{"id":4691,"date":"2018-12-05T11:21:54","date_gmt":"2018-12-05T09:21:54","guid":{"rendered":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/?p=4691"},"modified":"2019-01-23T10:43:23","modified_gmt":"2019-01-23T08:43:23","slug":"perinteiset-vaihtoehtoiset-jouluelokuvat","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/perinteiset-vaihtoehtoiset-jouluelokuvat\/","title":{"rendered":"Perinteiset \/ Vaihtoehtoiset jouluelokuvat"},"content":{"rendered":"

Jouluelokuvia on loputon m\u00e4\u00e4r\u00e4, ja niit\u00e4 l\u00f6ytyy jokaiseen eri makuun: kevytt\u00e4 h\u00f6tt\u00f6\u00e4, suurta melodraamaa, v\u00e4hemm\u00e4n tunnettuja kuriositeetteja ja raakaa verell\u00e4 l\u00e4tr\u00e4\u00e4mist\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 listausta sek\u00e4 perinteisist\u00e4 klassikoista ett\u00e4 vaihtoehtoisista kulttileffoista. Ei v\u00e4li\u00e4 sill\u00e4, onko tyyli vanhoillista tai valtavirran vastaista, kunhan meininki on rehellist\u00e4 ja joulumieli saavutetaan.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Perinteiset<\/h2>\n

Home Alone (Yksin kotona), 1990<\/strong><\/p>\n

Itselleni t\u00e4m\u00e4 on ehk\u00e4 se kaikkein nostalgisin jouluelokuva. Lapsena katsoin t\u00e4t\u00e4 jatkuvasti, oli joulu tai ei. N\u00e4in aikuisi\u00e4ll\u00e4 katsottuna elokuva tuntuu olevan l\u00e4hinn\u00e4 s\u00f6p\u00f6stelev\u00e4\u00e4 h\u00f6mpp\u00e4\u00e4, mutta se kuuluisa loppukohtaus jaksaa edelleen viihdytt\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 johtuu Joe Pescin ja Daniel Sternin loistavasta komediallisesta kemiasta sek\u00e4 onnistuneesta sarjakuvamaisesta kuvakerronnasta. Slapsticki\u00e4 hyvinkin tehokkaimmillaan.<\/p>\n

The Nightmare Before Christmas (Painajainen ennen joulua), 1993\"\"<\/strong><\/p>\n

Kun halloween ja joulu kohtaavat, syntyy siit\u00e4 suosituin stop motion-animaatioleffa ikin\u00e4. Tim Burtonin ideoima ja Henry Selickin ohjaama musikaalikomedia yhdistelee onnistuneesti kahta p\u00e4invastaista estetiikkaa luoden t\u00e4ysin omanlaisen maailmansa. Harvoin olen n\u00e4hnyt niin t\u00e4ydellist\u00e4 yhten\u00e4ist\u00e4 maailmaa kuin t\u00e4ss\u00e4 elokuvassa. Hahmot, lavastukset, musiikki ja \u00e4\u00e4net sopivat yhteen niin hyvin ett\u00e4 se kaikki tuntuu olevan samaa olentoa. Saattaa olla enemm\u00e4n halloweenia kuin joulua, mutta kuten elokuvassakin opetetaan, kaikille omituisuuksille l\u00f6ytyy oma paikkansa.<\/p>\n

Jingle All the Way (Is\u00e4ni on Turbomies), 1996\"\"<\/strong><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 ei ole listaus ’parhaista’ jouluelokuvista, sill\u00e4 muuten kyseinen elokuva ei t\u00e4ss\u00e4 ilmestyisi. Juuri t\u00e4llaisia naurettavan korneja ja latteita koko perheen komedioita joutuivat merkitt\u00e4v\u00e4t toimintasankarit tekem\u00e4\u00e4n urallaan saadakseen suurempaa yleis\u00f6\u00e4. Arnold Schwarzenegger tehtaili n\u00e4it\u00e4 ahkerammin kuin moni muu. Leffasta l\u00f6ytyy kyll\u00e4 satiiria joulun kaupallistumisesta, ja kohtaukset, joissa kuvataan ostoshysteriaa, eiv\u00e4t n\u00e4yt\u00e4 erityisen ep\u00e4realistisilta nykyisess\u00e4 Black Friday -maailmassa. V\u00e4hemm\u00e4n realistisessa kohtauksessa Arska tappelee kokonaista joulupukkiarmeijaa vastaan, mik\u00e4 on kuin joululahja itsess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

A Christmas Carol (Saiturin joulu), 1984\"\"
\n<\/strong><\/p>\n

Charles Dickensin klassikkokirjasta on tehty kymmeni\u00e4 ja kymmeni\u00e4 sovituksia, ja olet varmasti n\u00e4hnyt niit\u00e4 enemm\u00e4n kuin yhden. T\u00e4m\u00e4 brittil\u00e4inen TV-versio on yksi tunnetuimpia. George C. Scottin intensiivinen roolisuoritus Ebenezer Scroogena on leffan parasta antia. Scott osaa tunnetusti esitt\u00e4\u00e4 vahvoja, ep\u00e4miellytt\u00e4vi\u00e4 persoonia, mutta haavoittuvaisuus ja l\u00e4mmin hymy luonnistuvat miehelt\u00e4 yht\u00e4 hyvin. Scroogen kyyninen suhtautuminen jouluun on hyvinkin suosittua nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4, mutta kyse ei ole el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 taikka t\u00e4ss\u00e4 tarinassa siit\u00e4, ett\u00e4 on pakko pit\u00e4\u00e4 joulusta. Kunhan osaa olla hyv\u00e4, antelias ihminen koko vuoden ymp\u00e4ri. Elokuva on juuri nyt katsottavissa Netflixiss\u00e4.<\/p>\n

It’s a Wonderful Life (Ihmeellinen el\u00e4m\u00e4), 1946\"\"<\/strong><\/p>\n

James Stewartin esitt\u00e4m\u00e4 George Bailey on turhautunut nuori mies, joka yritt\u00e4\u00e4 seurata unelmiaan mutta on jumittunut kotikaupunkiinsa. Lopulta kostautuvat ne hyv\u00e4tkin teot, jotka ovat pit\u00e4neet miehen kotona. Kyseess\u00e4 on periamerikkalainen elokuva aikakaudelta jolloin huudettiin asioita kuten ”Hot Dog!”, ”Gee Wiz!” ja ”Hee-Haw!” ilman mink\u00e4\u00e4nlaista ironiaa. Elokuvassa kuvastuu rehellinen hyv\u00e4ntahtoisuus ja vanhoillinen hyveellisyys. Leffaa voisi syytt\u00e4\u00e4 liiallisesta sentimentaalisuudesta, mutta ohjaaja Capran tyylist\u00e4 n\u00e4kee selke\u00e4n lujatahtoisuuden ja aidon uskon maailman ja ihmisen hyvyyteen. Kuten parhaissa hyv\u00e4n mielen elokuvissa, t\u00e4ss\u00e4kin uskalletaan hyp\u00e4t\u00e4 niihin synkempiin vesiin. T\u00e4ten se onnellinen loppu tuntuu ansaitulta. Pahuus on voimakas mutta voitettavissa. Ep\u00e4toivon ote on vahva mutta vain v\u00e4liaikainen.<\/p>\n

 <\/p>\n

Vaihtoehtoiset<\/h2>\n

Gremlins (Riivi\u00f6t), 1984\"\"<\/strong><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 on minulle pitk\u00e4lti korvannut Yksin kotona -leffan n\u00e4in my\u00f6hemm\u00e4ll\u00e4 i\u00e4ll\u00e4. S\u00f6p\u00f6stely on toimivampaa ja ilkikurisuus iskev\u00e4mp\u00e4\u00e4. Tuottaja Steven Spielbergin yleis\u00f6l\u00e4heisyys yhdistyy t\u00e4ydellisesti ohjaaja Joe Danten kauhutaustaan. Spielbergin sanojen mukaan elokuvassa on asioita, joita haluaisi tapahtuvan itselleen ja asioita, mit\u00e4 ei todellakaan tahdo omalle kohdalleen. T\u00e4m\u00e4 onkin eskapismin koko pointti. Leffan leikkimielinen anarkistisuus inspiroi kokonaisen subgenren verran kopioelokuvia: Ghoulies, Critters, Hobgoblins ja Troll mainitakseni vain muutaman. Gremlins itse sai ainoastaan yhden jatko-osan. Mik\u00e4\u00e4n ei tietenk\u00e4\u00e4n voita alkuper\u00e4ist\u00e4.<\/p>\n

Brazil (T\u00e4m\u00e4n hetken tuolla puolen), 1985\"\"<\/strong><\/p>\n

Er\u00e4s henkil\u00f6kohtaisia suosikkejani katsoa juuri jouluna. Elokuva on satiiri v\u00e4h\u00e4isest\u00e4 toimistoty\u00f6ntekij\u00e4st\u00e4, joka yritt\u00e4\u00e4 navigoida labyrintinomaista byrokratiaa orwellimaisessa dystopiassa. H\u00e4n ajautuu puolivahingossa vallankumouksellisten terroristien joukkoon, mik\u00e4 on ainakin j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin loputtoman paperity\u00f6n tekeminen. Kaikki t\u00e4m\u00e4 sattumoisin tapahtuu joulun aikaan, mik\u00e4 antaa elokuvan hirveimmille kohtauksille absurdin vireen. Pieni tyt\u00e4r kysyy \u00e4idilt\u00e4\u00e4n, kuinka joulupukki voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 heid\u00e4n kotiinsa sis\u00e4\u00e4n, kun heill\u00e4 ei ole savupiippua. \u00c4iti vakuuttaa tytt\u00e4relleen, ett\u00e4 joulupukille kaikki on mahdollista. Hetke\u00e4 my\u00f6hemmin SWAT-poliisi r\u00e4j\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tiens\u00e4 l\u00e4pi talon katosta ja pid\u00e4tt\u00e4\u00e4 perheen is\u00e4n. Rauhallista joulua!<\/p>\n

Santa Claus Conquers the Martians (Joulupukki valloittaa Marsin), 1964
\n<\/strong>\/ Santa Claus (ep\u00e4virallisesti Santa Claus vs. the Devil), 1959\"\"<\/strong><\/p>\n

En voinut valita n\u00e4iden kahden v\u00e4lill\u00e4, sill\u00e4 ne ovat samanlaisia monella tavalla. Molempien oli tarkoitus olla perinteisi\u00e4 lapsille suunnattuja jouluelokuvia, mutta huonon laatunsa vuoksi niist\u00e4 muotoutui vuosien saatossa kulttiklassikkoita. Santa Claus Conquers the Martians -elokuvassa Marsin kulttuuri on hyvin tyls\u00e4\u00e4 ja ilotonta, joten marsilaiset matkustavat Maahan kidnappaamaan Joulupukin tuomaan riemukasta joulusanomaa Marsin lapsille. Kaikki marsilaiset eiv\u00e4t pid\u00e4 ideasta, ja t\u00e4st\u00e4 syntyy taistelu Marsin sielusta. Santa Claus vs. the Devil -elokuvassa Joulupukin paja sijaitsee ulkoavaruudessa, miss\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 avustaa joukko lapsity\u00f6l\u00e4isi\u00e4 ja Merlin-velho. Itse Saatana l\u00e4hett\u00e4\u00e4 yhden demonin tappamaan Joulupukin ja muuttamaan kaikki maailman lapset tuhmiksi. Jos kornille roskalle nauraminen nostaa joulutunnelmaa, niin t\u00e4st\u00e4 ei paremmaksi p\u00e4\u00e4se.<\/p>\n

Black Christmas (Musta joulu), 1974\"\"<\/strong><\/p>\n

Yliopiston sisarkunta j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 joulupippalot syrj\u00e4isell\u00e4 m\u00f6kill\u00e4. Yksi tyt\u00f6ist\u00e4 katoaa, ja muut alkavat saamaan uhkaavia puheluita tuntemattomalta miehelt\u00e4. Pian muitakin katoaa, ja on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 joku v\u00e4ijyy heit\u00e4. T\u00e4m\u00e4 jouluteemainen kauhuelokuva antoi paljon vaikutteita tulevalle slasher-genren alkuteokselle Halloweenille. Black Christmas itse otti vahvasti vaikutteita samaan aikaan suosiossa olleesta italialaisesta giallo-genrest\u00e4. Tunnelmallinen kuvakerronta ja voimakkaiden v\u00e4rien k\u00e4ytt\u00f6 on ehtaa gialloa, kuten on my\u00f6s tappajan v\u00e4h\u00e4inen n\u00e4ytt\u00e4minen. Leffaa v\u00e4ritt\u00e4\u00e4 lis\u00e4ksi roisi huumori, mik\u00e4 ennakoi tulevaa teinikomediagenre\u00e4. Vuonna 2006 julkaistiin ala-arvoinen remake, jota ei kannata katsoa!<\/p>\n

Die Hard (Vain kuolleen ruumiini yli), 1988\"\"<\/strong><\/p>\n

Jo julkaisustaan l\u00e4htien John McClanen ensimm\u00e4inen seikkailu on nauttinut arvostusta er\u00e4\u00e4n\u00e4 parhaimmista toimintaelokuvista ikin\u00e4. L\u00e4hivuosina se on saanut uuden tittelin parhaana joululeffana ikin\u00e4. Aiemmin mainitun Brazilin tyyliin joulu on vain taustalla, mutta se muistuttaa itsest\u00e4\u00e4n monissa merkitt\u00e4viss\u00e4 kohdissa kuten kuolleen miehen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olevassa villapaidassa: ”Now I have a machine gun HO-HO-HO” (voit ostaa samanlaisen paidan netist\u00e4). Kun kaiken massiivisen tuhon ja tappamisen j\u00e4lkeen lopputekstien aikana l\u00e4htee soimaan\u00a0Let It Snow! Let It Snow! Let It Snow!<\/em>, niin kyll\u00e4 se joulumieli sielt\u00e4 pakostakin l\u00f6ytyy.<\/p>\n

 <\/p>\n

Janne Karjalainen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Jouluelokuvia on loputon m\u00e4\u00e4r\u00e4, ja niit\u00e4 l\u00f6ytyy jokaiseen eri makuun: kevytt\u00e4 h\u00f6tt\u00f6\u00e4, suurta melodraamaa, v\u00e4hemm\u00e4n tunnettuja kuriositeetteja ja raakaa verell\u00e4 l\u00e4tr\u00e4\u00e4mist\u00e4. […]<\/a><\/p>\n<\/div>","protected":false},"author":4,"featured_media":4929,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"jetpack_post_was_ever_published":false,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","enabled":false},"version":2}},"categories":[407,34],"tags":[61,303],"class_list":{"0":"post-4691","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-elokuvat","8":"category-kulttuuri","9":"tag-elokuva","10":"tag-joulu"},"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/i0.wp.com\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-content\/uploads\/2018\/12\/WonderfulDieHard.jpg?fit=394%2C252","jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/pa0EdI-1dF","jetpack-related-posts":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4691","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4691"}],"version-history":[{"count":56,"href":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4691\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9741,"href":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4691\/revisions\/9741"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media\/4929"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4691"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4691"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4691"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}