{"id":15976,"date":"2021-11-02T09:05:50","date_gmt":"2021-11-02T07:05:50","guid":{"rendered":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/?p=15976"},"modified":"2021-11-02T09:29:24","modified_gmt":"2021-11-02T07:29:24","slug":"jaakko-kullan-karmiva-kehtolaulu","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/jaakko-kullan-karmiva-kehtolaulu\/","title":{"rendered":"Jaakko-kullan karmiva kehtolaulu"},"content":{"rendered":"

Hauras Jaakob-poika oli kasvanut \u00e4itins\u00e4 helmoissa kymmenvuotiaaksi, kun is\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4tti l\u00e4hett\u00e4\u00e4 pojan luostariin.
\n– Tuollaista r\u00e4\u00e4p\u00e4lett\u00e4 emme pid\u00e4 el\u00e4ttin\u00e4, is\u00e4 \u00e4rj\u00e4isi \u00e4idin pit\u00e4ess\u00e4 Jaakobia tiukasti rintaansa vasten. Varhain seuraavana aamuna, auringon vasta hiipiess\u00e4 taivaanrantaan, is\u00e4 kuljetti pojan luostarin porteille ja j\u00e4tti h\u00e4net tuohon vieraaseen ja kolkkoon paikkaan. T\u00e4m\u00e4 tapahtui pieness\u00e4 ranskalaisessa kyl\u00e4ss\u00e4 armon vuonna 1656.<\/p>\n

Kului nelj\u00e4 vuotta. Veli Jaakob oli jo tottunut luostarin oloihin ja viihtyi erityisesti yrttien ja rohtojen parissa. Toisinaan h\u00e4n tapasi salaa \u00e4itins\u00e4 yrttitarhan portilla ja antoi t\u00e4lle rohtoja viemisiksi. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 sumuisena aamuna luostarin portilla k\u00e4vi kiivas v\u00e4ittely. Englannista oli laivan kyydiss\u00e4 saapunut 12-vuotias nuorukainen. Pojan vanhemmat olivat kuolleet ja h\u00e4n itse pyrki sukulaistensa luo Ranskaan. Merimatkalla nuorukaisen vointi oli \u00e4kki\u00e4 romahtanut ja h\u00e4net oli lukittu ruumaan. Nyt merimiehet vaativat h\u00e4nen j\u00e4\u00e4v\u00e4n luostariin munkkien hoitoon. Apotti kuitenkin pelk\u00e4si Lontoosta kuulemiaan ruttouutisia eik\u00e4 halunnut sairastunutta luostariin.<\/p>\n

Veli Jaakob halusi kuitenkin huolehtia tuosta riutuneesta ilmestyksest\u00e4. Kenties nuorukaisen olemus muistutti h\u00e4nt\u00e4 omasta menneisyydest\u00e4\u00e4n. – Is\u00e4, antakaa minun huolehtia h\u00e4nest\u00e4! Tunnen yrtit yht\u00e4 hyvin kuin kuka tahansa veljist\u00e4. Voitte sulkea meid\u00e4t luostarin kellotorniin, niin emme ole vaaraksi muille, Jaakob aneli Apotilta. Lopulta apotti suostui. Veli Jaakobin vastuulla oli nyt sairastuneesta huolehtiminen ja luostarin kellojen soitto. Kellot soivat luostarissa useamman kerran p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Ja joka aamu, kun veljet kuulivat kellojen soiton, he muistivat Enkelitervehdyksen lopuksi kiitt\u00e4\u00e4 Jumalaa veli Jaakobin hengen varjelemisesta.<\/p>\n

Kului viikko ja kului toinen. Veljet kiikuttivat yrttej\u00e4 ja ravintoa kellotornin juurelle, mist\u00e4 Jaakob k\u00e4vi ne hakemassa potilaalle ja itselleen. Sitten er\u00e4\u00e4n\u00e4 aamuna koitti se pel\u00e4tty hetki, kun kellot pysyv\u00e4it vaiti. Veljet seisoivat tornin juurella ymm\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Miten he saisivat vahvistuksen pelolleen? Olivatko Jaakob ja potilas kuolleet vaiko vain sairauden uuvuttamia? Apotti aloitti laulurukouksen, johon veljet yhtyiv\u00e4t:<\/p>\n

\n
\n

Veli Jaakob, Veli Jaakob,<\/em>
\nNukutteko te? Nukutteko te?<\/em>
\nSoittakaa aamukelloja! Soittakaa aamukelloja!<\/em>
\nDing, dang, dong. Ding, dang, dong.<\/em>
\n(ransk. Fr\u00e8re Jacques<\/i>)<\/p>\n<\/div>\n<\/blockquote>\n

\n

Luostarin veljet ehtiv\u00e4t laulaa rukouksensa kolmesti ennen kuin aamukellot kajahtivat tornista. Sama toistui seuraavinakin aamuina ja pian koko kyl\u00e4 yhtyi munkkien lauluun. Jokainen kyl\u00e4l\u00e4inen oli jo kuullut veli Jaakobin rohkeasta uhrautumisesta sairastuneen muukalaisen hyv\u00e4ksi, ja he kaikki toivoivat n\u00e4iden kahden nuorukaisen toipuvan kammottavasta taudista. Kuudentena aamuna kellot eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 soineet. Luostari ja kyl\u00e4 lauloivat laulua yhdess\u00e4 koko aamun. Viel\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4kin laulu jatkui arkiaskareiden lomassa. Sepp\u00e4 laului laulua takomisen tahdissa, munkit lauluoivat messujen v\u00e4liss\u00e4, pyykk\u00e4rit lauluivat samaa laulua joenvarrella ja k\u00f6yhinkin kerj\u00e4l\u00e4inen osallistui veisuuseen, mutta kellot pysyiv\u00e4t vaiti.<\/p>\n<\/div>\n

Illan h\u00e4m\u00e4rtyess\u00e4 luostarin apotti itse meni kellotorniin siunatakseen Jaakobin ja englantilaisen nuorukaisen ruumiit. Kauhukseen h\u00e4n huomasi, ett\u00e4 ruton runtelemat nuorukaiset olivat olleet kuolleina jo viikon. Apotti j\u00e4rkyttyi pelosta. Mik\u00e4 ylimaallinen voima, oli saanut kellot soimaan kuutena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, vaikka soittaja oli jo menehtynyt. Apotti toivoi kyseess\u00e4 olevan kaikkitiet\u00e4v\u00e4n Jumalan armolahja, joka esti velji\u00e4 kiipe\u00e4m\u00e4st\u00e4 torniin taudin viel\u00e4 tarttuessa. Samalla h\u00e4n kuitenkin pelk\u00e4si, ett\u00e4 itse Saatana oli sallinut kellojen soiton viel\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeenkin.<\/p>\n

Apotti ei sallinut veljien koskevan ruumiisiin vaan haetutti Jaacobin is\u00e4n paikalle: – Kuljettakaa poikanne ruumis pois ja haudatkaa h\u00e4net luostarin muurien ulkopuolelle. T\u00e4nne h\u00e4nt\u00e4 ei voida siunata, sill\u00e4 ruumis on saatanan tartuttama. Jaakobin is\u00e4 teki ty\u00f6t\u00e4 k\u00e4sketty\u00e4. Vihansa sokaisemana h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti samalla h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 englantilaispojan ruumiin ja tuikkasi kellotornin palamaan. Sit\u00e4 ennen is\u00e4 kuitenkin kuljetti poikansa ruumiin kellotornista. H\u00e4n j\u00e4tti luostarin veljet kauhistelemaan liekehtiv\u00e4\u00e4 tornia ja katosi Jaakobin ruumin kanssa.<\/p>\n

Jaakobin is\u00e4 kuitenkin tiesi, ett\u00e4 h\u00e4nen olisi haudattava poikansa viel\u00e4 samana iltana, jottei rutto p\u00e4\u00e4sisi levi\u00e4m\u00e4\u00e4n. H\u00e4n kertoi asiasta vaimolleen. \u00c4iti ei kuitenkaan voinut uskoa rakkaan poikansa kuolleen:
\n– Kellot soivat viel\u00e4 eilen, Jaakob ei ole voinut kuolla. Olipa kyse Jumalasta tai Saatanasta, ei kelloja ole soittanut kukaan muu kuin Jaakko itse, \u00e4iti hoki Jaakobin vierell\u00e4 nyyhkien. Jaakobin is\u00e4 oli kuitenkin vakuuttunut ruumiin hautaamisen pakosta. Lopulta \u00e4iti suostui, mutta vaati poikansa laittamista turva-arkkuun. T\u00e4ll\u00f6in h\u00e4n voisi her\u00e4tess\u00e4\u00e4n viel\u00e4 kerran soittaa maanp\u00e4\u00e4lle sijoitettua kelloa.\u00a0 Ja h\u00e4net kaivettaisiin esiin.<\/p>\n

Is\u00e4 my\u00f6ntyi. H\u00e4n rakensi pojalleen yksinkertaisen turva-arkun, johon rakennettiin maanp\u00e4\u00e4lle johtava putki hengitysilman varmistamiseksi. Vainajan k\u00e4ten sidottiin naru ja se vedettiin putken kautta maanp\u00e4\u00e4lle. Siell\u00e4 se kiinnitettiin koukusta ripustettuun kelloon, joka soisi vainajan liikkuessa.<\/p>\n

Joka aamu \u00e4iti meni poikansa haudalle ja lauloi h\u00e4nelle laulua, jonka s\u00e4velen luostarin munkit olivat kyl\u00e4lle opettaneet.<\/p>\n

Jaakko-kulta, Jaakko-kulta
\nher\u00e4\u00e4 jo, her\u00e4\u00e4 jo.
\nKellojasi soita, kellojasi soita
\nPium, paum, poum. Pium, paum, poum.<\/i><\/p>\n

\u00c4iti lauloi tuota laulua kuolleelle pojalleen aina omaan kuolemaansa asti. Viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4kin kuolleen lapsen kehtolaulua lauletaan ymp\u00e4rimaailmaa.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Teksti: Karo Hult
\nKuvat: Lasse H<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Hauras Jaakob-poika oli kasvanut \u00e4itins\u00e4 helmoissa kymmenvuotiaaksi, kun is\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4tti l\u00e4hett\u00e4\u00e4 pojan luostariin. – Tuollaista r\u00e4\u00e4p\u00e4lett\u00e4 emme pid\u00e4 el\u00e4ttin\u00e4, is\u00e4 \u00e4rj\u00e4isi \u00e4idin pit\u00e4ess\u00e4 Jaakobia tiukasti rintaansa vasten. Varhain seuraavana aamuna, auringon vasta hiipiess\u00e4 taivaanrantaan, is\u00e4 […]<\/a><\/p>\n<\/div>","protected":false},"author":4,"featured_media":16151,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"jetpack_post_was_ever_published":false,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","enabled":false},"version":2}},"categories":[1],"tags":[266,1432,1434,1433],"class_list":{"0":"post-15976","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-yleinen","8":"tag-halloween","9":"tag-jaakko-kulta","10":"tag-karmiva","11":"tag-kehtolaulu"},"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/i0.wp.com\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-content\/uploads\/2021\/09\/hahmotelma2.png?fit=3508%2C2480","jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/pa0EdI-49G","jetpack-related-posts":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/15976","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=15976"}],"version-history":[{"count":7,"href":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/15976\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":16154,"href":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/15976\/revisions\/16154"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media\/16151"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=15976"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=15976"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=15976"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}