{"id":19919,"date":"2024-03-19T08:35:14","date_gmt":"2024-03-19T06:35:14","guid":{"rendered":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/?p=19919"},"modified":"2025-03-31T08:27:45","modified_gmt":"2025-03-31T05:27:45","slug":"rockvuosi-1965","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/rockvuosi-1965\/","title":{"rendered":"Rockvuosi 1965"},"content":{"rendered":"

(T\u00e4st\u00e4 kehkeytyi juttusarja, linkit seuraaviin osiin: 1966<\/a>, 1967<\/a>, 1968<\/a>, 1969<\/a>, 1970<\/a>)<\/em><\/p>\n

Taannoisen musiikkivuosi 1991<\/a> -jutun \u00a0<\/i>tiimoilta juolahti mieleen, ett\u00e4 vastaavia voisi v\u00e4s\u00e4t\u00e4 muiltakin vuosilta. Vuosi 1965 tuntui sopivalta aloituskohdalta, koska rockmusiikissa alkoi silloin jo tapahtua, mutta oli viel\u00e4 tyynt\u00e4 myrskyn edell\u00e4. Seuraavina vuosina tahti kiihtyi hurjasti ja monet merkitt\u00e4v\u00e4t artistit ja yhtyeet aloittivat uransa.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n ja tulevien juttujen painopiste on rockin eri lajeissa, mukaanlukien metalli, sit\u00e4 mukaa kun tyylisuuntia ehdit\u00e4\u00e4n keksi\u00e4. Formaatti muotoutunee ajan mittaan, mutta kokonaisia myynti-,\u00a0 hitti- tai muitakaan listoja ei ole aikomuksena kopioida, vaan poimia joka vuodelta joitakin merkitt\u00e4vi\u00e4 julkaisuja ja tapahtumia.<\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n ensimm\u00e4iseen juttuun on koottuna lyhyesti muutakin maailmalla ja Suomessa tapahtunutta tuomaan kontekstia ja yleist\u00e4 ajankuvaa. N\u00e4it\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 jatkossa tule joka vuodelle, kun musiikkimaailman tapahtumia alkaa olla yh\u00e4 enemm\u00e4n k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n

Artikkelit on tarkoitettu viihteeksi ja inspiraatioksi tarkemmalle aiheesen tutustumiselle. Tietoja on ker\u00e4tty vaihtelevista l\u00e4hteist\u00e4, eik\u00e4 faktoja ole mitenk\u00e4\u00e4n perusteellisesti tarkistettu.<\/p>\n

Maailma vuonna 1965<\/b><\/h2>\n

Vuonna 1965 kylm\u00e4 sota l\u00e4nsi- ja it\u00e4blokkien v\u00e4lill\u00e4 oli t\u00e4ydess\u00e4 k\u00e4ynniss\u00e4. Vietnamin sota eskaloitui USA:n aloittaessa ilmapommitukset ja l\u00e4hett\u00e4ess\u00e4 maajoukkoja paikalle. Avaruuden valloituksestakin kisattiin: neuvostoliittolainen kosmonautti suoritti ensimm\u00e4isen\u00e4 avaruusk\u00e4velyn ja yhdysvaltalaisluotain puolestaan l\u00e4hetti ensimm\u00e4iset kuvat Mars-planeetasta. Vuonna 1947 itsen\u00e4istyneet ja toisistaan irtautuneet Intia ja Pakistan k\u00e4viv\u00e4t lyhyen mutta intensiivisen sodan mm. Kashmirin alueella.<\/p>\n

USA:n sis\u00e4poliitikassa kuohui kansalaisoikeustaistelun ja -lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n tiimoilta, sis\u00e4lt\u00e4en mm. mellakoita ja v\u00e4kivaltaisia yhteenottoja mielenosoittajien ja poliisien tai kansalliskaartin v\u00e4lill\u00e4. Malcolm X murhattiin.<\/p>\n

Ensimm\u00e4isen\u00e4 musiikkipoimintana on syyt\u00e4 mainita protestilaulu vuodelta 1965, Eve of Destruction, <\/i>joka viittaa l\u00e4hes kaikkiin yll\u00e4oleviin tapahtumiin. Sen kirjoitti P.F. Sloan, mutta tunnetuin levytys on Barry McGuiren tekem\u00e4.<\/p>\n

Suomessa elettiin Kekkosen toista presidenttikautta. P\u00e4\u00e4ministerin\u00e4 toimi Johannes Virolainen, jonka puolue Maalaisliitto muutti nimens\u00e4 Keskustapuolueeksi. Kirjailija Hannu Salama sai syytteen jumalanpilkasta edellisvuoden Juhannustanssit-teoksestaan. Suomen ensimm\u00e4inen j\u00e4\u00e4halli avattiin Tampereen Hakamets\u00e4ss\u00e4 ja siell\u00e4 j\u00e4rjestettiin heti j\u00e4\u00e4kiekon MM-kisat.<\/p>\n

Rockmusiikin tila<\/b><\/h2>\n

Rockin ensimm\u00e4isen aallon yhdysvaltalaiset pioneerit olivat suurelta osin h\u00e4ipyneet kuvasta 1960-luvulle tultaessa: Elvis Presley meni armeijaan ja keskittyi sitten elokuvauraansa, Buddy Holly ja Eddie Cochran menehtyiv\u00e4t, Little Richard tuli uskoon ja Jerry Lee Lewis sek\u00e4 Chuck Berry joutuivat skandaalien keski\u00f6\u00f6n. Heist\u00e4 ja bluesmuusikoista vaikutteita ottaneet seuraavan sukupolven tekij\u00e4t, suurelta osin brittil\u00e4iset, aloittivat nyt rockin uuden nousun. Kaikki heist\u00e4 olivat vuonna 1965 viel\u00e4 aivan uransa alkutaipaleella, vaikka osa oli julkaissut levytyksi\u00e4 pari-kolme vuotta.<\/p>\n

Musiikkiteollisuus keskittyi t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa viel\u00e4 vahvasti singleihin. Omiksi kokonaisuuksikseen suunniteltujen albumien kulta-aika oli vasta alkamassa. Sinkkuna hiteiksi nousseita kappaleita ei aina edes ollut mukana mill\u00e4\u00e4n pitk\u00e4soitolla. Julkaisutahti oli tyypillisesti eritt\u00e4in kiivas nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n verrattuna, samalta artistilta saattoi tulla vuoden aikana ulos pari-kolme albumia ja EP:t ja singlet p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n

H\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulmasta oli sekin, ett\u00e4 brittiartistien levyist\u00e4 julkaistiin usein eri versioita kotisaarella ja Pohjois-Amerikassa. Ne saattoivat olla eri nimisi\u00e4 pitk\u00e4lti samalla sis\u00e4ll\u00f6ll\u00e4, tai nimi oli sama mutta sis\u00e4lt\u00f6 erosi oleellisesti. T\u00e4m\u00e4 sai muutenkin kovan julkaisutahdin n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n viel\u00e4 todellista tihe\u00e4mm\u00e4lt\u00e4. Monen artistin diskografiat ovatkin n\u00e4ilt\u00e4 vuosilta varsin sekavat, kunnes julkaisuk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t alkoivat selkeyty\u00e4 tulevina vuosina. My\u00f6hempien vuosikymmenten uudelleenjulkaisut yhdistelev\u00e4t usein albumien alkuper\u00e4isi\u00e4 versioita ja ker\u00e4\u00e4v\u00e4t samaan pakettiin my\u00f6s alun perin albumilla julkaisemattomia sinkkuja.<\/p>\n

Rockin keskeisi\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4 ja julkaisuja<\/b><\/h2>\n

Bob Dylan<\/b><\/p>\n

<\/b>Yksi kaikkien aikojen parhaista lauluntekij\u00f6ist\u00e4 oli aloittanut uransa muutamaa vuotta aiemmin ja julkaissut nelj\u00e4 albumillista akustista folkia ja bluesia. Niill\u00e4 \u00e4\u00e4ness\u00e4 oli l\u00e4hes pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n vain mies itse akustisen kitaran ja huuliharpun kanssa. Noilla levyill\u00e4 oli jo monia klassikoiksi muodostuneita biisej\u00e4, kuten Blowin\u2019 in the Wind, Masters of War<\/i> ja The Times They Are a-Changin\u2019<\/i>.<\/p>\n

Dylan oli uransa alkuvuosina n\u00e4kyv\u00e4 osa New Yorkin poliittisesti aktiivista folk-liikett\u00e4, jossakin mieless\u00e4 sen ykk\u00f6snimikin. H\u00e4n ei kuitenkaan kantaaottavien laulujen tekemisest\u00e4 huolimatta ollut kiinnostunut osallistumaan muuhun sosiaaliseen aktivismiin, mihin monet folkkarit olivat pettyneit\u00e4. Vuonna 1965 Dylanin musiikissa tapahtui merkitt\u00e4v\u00e4 k\u00e4\u00e4nne, kun h\u00e4n vaihtoi s\u00e4hk\u00f6isiin instrumentteihin ja rockiin. T\u00e4m\u00e4 aiheutti folkpiireiss\u00e4 kovastikin pahennusta, ja Dylanille mm. buuattiin hein\u00e4kuussa 1965 Newport Folk Festivalin keikalla, kun h\u00e4n esiintyi s\u00e4hk\u00f6isen rockb\u00e4ndin s\u00e4est\u00e4m\u00e4n\u00e4 \u2014 joskin t\u00e4m\u00e4 vuosikymmeni\u00e4 toisteltu tarina on saanut ajan mittaan lis\u00e4\u00e4 s\u00e4vyj\u00e4.<\/p>\n

Dylan julkaisi vuonna 1965 kaksi LP:t\u00e4 uudella rocktyylill\u00e4: Bringing It All Back Home<\/i> ja Highway 61 Revisited<\/i>. Molemmat esiintyv\u00e4t usein korkealla kaikkien aikojen parhaiden levyjen listoilla. J\u00e4lkimm\u00e4isell\u00e4 on mukana biisi Like a Rolling Stone<\/i>, joka on puolestaan yleisesti k\u00e4rkip\u00e4\u00e4ss\u00e4 parhaiden biisien listauksissa. Rolling Stone -lehden 500 Greatest Songs of All Time -listalla biisi oli pitk\u00e4\u00e4n ykk\u00f6sen\u00e4, vuoden 2024 p\u00e4ivitetyll\u00e4 listalla<\/a>\u00a0se on sijalla 4.<\/p>\n

The Beach Boys<\/b><\/p>\n

\"\"
The Beach Boys n. vuonna 1965. Kuva: Wikimedia<\/a>, Public Domain.<\/figcaption><\/figure>\n

Yhtye oli julkaissut kolmen edelt\u00e4v\u00e4n vuoden aikana jo seitsem\u00e4n albumia. Niiden sis\u00e4lt\u00f6 oli valtaosin hyv\u00e4ntuulista poppia ja rockia, jossa sanoitukset k\u00e4sitteliv\u00e4t l\u00e4hinn\u00e4 surffausta, autolla kruisailua ja muuta rentoa kalifornialaisnuorten el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Vuonna 1965 b\u00e4ndilt\u00e4 ilmestyi kolme pitk\u00e4soittoa: The Beach Boys Today, Summer Days (And Summer Nights)<\/i>\u00a0ja Beach Boys’ Party<\/i>. Niill\u00e4 yhtye alkoi Brian Wilsonin johdolla muuttaa ja monipuolistaa merkitt\u00e4v\u00e4sti tyyli\u00e4\u00e4n, s\u00e4vellyksi\u00e4\u00e4n ja sanoituksiaan. V\u00e4hint\u00e4\u00e4n vahvana osavaikuttajana t\u00e4ss\u00e4 olivat The Beatlesin menestys ja kehittyv\u00e4 tyyli sek\u00e4 yhtyeiden v\u00e4lille kehkeytynyt kilpailutilanne, joka ajoi molempia eteenp\u00e4in. Kilvoittelu oli ihan yst\u00e4v\u00e4llismielist\u00e4 ja Beach Boys\u2019 Party<\/i> -coverlevyll\u00e4 b\u00e4ndi versioikin Beatleseja useamman biisin verran. T\u00e4m\u00e4n vuoden omia Beach Boys -biisej\u00e4 ovat mm. Help Me Rhonda <\/i>ja California Girls<\/i>.<\/p>\n

The Beatles<\/b><\/p>\n

\"\"
Beatlesit lehdist\u00f6tilaisuudessa vuonna 1965. Kuva: Wikimedia \/ Minnesota Historical Society<\/a>, lisenssi CC BY-SA 2.0<\/a><\/figcaption><\/figure>\n

Beatlesit olivat julkaisseet jo edelt\u00e4vin\u00e4 vuosina muutaman albumin. Parilla ensimm\u00e4isell\u00e4 levyll\u00e4 oli viel\u00e4 reilusti covereita, mutta t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa Lennon ja McCartney olivat jo ottaneet s\u00e4vellyspuolen haltuun ja kappaleet olivat l\u00e4hes kokonaan omaa tuotantoa. Vuonna 1965 b\u00e4ndi julkaisi komediallisen elokuvan Help!<\/i> ja sen soundtrackina samannimisen levyn, sek\u00e4 toisen albumin, Rubber Soul<\/i>. Molemmilla levyill\u00e4 on mukana kosolti klassikkobiisej\u00e4, mm. Helpill\u00e4 Yesterday<\/i> ja Rubber Soulilla In My Life<\/i> ja Norwegian Wood<\/i>.<\/p>\n

B\u00e4ndi oli vuonna 1965 my\u00f6s kiertueella Yhdysvalloissa ja soitti ensimm\u00e4iset stadionkonsertit. Shea Stadiumilla New Yorkissa oli paikalla n. 55600 henke\u00e4, joka oli suurin keikkayleis\u00f6 siihen menness\u00e4. Kiertueen aikana yhtye my\u00f6s esiintyi nelj\u00e4tt\u00e4 kertaa USA:n television suositussa Ed Sullivan Show:ssa. Suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 tulevia amerikkalaisia rokkistaroja on my\u00f6hemmin kertonut noiden esiintymisten olleen heille lapsina aivan keskeisess\u00e4 roolissa rockista innostumisessa ja ne her\u00e4ttiv\u00e4t kipin\u00e4n ryhty\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n sit\u00e4 itse.<\/p>\n

The Rolling Stones<\/b><\/p>\n

Rollarit olivat aloittaneet uransa hieman Beatlesien j\u00e4lkeen ja julkaisseet vasta ensimm\u00e4isen levyns\u00e4. Vuonna 1965 b\u00e4ndilt\u00e4\u00a0 tuli levyj\u00e4 ulos kasap\u00e4in: The Rolling Stones No. 2, The Rolling Stones Now, Out of Our Heads<\/i> (kaksi versiota) ja December\u2019s Children<\/i>. K\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6nt\u00e4 julkaisum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 selitt\u00e4v\u00e4t aiemmin mainitut britti- ja USA-versioiden erillisyys (levyjen sis\u00e4lt\u00f6 on osittain p\u00e4\u00e4llekk\u00e4ist\u00e4) sek\u00e4 yleinen tavattoman nopea julkaisutahti.<\/p>\n

Rollarit erotti tuolloin Beatleseista mm. se, ett\u00e4 he eiv\u00e4t viel\u00e4 olleet yht\u00e4 pitk\u00e4ll\u00e4 kehityksess\u00e4\u00e4n s\u00e4velt\u00e4jin\u00e4. Levyt koostuivat suureksi osaksi covereista yhdysvaltalaisten blues- ja R&B-artistien kappaleista. Vuoden 1965 ylivoimaisesti merkitt\u00e4vin rollaribiisi on kuitenkin omaa tekoa, eli (I Can\u2019t Get No) Satisfaction, <\/i>joka on e<\/i>delleen yksi yhtyeen tunnetuimmista ja suosituimmista. My\u00f6s mm. Get Off of My Cloud<\/i> lukeutuu rollariklassikoiden joukkoon.<\/p>\n

\"\"
Rollarit saapuvat Suomeen vuonna 1965. Kuva: V.K. Hietanen, Museoviraston journalistinen kuva-arkisto<\/a>. Lisenssi: CC BY 4.0<\/a><\/figcaption><\/figure>\n

Stonesien kokonaisvaikutus ei ollut ehk\u00e4 aivan Beatlesien luokkaa, mutta yhdell\u00e4 osa-alueella he olivat keskeisin yhtye: mustien amerikkalaisten artistien esittelemisess\u00e4 valkoiselle jenkkiyleis\u00f6lle, joka ei tuntenut heit\u00e4 lainkaan. Rollarit mm. vaativat yhden tv-esiintymisen yhteydess\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6s blueslegenda Howlin\u2019 Wolf oli kutsuttava samaan ohjelmaan.<\/p>\n

B\u00e4ndi esiintyi vuonna 1965 my\u00f6s Suomessa Yyterin juhannusjuhlilla n. 15000 hengelle. Keikan oli j\u00e4rjest\u00e4nyt manageri Tappi Suojanen. Rockfestareitahan ei tuolloin viel\u00e4 j\u00e4rjestetty miss\u00e4\u00e4n p\u00e4in maailmaa, jazzfestivaaleja kyll\u00e4kin.<\/p>\n

The Byrds<\/b><\/p>\n

Kalifornialaisen folk- ja country rockin pioneerib\u00e4ndi The Byrds aloitti levytysuransa julkaisemalla albumit Mr. Tambourine Man<\/i>\u00a0 ja Turn! Turn! Turn!<\/i> Molempien nimibiisit ovat yhtyeen k\u00e4yntikorttikappaleita. Tamburiinimies on Dylanin tuotantoa saman vuoden Bringing It All Back Home -levylt\u00e4.<\/p>\n

The Who<\/b><\/p>\n

Mod-tyylin edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4 The Who julkaisi ensimm\u00e4isen levyns\u00e4 My Generation<\/i>. Sen nimibiisi oli keskeinen nuorisokapinan \u00e4\u00e4niraita, jota symboloi mm. kappaleen tunnetuin sanoitusp\u00e4tk\u00e4 \u201cI hope I die before I get old\u201d. Yhtyeest\u00e4 tuli t\u00e4rke\u00e4 vaikuttaja monella tavoin, mm. hurjien esiintymistens\u00e4 my\u00f6t\u00e4, joihin kuului instrumenttien tuhoamista keikkojen lopuksi ja reilusti kasvaneet volyymit.<\/p>\n

The Yardbirds<\/b><\/p>\n

For Your Love<\/i> ja Having a Rave-up<\/i>; biisej\u00e4 mm. For Your Love<\/i> ja Heart Full of Soul<\/i>. Levyill\u00e4 soittaa osalla biiseist\u00e4 soolokitaraa viel\u00e4 Eric Clapton, joka j\u00e4tti b\u00e4ndin alkuvuodesta 1965. H\u00e4net korvasi Jeff Beck.<\/p>\n

The Kinks<\/b><\/p>\n

Kinda Kinks<\/i> ja The Kink Kontroversy<\/i>, biisej\u00e4 mm. Tired of Waiting for You<\/i> ja Where Have All the Good Times Gone<\/i>. Ray Daviesin kehitys biisintekij\u00e4n\u00e4 alkaa n\u00e4ky\u00e4.<\/p>\n

The Animals<\/b><\/p>\n

The Animals on Tour<\/i> ja Animal Tracks. <\/i>Alkuper\u00e4isen b\u00e4ndin lyhyt ura l\u00e4hestyi jo loppuaan.<\/p>\n

The Pretty Things<\/b><\/p>\n

The Pretty Things<\/i> ja Get the Picture? <\/i> \u201cKuin Rollarit, mutta viel\u00e4 hurjempia.\u201d<\/p>\n

Them<\/b><\/p>\n

The Angry Young Them, <\/i>biisi Gloria<\/i>. Laulaja Van Morrison uransa alussa.<\/p>\n

Bonus: The Sonics: Here Are the Sonics<\/i>. Varhaista garage rockia, jopa punkin esiastetta. Mm. Kurt Cobain ja Jack White ovat fanittaneet.<\/p>\n

Rock Suomessa<\/b><\/h2>\n

Rock oli rantautunut Suomeenkin 1950-luvulla. Amerikkalaisista biiseist\u00e4 tehtiin jo silloin omia versioita, mutta l\u00e4hinn\u00e4 jazz- ja viihdeorkesterien toimesta, eik\u00e4 niill\u00e4 ollut juuri tekemist\u00e4 rock\u2019n\u2019rollin kanssa. V\u00e4hitellen nuoret alkoivat kuitenkin itse tehd\u00e4 rockia. Oleellinen kehitysvaihe oli 1960-luvun alun rautalankabuumi, joka oli The Shadowsin innoittamaa s\u00e4hk\u00f6kitaravetoista instrumentaalimusiikkia. The Soundsin single Emma<\/i> k\u00e4vi listak\u00e4rjess\u00e4kin vuonna 1963.<\/p>\n

\"\"
Jussi Raittinen vuonna 1966. Kuva: Wikimedia \/ Public Domain<\/a><\/figcaption><\/figure>\n

Vuoteen 1965 tultaessa rautalangan kulta-aika alkoi olla ohi, pitk\u00e4lti The Beatlesin nostattaman beatlemanian syrj\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n\u00e4. Rautalangasta siirryttiin laulettuun poppiin ja rokkiin ja tekij\u00f6it\u00e4 oli jo merkitt\u00e4v\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4, mutta listoilla kotimaista rockia ei viel\u00e4 juuri n\u00e4kynyt. T\u00e4rkein poikkeus olivat lajin suomalaiset pioneeriveljekset Jussi ja Eero Raittinen The Boys -yhtyeineen.<\/i> Heid\u00e4n sinkkunsa Kaunis nainen<\/i> oli k\u00e4\u00e4nn\u00f6s Roy Orbisonin Oh, Pretty Womanista<\/i>.<\/p>\n

My\u00f6s Irwin Goodman julkaisi ensimm\u00e4iset singlens\u00e4 vuonna 1965, joista Ty\u00f6miehen lauantai <\/i>p\u00e4\u00e4tyi heti soittokieltoon radiossa. Irwinin tyyli oli musiikillisesti folkahtavaa ja Vexi Salmen sanoitukset kuplettiperinteen jatkoa, mutta asenteessa oli kosolti rockia.<\/p>\n

Erikoinen t\u00e4m\u00e4n ajan ilmi\u00f6 oli my\u00f6s brittil\u00e4inen rockyhtye The Renegades, joka oli kotimaassaan aivan tuntematon, mutta saavutti merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 suosiota keikkaillessaan ja levytt\u00e4ess\u00e4\u00e4n Suomessa 1960-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 parin vuoden ajan. Vuonna 1965 heilt\u00e4 julkaistiin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 pari pitk\u00e4soittoa, ajalle tyypillisen h\u00e4mment\u00e4v\u00e4sti molemmat nimelt\u00e4\u00e4n The Renegades<\/i>.<\/p>\n

Mainittujen lis\u00e4ksi Suomessa kuunneltiin mm. Rollareita ja muita brittil\u00e4isi\u00e4 ja amerikkalaisia artisteja, mutta sinkkulistoilla juhlivat yh\u00e4 p\u00e4\u00e4asiassa perinteisemm\u00e4n iskelm\u00e4linjan edustajat.<\/p>\n

Bluesin, soulin ja jazzin kohokohtia<\/b><\/h2>\n