![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-content\/uploads\/2018\/07\/Alchemy-stylized-image-804x804.png?resize=600%2C600\")
<\/p>\nKunnioitan luovuutta, on se sitten laadultaan musiikillista, kaunokirjallista, kuvataiteellista, teknologis-innovatiivista tai jotain muuta. Itse ajauduin luovan kirjoittamisen pariin erityisesti edellisell\u00e4 ty\u00f6paikallani, ollessani kuntoutujana Kuntoutuspolku ry:n Lielahden kartanolla. 2017 tammikuussa liityin silloiseen luovan kirjoittamisen ryhm\u00e4\u00e4n, jota ajan my\u00f6t\u00e4 ajauduin my\u00f6s itse vet\u00e4m\u00e4\u00e4n. Olin joskus teini-i\u00e4ss\u00e4 leikitellyt fantasiatarinoiden kirjoittamisella, mutten koskaan p\u00e4\u00e4ssyt t\u00e4ss\u00e4 parin sivun mittaisia tynki\u00e4 pidemm\u00e4lle.<\/p>\n
Aikuislukiossa kunnostauiduin aine- ja esseekirjoittajana, ja sain t\u00e4st\u00e4 my\u00f6t\u00e4 roppakaupalla itseluottamusta omaan kirjalliseen ilmaisuuni. Yliopistossa filosofiaa opiskellessani tekstien tuottaminen oli l\u00e4hinn\u00e4 akateemista ja puisevaa l\u00e4hdeviittauksineen ja tieteellisine kriteereineen, mutta t\u00e4m\u00e4kin koulu varmasti opetti itselleni jotain arvokasta. Luovuuteen yliopistomaailma ei kuitenkaan oman kokemukseni nojalla rohkaise.<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4ni pyrin pohtimaan, mit\u00e4 luovuus itselleni merkitsee, ja mahdollisesti antamaan lukijalle virikkeit\u00e4 oman luovuutensa esiin kaivamiseen. Keskeisiksi teemoiksi olen nostanut itsekriittisyydest\u00e4 ja estyneisyydest\u00e4 vapautumisen sek\u00e4 luovuuden inspiroimisen. Pilkkus\u00e4\u00e4nn\u00f6t kukin voi opetella vaikka k\u00e4ym\u00e4ll\u00e4 pari iltalukion kurssia tai selaamalla internetin kielioppaita. Nyt kyse on silkasta luomisvimman raivoisasta ulospuskemisesta.<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
Mit\u00e4 on luovuus?<\/strong><\/p>\n T\u00e4t\u00e4 voi itse kukin kysell\u00e4 itselt\u00e4\u00e4n, l\u00e4heisilt\u00e4\u00e4n tai vaikkapa aihetta k\u00e4sittelevilt\u00e4 opaskirjoilta. L\u00f6ytyy varmasti monia, jotka ajattelevat luovien tuotosten syntyv\u00e4n kuin tyhj\u00e4st\u00e4 – jumalten, enkelten tai demonien \u00e4\u00e4nen virratessa tekij\u00e4ns\u00e4 kautta tai jotain muuta vastaavaa. Itse n\u00e4en luovuuden ennemminkin alkemiana<\/strong>: jonkin muuntamisena joksikin toiseksi. Teksti\u00e4 tuottaessani en vain sylje sanoja tyhjyydest\u00e4 ulos maailmaan, vaan sanat ja ideat kumpuavat aina joltakin perustalta. T\u00e4m\u00e4 perusta on koko kokemushistoriani, luomishetken materiaalinen, aistittava ymp\u00e4rist\u00f6ni ja se kokonaisvaltainen konteksti, jossa luominen toteutuu.<\/p>\n Kun esimerkiksi n\u00e4en edess\u00e4ni puun, saatan n\u00e4k\u00f6aistimusteni, puita ja muita asioita koskevien muistojeni ja mielikuvitukseni my\u00f6t\u00e4 taikoa kyn\u00e4ll\u00e4ni teksti\u00e4 puu aiheenani. Samoin kuin menneiden aikojen myytilliset alkemistit pyrkiv\u00e4t valmistamaan kultaa muista metalleista, oma pyrkimykseni on muodostaa sanoja ja lauseita muun muassa materiaalista maailmaa koskevista kokemuksistani.<\/p>\n Huomionarvoista on, ett\u00e4 mielell\u00e4mme on tapana olla jatkuvasti<\/em> luova. Maailmassa liikkuessamme ja tapahtumia ja toisia ihmisi\u00e4 kohdatessamme mielemme on taukoamatta ty\u00f6ss\u00e4. Tuotamme jatkuvasti ja vaistomaisesti kokemuksistamme kielellisi\u00e4 narratiiveja, joiden varaan rakennamme muistomme siit\u00e4, kuinka asiat mielest\u00e4mme\u00a0 – omasta n\u00e4k\u00f6kulmastamme k\u00e4sin – tapahtuivat.<\/p>\n Valitettavan usein mielen luova ty\u00f6 on kuitenkin tuottaa itsellemme p\u00e4\u00e4nvaivaa, traumaattisia muistoja ja muita tukoksia, jotka lopulta h\u00e4iritsev\u00e4t kyky\u00e4mme olla luovia rakentavilla, jopa terapeuttisilla tavoilla. Luova kirjoittaminen voikin olla my\u00f6s terapeuttista<\/em>. Siin\u00e4 saa purkaa patoutumiaan ja vitutuksiaan, huoliaan ja haaveitaan kielellisen ilmaisun keinoin ja viel\u00e4p\u00e4 siten, ett\u00e4 luovuuden hedelmist\u00e4 saattaa joskus olla iloa jollekulle tekstien vastaanottajallekin.<\/p>\n N\u00e4en siis luovuuden olennaisesti assosiatiivisena vuodatuksena, jossa mielleyhtym\u00e4t seuraavat toisiaan muodostaen spontaanin ideoiden virtauksen. T\u00e4st\u00e4 virtauksesta luova kirjoittaja voi ammentaa mit\u00e4 mielikuvituksellisimpia aistimusten, ajatusten ja muistojen yhdistelmi\u00e4, joilla v\u00e4ritt\u00e4\u00e4 sanallista ilmaisuaan. Jotta luovuus voidaan her\u00e4tt\u00e4\u00e4 palvelemaan luovaa kirjoittamista, tulee kuitenkin p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon kaikenlaisista tukoksista, jotka ehk\u00e4isev\u00e4t yksil\u00f6\u00e4 ilmaisemasta itse\u00e4\u00e4n ja toteuttamasta luovia ideoitaan.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Itsekritiikki<\/strong><\/p>\n Luulen itsekriittisyyden olevan monien luomishaluisten keskeisen\u00e4 ongelmana. Kirjoittajalla on halu kirjoittaa, mutta jo ennen alkuun p\u00e4\u00e4semist\u00e4 h\u00e4n p\u00e4hk\u00e4ilee ”lukeeko kukaan tekstej\u00e4ni?”, ”miten minun\u00a0tulisi<\/em> kirjoittaa?”, ”mink\u00e4lainen juonenkulku on omaper\u00e4inen<\/em>?”, ”en kai vain kopioi toisia?”.<\/p>\n Kasvatuksemme ja ymp\u00e4rist\u00f6mme on ehtinyt pakkopaidoittamaan meihin lukemattomia t\u00e4llaisia freudilaisen ylimin\u00e4n haamuja, jotka asettavat oletuksia ja raameja sille, mit\u00e4 meid\u00e4n tulisi suoltaa kynist\u00e4mme ja n\u00e4pp\u00e4imist\u00e4mme. Ehk\u00e4 pahin luomishaluisen yksil\u00f6n tauti on se, kun h\u00e4n himoitsee jo ensimm\u00e4isen teoksensa olevan mestarillinen. Perfektionisti ei meinaa koskaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 alkuun miss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Luovuuttaan hakevan tulisikin l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti opetella suhtautumaan tuotoksiinsa sill\u00e4 asenteella, ett\u00e4 h\u00e4n toteuttaa luovuuttaan\u00a0itse\u00e4\u00e4n varten<\/em>. Tekstin tulee l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti olla sellaista, joka miellytt\u00e4\u00e4 kirjoittajaa itse\u00e4\u00e4n. T\u00e4ss\u00e4 tulee unohtaa tyystin kaikki toivo korkeammasta kunniasta, toisten kommenteista ja muista palkkioista tai rangaistuksista. Luominen voi alkaa ainoastaan itsens\u00e4 toteuttamisena itse\u00e4 varten.<\/p>\n En kuitenkaan tahdo esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 mahdollisen vastaanottajan t\u00e4ydellinen huomiotta j\u00e4tt\u00e4minen on suotuisaa, mik\u00e4li kirjoittaja toivoo tulevansa jollain tavoin toisten ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4ksi tai kuulluksi. Filosofian opiskelu on tarjonnut itselleni loistavan esimerkin kieliyhteis\u00f6st\u00e4, jossa alan opiskelijat saatika professorit eiv\u00e4t edes yrit\u00e4 tavoittaa suurten massojen k\u00e4sityskyky\u00e4. Viisauden rakastajat tuppaavat olemaan niin syv\u00e4ll\u00e4 omassa terminologiassaan ja k\u00e4sitesolmuissaan, ett\u00e4 ainoastaan toinen, samat saatanalliset opit sis\u00e4ist\u00e4nyt kollega voi heid\u00e4n julistuksiaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4.<\/p>\n My\u00f6s kielellisen ilmaisun lajityyppi m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 puitteita sille, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin tekstin on aiheellista antautua toisten tajuntaa puhuttelevaksi. Omalla polullani ratkaiseva vaihe luovaan kirjoittamiseen sis\u00e4lle p\u00e4\u00e4semiseksi onkin ollut\u00a0runous<\/strong>. Aiemmassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni koin vierastavani runoutta, enk\u00e4 edelleenk\u00e4\u00e4n ole liiemmin lukenut toisten runoja tai perehtynyt siihen, millaisia runojen tulisi korkeimpien auktoriteettien mukaan olla.<\/p>\n Runollinen ilmaisu tarjosi kuitenkin oivallisen pakotien kieliopillisten ja muunlaistenkin s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen vankilasta. Runojen s\u00e4keet kun voi mitoittaa t\u00e4ysin mielens\u00e4 mukaan, ja runoissa p\u00e4\u00e4see leikittelem\u00e4\u00e4n riimeill\u00e4 ja kielell\u00e4 sen kummemmin v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, miten sanottu tulee toisten tulkitsemaksi. Runous on kielell\u00e4 leikkimist\u00e4, verbaalista masturbointia, jota kehotan kenen tahansa rotuun, sukupuoleen tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta kokeilemaan.<\/p>\n Er\u00e4s itsekriitikon purkamisen menetelmiini liittyv\u00e4 ajatus kytkeytyy usein rakastamaani termiin ’v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys<\/em>’. Liian usein kirjoittaja miettii valmiiksi mieless\u00e4\u00e4n tarinan, jota h\u00e4n haluaa l\u00e4hte\u00e4 kertomaan. T\u00e4m\u00e4 ehk\u00e4 toimiikin monille. Oman luovuuteni kanavoinnille on kuitenkin ollut keskeist\u00e4 sallia itseni sanoa, mit\u00e4 mieleen juolahtaa. Olemalla v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4t\u00f6n sen suhteen, mihin kirjoittamani tarina, runo tai muu teksti kehittyess\u00e4\u00e4n etenee, tulen my\u00f6s jatkuvasti yll\u00e4tt\u00e4neeksi itseni, mik\u00e4 tekee tekstin rakentamisesta itselleni mielenkiintoista.<\/p>\n Samaa l\u00e4hestymistapaa voidaan ajatella my\u00f6s vaikkapa kuvataiteessa. Ensin taiteilija p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 maalata jonkinlaisen puun sen kummemmin miettim\u00e4tt\u00e4, mit\u00e4 muuta kuvaan tulee. Puu on luomisprosessin l\u00e4ht\u00f6laukaus, jolle kaikki muu on jatketta. Maalaaja voi my\u00f6s k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 puuhun ja sen yksityiskohtiin niin paljon aikaa ja vaivaa kuin haluaa. Vasta puun valmistuttua h\u00e4n ryhtyy pohtimaan, mit\u00e4 muuta kuvaan istuu. Se, millaiseksi puu muodostuu, voi my\u00f6s prosessin my\u00f6t\u00e4 inspiroida luovassa mieless\u00e4 ajatuksia siit\u00e4, mihin kuvallinen tarina tulee etenem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Vastaavasti runoa kirjoittaessani voin ensiksi muotoilla paperille jonkin sanan, tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 laisinkaan, mink\u00e4laista runoa olen ryhtym\u00e4ss\u00e4 kirjoittamaan. T\u00e4m\u00e4 sana puolestaan her\u00e4tt\u00e4\u00e4 mieless\u00e4ni mielleyhtymi\u00e4, jotka johdattavat minua aina seuraaviin sanoihin ja ajatuksiin. N\u00e4in luovuuteni on jatkuvassa tulemisen tilassa, jossa edes itse en varmuudella tied\u00e4, mihin villeihin luomuksiin ennakkoluulottomuuteni minut siivitt\u00e4\u00e4. Kun uskaltaa antaa luovuutensa spontaanisti virrata, saattaa itsekin p\u00e4\u00e4ty\u00e4 ihmettelem\u00e4\u00e4n, mihin suuriin ja kauniisiin luomuksiin oma luomisvoima kykeneek\u00e4\u00e4n. Alkuun tulee vain p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti omista ep\u00e4luuloista ja ep\u00e4ilyksist\u00e4, itsekritiikist\u00e4 ja rimakauhusta, luopua jahkailusta ja pakottaa kyn\u00e4 puhumaan.<\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Inspiraatio<\/strong><\/p>\n Kuten jo luovuuden luonnetta pohtiessani esitin, luovuuden tuote ei synny tyhj\u00e4st\u00e4. Kun fiilis ei ole kohdallaan, on itse\u00e4 mahdoton pakottaa puskemaan painavia sanoja paperille. Luovuus edellytt\u00e4\u00e4 sytykett\u00e4, oikeaa aikaa ja paikka, oikeaa mielentilaa. Mist\u00e4 siis hakea inspiraatiota, kun p\u00e4\u00e4 ly\u00f6 tyhj\u00e4\u00e4 ja valkoinen paperi tuijottaa edess\u00e4 ivailevasti virnuillen?<\/p>\n L\u00e4ht\u00f6kohtaisesti todettakoon, ett\u00e4 internet on pullollaan luovan kirjoittamisen harjoitteita ja inspiraatioideoita. Riitt\u00e4\u00e4, kun osaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 virtuaalimaailman hakukoneita\u00a0(esim. termill\u00e4 ’creative writing prompts’) ja mahdollisesti taitaa muitakin kieli\u00e4 kuin suomea. Lopulta inspiraatioideoita voi kuitenkin hakea aivan kaikkialta: toisten tekstien tarjoamien esimerkkien pohjalta, omasta kokemushistoriasta (muistoista, iloista, suruista), kuullusta, n\u00e4hdyst\u00e4, kaikilla aisteilla aistitusta.<\/p>\n Runoja kirjoittaessani er\u00e4s suosikkimenetelmist\u00e4ni on hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 inspiraatiosanoja<\/em>. Er\u00e4\u00e4n kerran yliopistolla notkuessani tartuin sanomalehteen ja poimin sen sivuilta satunnaisesti 13 sanaa. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen muotoilin runon sis\u00e4llytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 n\u00e4m\u00e4 sanat tekstiini. Erityisen antoisaksi harjoitteessa koin sen, ett\u00e4 nappailemalla satunnaisia sanoja oman, totunnaisen sanavarastoni ulkopuolelta, sain sis\u00e4llytetty\u00e4 runoon sellaista kielt\u00e4, jota en tavallisesti k\u00e4ytt\u00e4isi. Inspiraatiosanojen hy\u00f6dynt\u00e4minen voi siis olla my\u00f6s hyv\u00e4 tapa kartuttaa omaa sanavarastoa silloin, kun kieli tai tekstien teemat tuppaavat olemaan toisteisia.<\/p>\n Valmiiksi kielellisess\u00e4 asussa ilmev\u00e4t merkkijonot eiv\u00e4t kuitenkaan ole ainoa inspiraation l\u00e4hde. Kun k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aistejaan ja nime\u00e4\u00e4 aistikohteitaan, voi ajassa virtaavasta ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ehtym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kaivoksen luovuuden louhittavaksi. Ja hyvin viritetty mieli kumpuaa aina uusia ideoita vanhojen pohjalta.<\/p>\n N\u00e4en ensiksi tuolin. Tuolin v\u00e4ri on sininen. Sininen muistuttaa minua merest\u00e4. Merest\u00e4 tulee mieleeni Intian Goan paratiisimaiset rannat. Paratiisi kytkeytyy tajunnassani raamatulliseen k\u00e4\u00e4rmeeseen. K\u00e4\u00e4rmeen ajatteleminen kuljettaa minut lohik\u00e4\u00e4rmeisiin. Lohik\u00e4\u00e4rmeet sy\u00f6ksev\u00e4t tulta. Tuli on kuumaa. My\u00f6s auringon polte on kuuma. Nyt mieleni tekee kuumaa kaakaota. Kaakao kuljettaa ajatukseni edelleen Atlantin toiselle puolen, l\u00f6yt\u00f6retkeilij\u00f6iden ja Amerikan alkuper\u00e4isasukkaiden maailmaan.<\/p>\n Ajatusharhailuni katkeaa, kun kuulen ohikulkijoiden puhuvan rakennust\u00f6ist\u00e4 kaupungilla. Nyt l\u00e4hdenkin seuraamaan t\u00e4t\u00e4 ajatusketjua. Rakennust\u00f6ist\u00e4 mieleeni pulppuaa visioita siit\u00e4, kuinka mik\u00e4\u00e4n ei tunnu etenev\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 keskener\u00e4isess\u00e4 maailmassa. Pulahdan synkkiin vesiin turhautuessani h\u00e4lin\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4. Selk\u00e4\u00e4ni kutittaa, ja huomaan vitutuksen hiipiv\u00e4n pitkin selk\u00e4rankaani. Tunnen muljahduksen rinnassani, ja s\u00e4ik\u00e4hd\u00e4n hetkeksi. Havahduttuani j\u00e4lleen inspiraatiohakuisuuteeni voin j\u00e4lleen kuitenkin ilokseni huomata, miten rikas kokemukseni tarjotin on.<\/p>\n Kaikki t\u00e4m\u00e4 ajatuksen virtaus tuo siis eteeni ehtym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n el\u00e4m\u00e4npuun, jonka hedelm\u00e4t ovat luovuuteni vapaasti poimittavissa. Nyt minun tarvitsee en\u00e4\u00e4 loihtia ideoistani runo, tarina tai muu teksti, ja olen jo p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt luovan levottomuuteni valloilleen. Sille, joka osaa olla vastaanottavainen inspiroitumiselle, ongelma onkin ennen pitk\u00e4\u00e4 ennemmin siin\u00e4, miten sulkea mielest\u00e4\u00e4n pois tarpeettomia ideoita. T\u00e4m\u00e4 on kuitenkin olematon huoli, kun vain ryhtyy – kirjoittamaan – jotain<\/span><\/strong>.<\/p>\n Tyypillinen ongelma niin itselleni kuin varmasti monille luoville ihmisille liittyy aikaan ja tilaan. Luovan toiminnan toteutuminen vaatii usein tietynlaisen tilanteen, tietyn ymp\u00e4rist\u00f6n. Toisten p\u00e4lyilev\u00e4t katseet tai ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t h\u00e4ly\u00e4\u00e4net lienev\u00e4t tyypillisi\u00e4 esimerkkej\u00e4 luovuutta ehk\u00e4isevist\u00e4 h\u00e4iri\u00f6tekij\u00f6ist\u00e4. Luovuus vaatii tietyn keskittymisen. Luovuudessa on jotain rituaalinomaista. Kannattaa siis etsi\u00e4 ja hakeutua sellaiseen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, jossa luovuus saa rauhassa kukoistaa.<\/p>\n Toisaalta eri ymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4 voi my\u00f6s hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 palvelemaan omia luovia tarkoituksia. Mets\u00e4ss\u00e4 kannon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 istuskelu voi inspiroida erilaisia ajatuksia ja teksti\u00e4 kuin vaikkapa kaupungin kahvilassa kirjoittelu. Joku ymp\u00e4rist\u00f6 voi soveltua runojen raapustamiseen, toinen romaanin ty\u00f6st\u00e4miseen, kolmas filosofisten oivallusten kehittelyyn. Inspiraatiotaan voikin etsi\u00e4 juuri hakeutumalla itselle vieraisiin tilanteisiin, kokeilemalla uusia asioita ja murtautumalla ulos mukavuusalueeltaan.<\/p>\n My\u00f6s toisten seurassa kirjoittamisessa on omat puolensa, ja t\u00e4st\u00e4 ovat esimerkkin\u00e4 erilaiset kirjoitusryhm\u00e4t. Ryhm\u00e4tilanteessa kaikilla osallistujilla on yhteinen tavoite, mik\u00e4 voi osaltaan auttaa keskittym\u00e4\u00e4n tekemiseen. Ryhm\u00e4 on my\u00f6s hyv\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohta aikaansaamattomuudesta k\u00e4rsiville. Kirjoitusryhm\u00e4ss\u00e4 kun tulee ik\u00e4\u00e4n kuin pakottuneeksi raapustamaan edes jotain, ja vertaistuki ja teksteist\u00e4 keskustelu voi vied\u00e4 omaa innostusta eteen p\u00e4in ja tuoda rohkaisua ja ideoita tulevalle tekemiselle.<\/p>\n Inspiraatiota tuskin voi pakottaa keneenk\u00e4\u00e4n, mutta muun muassa luovan kirjoittamisen ryhmien kautta toiveikkaat voivat l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ty\u00f6kaluja, joilla p\u00e4\u00e4st\u00e4 oman innostuksensa alkul\u00e4hteille tai saada uutta potkua jo aiemmin kuihtuneelle luomistarmolle. Olennaista on kuitenkin henkil\u00f6n omakohtainen motivaatio ryhty\u00e4 tuottamaan tekstej\u00e4 ja valmius irtaantua itsekritiikist\u00e4 ja ennakkoluuloista, jotka mahdollisesti tukkivat h\u00e4nen luomisvoimiaan.<\/p>\n Se, joka jatkuvasti kritisoi omia (tai toisten) ideoitaan, ei koskaan opi luovaksi ideoiden toteuttajaksi. Maailma on t\u00e4ynn\u00e4 kriitikoita, ep\u00e4ilij\u00f6it\u00e4 ja muita vellihousuja; vain harvat ja valitut rohkenevat vuotaa hikens\u00e4 ja verens\u00e4 luomuksiinsa ja viel\u00e4p\u00e4 asettaa ne itseens\u00e4 k\u00e4pertyneiden kusip\u00e4iden kritiikin moukarin alle. Luova onkin lopulta se, joka uskaltaa.<\/p>\n Ja viel\u00e4 viimeinen vinkkini: \u00c4lk\u00e4\u00e4 nyt herran t\u00e4hden p\u00e4hk\u00e4ilk\u00f6 tekstej\u00e4nne kirjoittaessanne, onko tuotoksenne omaper\u00e4inen, originaali, ainutlaatuinen tai jollain tavalla vallankumouksellinen. Ennemminkin rohkaisen teit\u00e4 ottamaan vaikutteita aivan kaikkialta ja luovina alkemisteina, kokkeina ja taikureina vuodattamaan teksteihinne juuri sen, mit\u00e4 niihin kulloinkin sattuu valumaan.<\/p>\n Vaikka tuotoksenne kuinka muistuttaisi jonkun menneen suuruuden julkaisuja, luottakaa siihen, ett\u00e4 teid\u00e4n tekeleenne on aina ainutlaatuinen. Se on syntynyt juuri teid\u00e4n yksil\u00f6llisest\u00e4, luovasta mielest\u00e4nne, juuri teid\u00e4n hahmotustapanne v\u00e4ritt\u00e4m\u00e4n\u00e4 ja juuri sill\u00e4 tunnelatauksella ja visiolla, jonka juuri te olette kanavoineet luomuksiinne. Luokaa ja julkaiskaa. Ja kun kriitikkonne viel\u00e4 tuhlaavat aikaansa luomustenne pilkkomiseen, k\u00e4\u00e4nt\u00e4k\u00e4\u00e4 heille ja menneille luomuksillenne selk\u00e4nne, ja luokaa j\u00e4lleen jotain uutta.<\/p>\n <\/p>\n – Jere Jokinen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-content\/uploads\/2018\/07\/2016_10_31_ProChoiceSuicideForum_social828957017.png?resize=932%2C622\")
<\/p>\nPuu<\/em>
\n\u00a0 \u00a0 \u00a0Se on vain ensiaskel
\nmultainen sys\u00e4ys
\n<\/em>\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 l\u00e4ht\u00f6laukaus alhaiseen, ajattomaan alkuun<\/em><\/h4>\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-content\/uploads\/2018\/07\/WP_20180706_008-3.jpg?resize=1024%2C299\")
<\/p>\n