Ulosotto: hyvästit työelämälle?

Iltalehti uutisoi viikonloppuna luottotiedottomia olevan Suomessa yli puoli miljoonaa. Syitä luottotiedottomuuteen on monia: mm. työpaikan menetys, konkurssi, sairastuminen, avioero, toisen henkilön maksamattoman lainan takaus. Mikä tahansa syy onkaan, ulosottoon joutuminen syöksee elämän kertalaakista pohjamutiin.

Mudasta ylös pyrkiminen ei ole helppoa. Inhimillisyys ja ymmärrys ovat ulosottomiehelle tuntemattomia käsitteitä. Maksusuunnitelmia ei pysty tekemään, ja velkasaneraukseen pääseminen on työn ja tuskan takana. Velkaneuvonta tuntuu turhauttavalta siinä vaiheessa, kun peli on jo menetetty. Velka kasvaa korkoa niin hurjaa vauhtia, että varsinaisen velan lyheneminen on erittäin epätodennäköistä.

Tässä oikeus.fi:n sivulta poimittu helpotus:

”Jos velallinen on ennen palkan ulosmittausta ollut vähintään vuoden työttömänä, on hänellä oikeus saada lykkäystä ulosmittauksen aloittamiseen enintään kuusi kuukautta työsuhteen alkamisesta. Lykkäyksen edellytyksenä on, että velallisen tulot ovat enintään kaksi kertaa hänen suojaosuutensa määrä (tulorajaulosmittaus). Mikäli edellä mainitut edellytykset eivät täyty, voidaan velalliselle myöntää harkinnanvaraisesti lykkäystä enintään neljä kuukautta työsuhteen alkamisesta. Lykkäysaika on aina kuitenkin enintään puolet työsuhteen kestosta.” Myös maksuvapaita kuukausia voi saada erikseen anomalla kaksi, hyvällä perusteella kolme vuodessa.

Esimerkkitapauksena otettakoon pienituloinen henkilö, jolla ei ole huollettavia. Hänen nettotulonsa on 1400 €/kk. Ulosotto vie tästä 466,67 €/kk eli käteen palkasta jää 933,33 €/kk. Kyseinen henkilö asuu vuokralla maksaen siitä 600 €/kk. Työhön pitää päästä julkisilla, joten bussikortti vie 51 €/kk. Pelkästään nämä pakolliset kulut jättävät elämiseen kuukaudeksi 282,33 €. Otetaan tästä vielä pois pakollinen puhelin- ja sähkölasku sekä kotivakuutus n. 60€/kk, niin syömisiä saakin sitten miettiä muutaman kerran.

Tällä systeemillä työssäkäyvä henkilö joutuu hakemaan Kelan toimeentulotukea. Sanomattakin on selvää, että tämä on aikaa vievää ja työlästä palkkatositteita ja ulosmittauskuitteja odotellessa. Seurauksena on myös se, että vuokranmaksu ja muut laskut laahaavat säännöllisesti myöhässä. (Toistuvasti myöhässä oleva vuokranmaksu on myös yksi peruste häädölle.)

Työttömien joukossa on hurjasti luottotiedottomia. Juuri kyseisen esimerkkitapauksen vuoksi työttömän ei ole taloudellisesti kannattavaa mennä palkkatyöhön. Varsinkaan ulosotossa olevan summan ollessa suuri ei velan pääoma lyhene ollenkaan. Mikä neuvoksi?

Tässä pari ideaa seuraaviin vaaleihin tähdäten – joku puolue voisi ottaa asiakseen hoitaa ulosoton inhimillistämisen ja järkevöittämisen. Velalliselle annettaisiin mahdollisuus lyhentää velkaansa tuloihin ja menoihin suhteutetulla summalla, esim. 100 €/kk. Perintäkulut ja korot velasta laitettaisiin jäihin. Velkojaan maksavalle luottotiedottomalle luotaisiin uusi nimike, vaikkapa omaehtoismaksaja. Tämä kertoisi esim. mahdolliselle työtä tarjoavalle taholle, että kyseinen velkaantunut työnhakija maksaa velkaansa säännöllisesti (eikä ole rikollinen). Luottotietoja tarvitaan myös työntekoon, sillä on olemassa monta alaa, joille ei luottotiedottomana työllisty.

Pistän pääni pantiksi, että mikäli työtön velallinen saisi kyseisiä helpotuksia elämäänsä, hän menisi ilomielin töihin, maksaisi laskunsa ja tuntisi olevansa taas ihminen eikä alinta kastia kastemadon alla.

Petra

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.