleistyksiä. Oma vaikutelmani kuitenkin on, että valtavirrasta sivummalle poikkeavat tekijät tarjoavat usein laajempaa näkymää erilaisiin kulttuurisiin kysymyksiin ja vähemmistöryhmiin.

China Miéville

Brittiläinen Miéville on nk. New Weird -tyylisuunnan kansikuvapoika. Tähtivaeltaja-lehdessä lanseerattiin aikanaan new weirdille mainio suomennos: uuskumma. Kyseessä ei oikeastaan ole edes genre. Perusidea on, että vanhoista tyyleistä ja stereotypioista irtaudutaan,  tai vähintään niitä yhdistellään ja muokataan niin, että tuloksena on jotain uutta ja erilaista. Termi ei sellaisenaan kuvaa kovin tarkasti yksittäisten kirjoittajien tyyliä — paitsi ehkä juuri Miévillen.

Hänen tunnetuin julkaisunsa on Bas Lag -trilogia: Perdido Street Station (2000), The Scar (2002) ja Iron Council (2004). Teokset sijoittuvat samaan maailmaan, mutta liittyvät juonellisesti vain löyhästi toisiinsa. Itse miellän trilogian pääosan esittäjäksi oikeastaan juuri sen maailman, joka on hyvin omaperäinen ja rikas. Se on teknologisen kehityksen osalta melko lähellä steampunkia, mutta lisäksi maailmassa on mm. erilaista magiaa ja omastamme poikkeavaa teknologiaa (jos magia ja teknologia ovat edes eri asioita). Maailmaa kansoittavat tavanomaiset ihmiset, raskaasti muokatut ihmiset, jossakin määrin ihmisiä muistuttavat muut humanoidit, sekä aivan muunlaiset olennot.

Erityisesti ensimmäisen ja kolmannen kirjan keskiössä on New Crobuzonin suurkaupunki, oikeastaan kaupunkivaltio, jonka yhteiskunta perustuu jonkinlaiseen kapitalismiin, mutta siinä on myös vahvoja autoritaarisen poliisivaltion piirteitä. Yhteiskunnallinen tilanne saa eniten huomiota sarjan kolmannessa osassa. Miéville on siviilissä poliittisesti aktiivinen sosialisti, ja sen sävyistä yhteiskunnnallista kommentointia voi kirjoistakin ehkä löytää, joskin yhtäläisyyksien vetäminen fiktiivisen tekstin ja kirjoittajan omien ajatusten välille on aina kyseenalaista.

Jos muutamat lukemani Miévillen teokset riisuu maailman ja yhteiskunnan kuvauksista ja henkilöhahmoista, joita niitäkin hän kirjoittaa oikein hyvin, varsinaiset juonet eivät tunnu aina kovin erikoisilta. Varsinkin Bas-Lag-trilogiassa hahmojen ja maailman monimutkaiset ja outoudestaan huolimatta uskottavat kuvaukset ovat olleet kirjojen vaikuttavampia elementtejä.

Bas Lag -trilogian lisäksi Miéville on kirjoittanut runsaasti itsenäisiä, toisiinsa liittymättömiä romaaneja. Hänen tuotannostaan on suomennettu ainoastaan yksi niistä, Toiset (The City and the City, 2009).

Ken Liu

Kiinassa syntynyt, mutta esiteininä amerikkalaistunut Ken Liu tunnetaan neljän kirjan The Dandelion Dynasty -sarjastaan: The Grace of Kings (2015), The Wall of Storms (2016), The Veiled Throne (2021) ja Speaking Bones (2022). Kyseessä on jossakin määrin Kiinan todelliseen historiaan pohjautuva eeppinen fantasiasarja. Historiallinen ajanjakso, johon viitataan, on käsittääkseni Han-dynastian aika n. ajanlaskun alun aikoihin eli pari tuhatta vuotta sitten.

Laaja kuva sarjan teemoista voisi olla esim. imperiumien nousu ja tuho,  haajaannus vs. yhdistyminen, tai toisesta näkökulmasta itsenäistyminen vs. valloitukset, sekä ihmiset historiallisten tapahtumien pyörteissä. Suurelta osin näkökulmahenkilöinä seurataan aktiivisia tekijöitä, kuten hallitsijoita ja sotapäälliköitä tai sellaisiksi pyrkiviä, mutta ponnisteluistaan huolimatta hekin saavat usein huomata olevansa tapahtumien vyöryn vietävänä.

Liun oma nimitys kirjojen tyylilajille on “silkpunk”, joka viittaa hieman steampunkiin, mutta poikkeaa länsimaisesta versiosta oleellisesti niin kulttuurisesti kuin teknologialtaan. Teknologia onkin sarjassa merkittävässä roolissa ja keksijät ja insinöörit ovat maailman “velhoja”. Aluksi teknologia on jokseenkin klassisen fantasian tasolla, mutta kehitys etenee varsin rivakasti. Tämä on kuvattu sekä erittäin omaperäisesti että samalla hyvin uskottavasti, mikä on vaikuttava saavutus. Jumaliakin tarinassa on, mutta he ovat paljolti katsojan roolissa, vaikka välillä pyrkivätkin vaikuttamaan tapahtumiin.

Sarjan lisäksi Liu on kirjoittanut novelleja, joista on julkaistu pari kokoelmaa. En ole niitä vielä lukenut, mutta ovat saaneet hyviä arvosteluja.

Oman tuotantonsa ohella Ken Liu on kääntänyt englanniksi kiinalaista kirjallisuutta, kuten Cixin Liun tunnetun Three Body Problem -tieteistrilogian, joka on myös suomennettu: Kolmen kappaleen probleema, Synkkä metsä & Kuolema on ikuinen.

Fonda Lee

Kanadalais-amerikkalainen Fonda Lee on saavuttanut suosiota Green Bone Saga -trilogiallaan: Jade City (2017), Jade War (2019) ja Jade Legacy (2021). Sarja on jonkinlaiseen kuvitteelliseen Aasiaan sijoittuvaa urbaania fantasiaa, jossa on omaperäinen, rikas maailma ja henkilögalleria. Niin kriitikot kuin tekijä itsekin ovat kuvailleet sitä yhdistelmäksi Kummisetä-elokuvia ja aasialaisia taistelulajileffoja. Fonda Leellä on itsellään sekä talousalan koulutus- ja työhistoria että musta vyö paristakin taistelulajista, ja molemmat taustat näkyvät kirjoissa.

Trilogian keskiössä on kahden laajalle koko yhteiskuntaan vaikutuksensa ulottaneen rikollisperheen valtataistelu, jota seurataan toisen osapuolen näkökulmasta. Tarinan mittaan väkivaltainen reviiritaistelu saa myös taloudellisia ja poliittisia ulottuvuuksia, sekä paikallisesti että liittyen laajempaan maailmanpolitiikkaan.

Teknologisen kehityksen osalta sarjan maailmassa ollaan paljon modernimmassa ajassa kuin klassisessa fantasiassa, mutta ei aivan nykypäivässä, vaan ehkä n. 1950-70-lukujen tasolla. Sarjan ainoa varsinainen fantasiaelementti on vihreä jalokivi jade, joka antaa käyttäjilleen yliluonnollisia voimia. Sitä voivat kuitenkin käyttää vain tietyn etnisen ryhmän jäsenet, ja käytöstä on heillekin haittavaikutuksia. Alkuun jaden pääasiallinen käyttötarkoitus on fyysisen suorituskyvyn, erityisesti taistelukyvyn, parantaminen, mutta muitakin käyttötapoja löytyy ja jalostuu tarinan mittaan.

N.K. Jemisin

Nora K. Jemisin on saavuttanut laajaa arvostelumenestystä ja voittanut useita palkintoja kahdella fantasiatrilogiallaan, Inheritance-trilogia (The Hundred Thousand Kingdoms, The Broken Kingdoms, The Kingdom of Gods, 2010-2011) ja Broken Earth -trilogia (The Fifth Season, The Obelisk Gate, The Stone Sky 2015-2017). Jälkimmäinen on suomennettukin: Viides vuodenaika, Kivinen taivas ja Obeliskiportti.

Jemisinin kirjoja on vielä tavanomaista haastavampaa kuvata tiivistetysti. Murtunut maailma -trilogiassa liikutaan post-apokalyptisessä maailmassa, jossa vulkaaninen aktiviteetti ja erityisesti maanjäristykset ovat suuressa roolissa. Osalla maailman hahmoista on kyky vaikuttaa niihin, joko pyrkien estämään järistyksiä tai mahdollisesti aiheuttamaan niitä. Tämän taidon/taikuuden harjoittajat eivät kuitenkaan ole valtaa pitäviä velhokuninkaita tai ihailtuja sankareita, vaan päinvastoin yhteiskunnan tiukan kontrollin, ennakkoluulojen, syrjinnän ja sorron kohde.

Omaperäinen kerronnallinen ratkaisu trilogiassa on sekin, että se on kirjoitettu osittain yksikön toisessa persoonassa, eli sinä-muodossa: “Two days pass before anyone comes for you. You’ve spent them in the house with your dead son.” Normaalistihan kirjoitetaan joko ensimmäisessä tai kolmannessa persoonassa. Tämä valinta luo tekstiin omanlaistaan outouden tunnetta, eivätkä kaikki siitä pidä — mutta mistäpä kaikki pitäisivät…

Em. kahden trilogian jälkeen Jemisin on aloittanut uuden Great Cities -sarjan, johon on toistaiseksi julkaistu kaksi kirjaa: The City We Became ja The World We Make. Niiden pariin en ole vielä ehtinyt.

Rebecca Roanhorse

Rebecca Roanhorsella on etnisessä taustassaan sekä afroamerikkalaisuutta että Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoja ja hän on toiminut Navajo-kulttuurin parissa myös kirjoitusuransa ulkopuolella. Useat hänen aiemmista kirjoistaan sijoittuvatkin ilmeisesti juuri Navajo-kansan pariin, mutta niitä en ole lukenut.

Uusi Between Earth and Sky -sarja, johon on toistaiseksi ilmestynyt teokset Black Sun (2020) ja Fevered Star (2022), puolestaan ottaa inspiraationsa latinalaisesta Amerikasta ennen eurooppalaisten valloittajien saapumista. Sarjassa esiintyy erilaisia kulttuureja, kansoja ja kansakuntia, jotka taistelevat vallasta, kuinkas muuten. Soppaa sekoittavat vanhat jumalat ja taikuuden lajit, joiden luultiin olleen joko kokonaan legendaa tai vähintään maailmasta kadonneita, mutta näinpä ei taidakaan olla.

Scott Lynch

Lynch on julkaissut kolme kirjaa Gentleman Bastards -sarjaa: The Lies of Locke Lamora (2006), Red Seas Under Red Skies (2007) ja The Republic of Thieves (2013). Tarinan pääosassa ovat orpolapset, joista heidät hoiviinsa ottanut henkilö on kasvattanut mestarivarkaita. Ensimmäisessä kirjassa pääteemana ovat taitavat huijaukset, ryöstöt ja alamaailman valtataistelu, toisessa ollaan piraattihommissa merellä ja kolmannessa pelataan hyvin likaista peliä vaalikampanjoinnissa. Tyylillisesti kirjoissa on veijariromaanin piirteitä, mutta varsin vakaviakin aiheita käsitellään.

Lynchin maailmanluonti on melko omaperäistä, mutta miljöö ei nouse aivan yhtä keskeiseen rooliin kuin monilla muilla esitellyillä kirjailijoilla, vaan tärkeämpiä ovat henkilöhahmot, heidän välisensä suhteet ja juonen nokkelat käänteet.

Lynch on kertonut, että hänellä on nykyään julkaisemista vakavasti haittaava henkinen blokki: hän pystyy kyllä kirjoittamaan, mutta ei lainkaan kykene antamaan tekstejään muiden nähtäväksi. On siten hyvin epävarmaa, saako hän julkaistua sarjaan jatko-osia. Joka tapauksessa kolme jo julkaistua kirjaa ovat sellaisenaan lukemisen väärtejä. Päivitys: juuri tämän jutun julkaisun aikaan kirjailijalta tulikin hieman optimistisempaa viestiä tilanteestaan. Ei vielä mitään konkreettista, mutta toivoa tulevista julkaisuista onkin ehkä enemmän.