\u201dOlli Repo on entinen mainosmies, joka on vaihtanut menestyksekk\u00e4\u00e4n uransa poliisin ammattiin. Ty\u00f6harjoittelu vie h\u00e4net takaisin kipeiden muistojen \u00e4\u00e4relle, kotikaupunkiinsa, jolle h\u00e4n oli vannonut j\u00e4tt\u00e4neens\u00e4 ikuiset hyv\u00e4stit. Perehdytt\u00e4j\u00e4kseen Olli saa vanhan ja v\u00e4syneen keh\u00e4raakin, Tossavaisen, joka edustaa kaikkea sit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n poliisissa halveksii.<\/em><\/p>\n Pommiuhkaus tavaratalossa ja kerrostalon r\u00e4j\u00e4ytys her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t poliisin huomaamaan, ett\u00e4 pienik\u00e4\u00e4n paikkakunta ei ole en\u00e4\u00e4 turvassa maailman pahuudelta. Tapahtumien keskell\u00e4 Ollin menneisyydest\u00e4 alkaa paljastua yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4, pelottaviakin asioita. Miksi Ollin vihaama is\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 niin paljon pommiuhkauksesta? Miksei kukaan tunnista valvontakameran tallentamaa miest\u00e4? Ehtiv\u00e4tk\u00f6 Olli ja Tossavainen l\u00f6yt\u00e4\u00e4 terroristin ennen kuin on liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4?\u201d<\/em><\/p>\n ”No mutta t\u00e4m\u00e4p\u00e4 kuulostaa lupaavalta”, ajattelin kun luin yll\u00e4olevan esittelytekstin, ja tartuin koukkuun. Latasin \u00e4\u00e4nikirjan ja painoin play, mit\u00e4 sitten k\u00e4vik\u00e4\u00e4n, siit\u00e4 lis\u00e4\u00e4 seuraavissa kappaleissa.<\/p>\n J\u00e4\u00e4tyneit\u00e4 ruusuja on Kilven esikoisteos, ja sen valitettavasti huomaa. Laatu vaihtelee sivusta ja kappaleesta toiseen. V\u00e4lill\u00e4 ollaan j\u00e4nn\u00e4n \u00e4\u00e4rell\u00e4 ja kohta kaikki l\u00f6ss\u00e4ht\u00e4\u00e4 m\u00f6ss\u00f6ksi ja h\u00f6pin\u00e4ksi.<\/p>\n Varsinkin kirjan alku antaa odottaa paljon, tapahtuu selke\u00e4 rikos ja toinen ehk\u00e4 rikos ehk\u00e4 ei. Ne kuvataan hienosti, niist\u00e4 saa kiinni ja ne n\u00e4kee kuin elokuvaa katselisi. Hyvin pian kirja alkaa muuttua jaaritteluksi ja filosofiseksi h\u00f6mp\u00e4ksi.<\/p>\n Kirjan alkuun ei mielest\u00e4ni ja muistikuvien mukaan sitten koskaan en\u00e4\u00e4 palatakaan, ne tuntuvat irrallisilta tapauksilta. Sin\u00e4ns\u00e4 hyv\u00e4 ett\u00e4 ne ovat mukana, koska niiden avulla jaksoin alkaa kirjan kahlaamisen – todella kahlaamisen mutapohjaisessa vedess\u00e4 betonisaappaat jalassa. Kirja on kiusallisen \u201dvaikealukuinen\u201d v\u00e4lill\u00e4. Tai yksinkertaisesti huonosti ulosannettu.<\/p>\n Piinaavat Ollin pohdinnat omasta itsest\u00e4\u00e4n ja kipuilut yksin\u00e4isess\u00e4 vuokra-betonikuutiossa ovat turhaa ja turhauttavaa luentaa. Se ei vie hahmoa eik\u00e4 kirjaa eteenp\u00e4in mielest\u00e4ni. Olli on tavattoman tyls\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6. Yht\u00e4 tyls\u00e4 kuin kirjan kansikuvakin.<\/p>\n Liikaa mit\u00e4\u00e4n paljastamatta, monet toimintakohtauksetkin ovat jotenkin vaan niin kovin k\u00f6mpel\u00f6it\u00e4 ja jotenkin ep\u00e4luonnollisen kuuloisia \u201dmik\u00e4 nyt t\u00f6rm\u00e4si ja kehen ja ket\u00e4 sattui vai onko t\u00e4m\u00e4 taas vaan Ollin p\u00e4\u00e4nsis\u00e4ist\u00e4 huutelua ja filosofiaa\u201d. T\u00e4h\u00e4n ajatukseen her\u00e4sin muutaman kerran kirjan aikana.<\/p>\n Hyvin pian alun j\u00e4lkeen – ja oikeastaan koko keskivaiheen ja keskivaiheesta l\u00e4helle loppua siis – kirja on puuduttavimmillaan ja tylsimmill\u00e4\u00e4n. Loppu on hitusen parempi ja erityisesti yll\u00e4tyksellisempi kuin koko kirja yhteens\u00e4, mutta se ei tule tekem\u00e4\u00e4n minusta Marko Kilven fania. Toista kirjaa h\u00e4nelt\u00e4 tuskin tulen kuuntelemaan saati edes lukemaan. Olen pitk\u00e4st\u00e4 aikaa pettynyt, ett\u00e4 kidutin itse\u00e4ni ja hukkasin aikani t\u00e4h\u00e4n teokseen, mutta p\u00e4\u00e4tin ett\u00e4 pakko t\u00e4m\u00e4n on joskus parantua…ja no..niin.<\/p>\n Mutta kokeile itse, jos sinulle uppoaa puuduttava filosofinen jaarittelu poliisin p\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 ja joskus hyvin absurdiltakin kuulostavat \u201diik putoan pimeyteen, tyhjyys valtaa sielun, pimeys imaisee, onko kuolemaa, kaikki johtuu jostain, jos sit\u00e4, kohtalo t\u00e4t\u00e4 jadajadablaa\u201d -tyyppiset pohdinnat. (HUOM. edell\u00e4 mainitut lainaukset eiv\u00e4t ole sanatarkkoja, vaan suuntaa-antavia esimerkkej\u00e4.)<\/p>\n Minulle ei uppoa.<\/p>\n Teksti: Matti R.![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/www.nauhalainen.fi\/wp\/wp-content\/uploads\/2020\/10\/jaatyneita.jpg?resize=285%2C400\")
<\/p>\n
\nKuva: Pixabay<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"